Herran jestas!

Voi kiesus, tosiaan. Väsyttää muttei nukuta. Minkäs sitä itselleen mahtaa. Melrose Placekin loppui juuri, eli tv:kään ei tunnu nyt auttavan runopoikaa hädässä. Smallville voisi toisaalta olla aika priimaluokan jumitettavaa. Viime päivien tapahtumien raportointi on taas kerran työn ja tuskan takana, ei voi muistaa missä ja miten on tullut toilailtua. Eilen osa päivää kotona jumissa, sitten Suskilla vähän vähemmän jumissa, Ellulla ja Sladdissa, josta lähtö koitti suht aikasin tällä kertaa. Ei siinä toisaalta mitään, oli jo vähän väsy ja tulin yllättävän helposti känniin, eli ilta olisi ehkä muuten paljastanut erään kuolaavan idiootin, joka usein niin hienovaraisesti pysyy piilossa. Perus Jekyll ja Hyde -show. Oli kyllä ihan mukava sladdireissu, jälleen paljon tuttuja kuten Ryhänen ja seurueensa, joka kovaan ääneen julisti olevansa "jätkäseurue, joka imee munaa". Ei lisättävää. Koitettiin myös Karon kanssa drinksuja tilatessa kilpailla sen yhden baarineidon (joka ainoastaan mun mielestä on ilmetty Jessica Simpson...avatkaa silmänne ihmiset!) huomiosta. Humanistin ominaisviehätysvoima voitti tällä kertaa Parkanolaisen Hese-miekkosen. Touche! Tänään pääsin taas tanssimaan alasti ympäri Revontulentiellä sijaitsevaa nimeltä mainitsematonta residenssiä kun huoneiston haltijalla oli muita, terveellisempiä (hui!) rientoja. Mun ja Antin alushousubisnes (ne jotka tietää, tietää...) sai uusia korvaamattomia myyntikappaleita. En tiedä lukeeko Antti tätä mun blogia, mutta jos nyt sattuisi lukemaan niin välitettäköön tällaiset terveiset, bisnes on taas nousussa. Tehtyäni tarpeeksi tuhmuuksia, läkähdyin ja sitten Suzan palasikin tänne bileiden ytimeen. Johan se taas nukkuukin tossa, mut se on ihan ok. Jos on väsy niin saakin vähän lepuuttaa silmäluomia. On kuitenkin sunnuntai, mössäyspäivä vailla vertaa.
Huomenna saa ehkä vielä vähän laiskotella ja sitten taas pariksi päiväksi esittämään dynaamista ja aikaansaavaa opiskelijaa. Veri kyyl, indeed.

mä elän vieläkin, en suostu kuolemaan

tsiizus, unohdin tyystin blogin vaikken ole koko päivänä muuta tehnyt kuin jumittanut koneen ääressä. Sainpahan kuitenkin lopulta itseni mantsuriaan, josta siis juuri palasin. Huomenna ilmeisesti taattua sladdiviihdettä tiedossa, ja matka taittuu Ellun residenssin kautta. Mainiota! Ei varmaan mitään lisättävää...Pitänee varmaan palailla tollasen yhen romaanin pariin, jota oon tahkonnut jo viimeisen kuukauden ajan, siis Celinen Niin kauas kuin yötä riittää. Välillä ehkä vähän kuiva ja itseään toistava, mutta neuroottinen luonne (vai luonnehäiriö?) vaatii lukemaan sen loppuun asti. Aito pahan mielen kirja, kun kertoja valittaa koko ajan (500 sivua) siitä, miten paska paikka maailma on. Mikäs sen parempaa, kuin tollanen piristysruiske perjantai-iltaan. Huomasin myös kotiin ajaessani etten ole dokannut perjantaina (ainakaan mielestäni) moneen viikkoon. Tästä todistaa lähinnä se, että jokainen Vetelehtijät-jakso parin-kolmen viikon ajalta on tullut kiltisti katottua. Huolestuttavaa, että niihin vakionaamoihin alkaa tottua. Mahtavia tyyppejä siellä Las Vegasissa, suosikkejani ehdottomasti se vätys dj sekä säälittävä taikuri. Mitä wittua mulle on tapahtumassa kun kirjallisuuden klassikoiden tilalta suosikkien paikalle ovat nousemassa tv-sarjat, joita en aiemmin voinut sietää? Mutta ei hätää, kyllä humanisti tällekin viehätykselle jonkun selityksen tai tekosyyn keksii. Siis mähän katon Vetelehtijöitä vaan tutkiakseni miten tietyt 1900-luvun lopun romaanikirjallisuudelle keskeiset tyypit ovat edelleen edustettuna kronotoopistaan irrotettuina, juurettomina, ja vailla minuutta niissä persoonansa kadottaneissa ja elämänjanoisissa bilehirmuissa, joita ohjelma on pullollaan. Hoblaa!

paluu rikospaikalle

hoplaa...kumma juttu kun ei väsytä. Toisaalta Suskin residenssissä on ihan mukava majailla. Kiirehdin tänne tapsalaan siis heti kun koulu hetkeksi hellitti otteensa. Syötiin homona nakkeja ja muuseja ja masu tuli tosi täyteen. Sit myöhemmin sai kans Daim-jätskii. Helmi. Onneksi telkkarissa on torstain taattu laatuputki : jännitystä tihkuva Alias, ja nyt meneillään oleva Jerry Springer...ultimate white trash. Ihan uskomaton ohjelma. Sairaita juttuja tossakin jaksossa. mut hei eks se niinku oo näyteltyy? Toisaalta jenkeistä löytyy tyyppejä niin joka lähtöön, että Springerin vieraat, kuten alushousuja nuuhkiva eläkeläinen tai veljensä tyttöystävää hässivä homo löytyvät varmasti jostain perus trailer parkista sieltä Amerikan ihmemaasta, keskeltä ei mitään. Unohtamatta sitä ohjelman mahtavaa yleisöä...äskenkin riemukas kimppahuuto "we love lesbians"...
Aamulla oli taas kova, kova väsy. Outoa kuinka nykyisin on vaikeeta saada illalla unta, vaikka olisi herännyt aikaisin. Muuten taas ihan tavallinen päivä...luentoja ja silleen...
Toi telkassa pauhaava Springer uhkaa nyt tosissaan häiritä keskittymistä...ylipainoisia lesboja...ööh. Tähän on ehkä hyvä lopettaa, kirjoittamista säestää häkkinsä pinnoja järsivä Nelli, sekä sängyllä kuorsaava Suzan. Nuku hyvin, beibe =)

IhAn PeRus!

kyllä, rakkaat lukijat! kirjallisuudenopiskelijan elämä voi olla myös tylsää ja ikävää! Turusta ei siis mitään uutta. Aamulla väsytti enemmän kuin pitkään aikaan ja elimistöön pumpatuista kahvikupposista huolimatta lamaannus jatkui pitkälle iltapäivään. Jonotinpa välissä myös tunnin lehtorin vastaanotolle saadakseni palautetta syksyn analyysityöstä. Joka nyt sen luettuani oli yllättävän huono. Bloggerin palvelut ovat jostain syystä takkuilleet koko päivän, eli olen yrittänyt monta kertaa tuloksetta päivittää blogiani. Vika saattaa olla myös opiskelijaboksini hermokeskuksessa eli tässä saatanan värkissä, joka raksuttaa ja raksuttaa ilman että mitään tapahtuu. Isi! Mä haluun paremman tietokoneen! Asiaa ei tietenkään helpota koneen kaikki-mulle-heti tyylinen käyttö, eli koko ajan vähintään 5 eri ohjelmaa on auki.

Jossain vaiheessa ehdin jo karata hetkeksi ihan täysin muistojen maailmaan kun sain impulssin selailla jotain sellasta vauvakirjaani. Tai siis semmosta, missä on kaikkia ihqja lapsuusjuttuja. Selailinpa myös tyttöjen lähettämiä kirjeitä ajalta, jolloin runopoika oli väsynyt meva. Tollasia on ihan hauska lueskella, kivoja juttuja löytyy. Me loves you all!

Juup...käväisin äsken myös saunassa kun rupesi tuntumaan jotenkin ummehtuneelta. Saunan lattia oli witun likainen mutta onneksi Heikki - alaston siivooja riensi hätään ja nyt omaa peilikuvaa voi suunnilleen ihastella siitä hienosta pinnasta. Prkl...nyt voisi olla aika kokata supreme opiskelijaruokaa eli nuudeleita ja antautua herra Conanin vietäväksi. Tschüs! Strut eller begare? ........hallonbåtar?

Turku + hyvä olo ei ole mahdoton yhdistelmä

niinpä niin. Kommunikaatio blogin kanssa on ollut varsin vähäistä, niinkuin edellinen merkintä jo antoikin syytä odottaa. Sanomisen puutetta...Turha se on varmaan tehdä joka päivä mitään muutaman rivin päivityksiä. Nytkin taidan toistaa edellistä jaarittelua =) noh, minkäs sitä itselleen voi. Kaiken logiikan vastaisesti on ollut tänään tosi hyvä olo. Hereillä jo n. 7 tuntia tässä vaiheessa ja tosiaan, yleensä tässä vaiheessa kuuluisi väsyttää, vituttaa ja olla muutenkin tosi ikävä olo. Toki vähän kaihertaa kun taas joutui jättämään taakseen sen, mikä on kaikkein kivointa. Mutta ehkä joka päivä ei tarvitsekaan olla tosi kivaa ja parin päivän tauon ja etäisyyden jälkeen se tuntuu vielä paremmalta? Toki voisin nyt olla taas siellä elämän parissa, ja onnellinen.
Kuitenkin on siis aamusta asti ollut jotenkin oudosti mukava olo ja hymyä on vaikea pitää poissa naamalta. Jopa aiemmin tylsyyden huipulta vaikuttanut historian luentokin oli jotenkin tosi kiinnostava, vaikka puoli luentosalia tuntuikin uinuvan jossain aivan eri paikassa. Aloin jo näkemään väläyksiä omasta tulevaisuudestani:
Huonoryhtinen (olemusta kuvaa ehkä parhaiten "piuha") tutkija kompuroi ulos arkistojen syvyyksistä yltä päältä pölyssä ja hämähäkinseittejä paksusankaisten silmälasien koristeena. Intellektuellipoolon kauluskin on aivan kulahtanut ja pölyinen. Pitkästä aikaa auringonvaloon eksynyt tutkija siristää silmiään ja kummastelee ulkona liikkuvia olentoja, jonka jälkeen ehkä kohauttaa hartioitaan ja syventyy pohtimaan omiaan. Pohtii hetken, kunnes huomaa, että on iltapäiväkonjakin aika. Illalla lukemista odottava uusin tutkimuskirjallisuus suorastaan houkuttelee arkistojen ystävää, suurta Humanistia, joka tallustaa oudosti laahustaen tutkijaystäviensä luo, välittämättä ohikulkijoiden ihmettelevistä katseista.
Arkistorottana olo voisi tosin olla juuri se mun juttu. Helvetin tutkija. Kyllä toi humanismi taitaa olla niin vahvasti olemuksessa ja aatoksissa, että turha sitä kenties on kuitenkaan vastustella. Opiskelupaikasta voidaan tosin olla montaa mieltä, ja sitähän pähkäillessä tämäkin kevät luultavasti etenee. Mikäköhän runopoikaa nyt vaivaa, kun on yhtäkkisen optimismikohtauksen valloissa? Ulkonakin on kiva sää...Masukin on vielä ihan täynnä kun kesken luennon päähän pongahtanut unelma kebabannoksesta oli tehtävä todeksi puolentoista tunnin keskittymisen (?) jälkeen. Mainiota. Eipä tässä muuta, fiilistely jatkukoon.

blogin ja runopojan välinen dialektinen kommunikaatio alkaa rappeutua johtaen kosmiseen ikävään

hoplaa! Jotenkin tuntuu, ettei viime aikoina ole tapahtunut mitään kovin ihmeellistä. Ehkä blogiin kohdistettu huomio on jotenkin hiipumassa? Kun ei ole moneen päivään ollut mitään järkevää sanottavaa niin joidenkin "perus mantsuriassa" -aatosten raapustelu tuntuu aika vähäpätöiseltä. Ehkä kohta alkaa taas uusi innostus tilittää tänne blogiin, tällä hetkellä tuntuu siltä, että päivityksistä saattaa tulla entistä epäsäännöllisempiä.

Ystävätestit on uusi blogi...ainakin villitys on sen mukaista, nyt kun kaikilla on semmonen. Sain sentään ihan hyviä pisteitä Suskin ja Hennan testeistä, Ellulla oli hulluja kysymyksiä ja se Suvin visa meni vähän miten meni. Toisaalta sen oman visan teko oli ihan hauskaa. Varsinkaan kun en kysymyksiä pohtiessa meinannut itsekään muistaa kummipoikieni nimiä. How well do you know Heikki? indeed....

Mitäköhän tässä on siis tehnyt viimeset kaks päivää? Mantsuriassa molempina iltoina, eilen oli vähän säätelyä kun Revontulentie 3b:n ovi ei auennutkaan ja asunto 27:n asukas seikkaili unten mailla. Kiitokset siis Karolle ("seksihurjastelija Parkanosta") kyydityksistä ja Vesan Jennille avaimista! Mutta tietenkin myös Suskille, että ylipäänsä pääsin vierailemaan tällä hetkellä erittäin siistiin residenssiin.

Enpähän taida keksiä muuta, pitäkää ihmiset huolta toisistanne! Voisin ajankuluksi käydä kiinni siihen älyttömän massiiviseen ystäväkirjaan, jonka Suvi oli lähettänyt. Ojennan siis Suvi, sinulle, nyt n. 20 minuuttia aikaani. Kun onkin koko ajan niin helvetillinen kiire.

P.S. Otsikko on viittaus eilen Citysta lukemaani juttuun, jossa joku ammatikseen "runoilija" ilmoittanut älykkö esitti huolensa siitä, että piakkoin kosmos alkaa pimetä jättäen jälkeensä vain suunnattoman tyhjyyden ja ajelehtivaa avaruusromua. This one's for you, mate!

lisäystä

Yritin lisätä tätä jo tohon eiliseen merkintään, mutta bloggerin palveluissa oli jotain hyvin pahasti vialla. Tehdään nyt siis ihan uusi ja ihmeellinen merkintä. Eli: päätin minäkin kyhätä kokoon tollasen ystävätestin, kun ne nyt ovat suurinta huutoa. Siis kipin kapin kaikki ihqraxupejpet tietoutta testaamaan osoitteeseen heikki84.friendtest.com

hilusti jäissä

Päätin aamulla jättää ah niin kiinnostavan historian metodi -luennon väliin. Hyvä valinta, kolme ylimääräistä tuntia unta tekivät ihmeitä, varsinkin kun nukahtamisen kanssa oli yöllä (taas) ongelmia. Näin outoja unia, oltiin mm. Suskin, Ellun ja Hennan kanssa astronautteja. (?)Loppupäivä menikin sitten ihan täysin krapulapäivänä ilman krapulaa. Eli leffan kattelua ja yleistä makoilua, sekä siitä seurannut väsyneen pöhkö olo. Leffa oli Tahraton Mieli, joka on kyllä aivan ehdoton uusi klassikko. Tuntui kiinnostavalta, vaikka katsoin sen viimeksi pari viikkoa sitten. Reipastuin vielä illempana luennolle ja sitten Ryhäsen maantiehirmulla kohti Helsinkiä. Ajokeli oli suoraan helvetistä, lunta ja tuulta. Päästiin kuitenkin yhtenä kappaleena perille ja yllättäen Mantsuriaan. Kohta alkaakin sarjojen kuningas eli Alias, asiat ovat siis erittäin hyvällä mallilla. Tuntuu muutenkin tosi kivalta olla taas täällä kun on viikonloppukin tulossa ja kaikkee...verbaalinen ilmaisu on aika hyytynyt, en siis yritä enempiä...

Väsyneitä poikia Kaivokadun opiskelijaboksissa

ramasee...uskomatonta, että kello on vasta n. puoli kymmenen. Tuntuu, että olisi vähintään keskiyö. Ryhänen on siis vierailulla matalassa majassani, tultiin juuri tuopeilta eräiden Upinniemen urheiden solttujen seurasta. Pojat lähtivät sitten junalla takaisin kasarmille, ja samalla inttimuistot tulivat yllättävän puistattavina mieleen. Ehkä niillä ei ikinä silloin itse vapauduttua fiilistellyt niin paljon, että ne jäivät jonkunlaisiksi möröiksi alitajuntaan. Paska laitos. Ihan hauskoja poikia olivat, toinen tosin sai tämän runopojan vähän kummastumaan oletettuaan, että kirjallisuuden opiskelijana alan luultavasti valmistuttuani harjoittamaan psykologin ammattia...ei ehkä ihan näin. Huominen pk-seudulle paluu alkoi tuntua illan teeman mukaisesti lomille pääsyltä.

Aamulla uurastin koulussa ahkerasti, analyysikurssi tuntui oikeastaan ihan kiinnostavalta. Se käsittääkin siis luultavasti koko viikon ainoat kaksi kiinnostavaa opiskelutuntia. Muut 6 menevät piinaavassa tylsyydessä, niinkuin hyvin luultavasti huomisaamun luento, johon osallistumisesta en ole oikein varma. Katsastettiin Ryhän kanssa Lost in Translation, allekirjoittaneen viides tai kuudes kerta vuoden sisään. Klassikko, ei sille voi mitään, Ryhäkin piti. Mankkaan miehellä on sitäpaitsi syntymäpäivä täsmälleen sama (myös sama vuosi!) ihanaisen Scarlett Johanssonin kanssa. Match made in heaven, siis. Huomenna siis taas avarammille aloille, toistaiseksi Kaivokatu hiljenee räntäsateiseen yöhön.

Lisäys: kävin tekemässä Suskin ystävätestin tuloksella 60/100....jäi vähän sellanen olo, että ei näin. Toivottavasti ei tuu kauheesti pahaa silmää. Mut ku ne kysymykset oli sillee epäselvii ja...no, selittelyt sikseen. Pahoitteluni.

yksin kotona 2: eksynyt länsirannikolla

Pitihän merkinnälle saada jatko-osa...Jumalaton väsymys painoi sänkyyn, jossa uinuinkin sitten autuaasti kolmisen tuntia. Unia näin paljon, mitään en juurikaan muista. Outoja olivat, muistaakseni yritin pelastaa autoani teinikoplan kynsistä (?). Ainejärjestö Prometheuksen kokous oli ja meni. Tuore rahastonhoitaja istui suurimman osan miitingistä hiljaa, mitä nyt välillä mörähteli jotain johonkin. Päätin koittaa välttää suurempia nakkeja, jos kesällä pk-seutu houkuttaakin kunnolla ja joudun tehtävän delegoimaan eteenpäin. Onkohan se jotenkin tosi suuri rike? En oikeen osaa olla vanhemmasta opiskelijaporukasta mitään mieltä. Ehkä oma mielentila vaikutti siihen, että meininki oli aika kuivaa ja ei niin kiinnostavaa. Aatokset olivat ihan muualla. Kovasti ne tiedustelivat, että mitä muille ekan vuoden opiskelijoille on tapahtunut kun olen ainoa, joka on edes jossain tekemisissä ainejärjestön kanssa. Vastasin rehellisesti etten tiedä, kun en ko. tyyppejä juurikaan näe, mitä nyt muutaman ihmisen pikaisesti kerran viikossa. Enkä mielestäni edes ole passiivinen luomaan suhteita uusiin opiskelijakavereihin. Perkele, sehän on just se sosiaalisen elämäni tyhjiö.

yksin kotona

jo toinen aika dramaattinen otsikko putkeen, pahoitteluni. Mutta ehkä mä puhunkin siitä hassunhauskasta perheleffasta? Turussa siis, ensimmäisellä luennollakin tuli jo käytyä. Viime yönä ei sitten paljon nukuttanut, jostain syystä ne vähäisetkin unet menivät ihme stressissä siitä, etten ehdi nukkua tarpeeksi tai etten saa unta. Lopulta luulen, että unta tuli ehkä muutama tunti. Kun jostain syystä en kykene missään junassa (tai autossa tms.) nukkumaan, meni matkakin vaan lähinnä uinahtelua yritäessä. Nyt sitten väsyttää aika paljon mutta ehkä sitä voisi sinnitellä iltaan asti.

Eka luento oli aika piinaava, pirun tylsä aihe (historian metodi) ja mietinkin koko ajan, että pitäiskö ihan suosiolla jättää menemättä vastaisuudessa. Toisaalta silloin kevään opiskelut jää ihan tyngäksi. Katellaan nyt, kun sain jopa pelitettyä sen kurssin niin, että kuukauden päästä on koulua nykyisen ti-to kuvion sijaan vain keskiviikosta torstaihin. Päämaja siirtyy pk-seudulle? Muutenkin aika nihkeetä olla täällä. Poikkeuksellisen harmaa ja paska sää vaan korostaa sitä tunnetta, ettei täällä nyt ehkä kuitenkaan niin hyvin viihdy. Ikävä on kova jo nyt.

Kotiinpaluu ei ollut ihan niin mukava juttu kun vessassa jostain syystä haisi helvetin pahalle. Haju tuli kai suihkun viemäristä. Jostain syystä se alkoi nyt vähän häipymään kun heitin koko saniteettitilaan runsain mitoin ilmanraikastajaa =). Toivottavasti ei tarvi ryhtyä mihinkään ällöihin toimiin. Ehdinkin jo unohtaa miten vähän tekemistä täällä kämpässä kyhjöttäessä oikeesti on. Hei tossahan ois noi tenttikirjat! Kivaa! ....tai sit ei. Katsastin sentään Angels in American loppuun äsken, mutta sekin oli vähän pettymys. Hyviä ideoita mutta ehkä kuitenkin jonkinlainen antikliimaksi ihan kiinnostavalle sarjalle. Pointteja tyrkytettiin rasitettavasti ja loppu oli muutenkin vähän liian pitkitetty ja söötti. Kokonaisuudessaan sarja saattaa silti saada suosittelen lämpimästi -leiman, tuomaristo harkitsee asiaa toistaiseksi. Illalla olisi sitten ainejärjestön kokous. Tuore rahastonhoitaja ei vaan ole kovin kiinnostunut, ainakaan tällä hetkellä. Mitäköhän tyypit tykkäävät jos en kesän jälkeen palaakaan hommiin? njoo, katellaan sitäkin. Jos sen ryhänkin kanssa sais jotain sovittua...kaikenlaista

Tällaista tältä erää, toimettomuuden ollessa lähes täydellistä ei ole poissuljettua, että blogi päivittyisi tänään vielä toisen kerran...tai kolmannen.

pyhä haikeus

viimeistä viedään....nimittäin huomisaamuna ihanaiseen "perus" aamupendolinoon ja kohti sitä länsirannikon helmeä, Turkua. Noh, ehkä ei kuitenkaan pitäis olla ihan niin dramaattinen kun kumminkin torstaina taas valuu tänne pk-seudun tuttuun ja turvalliseen läheisyyteen. Tää yks toisaalta omaa taipumuksia olla välillä vähän liian dramaattinen ja jos jostain voi synkistellä niin se ehkä sit pikkusen pääsee paisumaan. Mutta ei sille voi mitään, vähän harmittaa kun pitäis siellä koulullakin nyt sitten alkaa ravaamaan. Haluisin elää pellossa vielä vähän aikaa. Ja mikäs tänne vetää? Ihmiset. Tiedätte keitä olette =) Turussa luultavasti vaan ahdistuu. Mutta katsellaan minkälaisia blogimerkintöjä seuraavat päivät tuottavat. Onneksi Ryhä tulee yhtenä kappaleena piristämään siirtolaisopiskelijan arkea pelastuttuaan tänään myös uhkaavista tilanteista poliisiasemalla. Pojalle sattuu ja tapahtuu...
Isukki käväs just tässä pyörähtämässä. Hauskaa kun se välillä tulee pauhaamaan uusista innostuksistaan, nyt vuorossa oli suomalaisen yhteiskunnan 1960-70 luvun murroksen kuvaus (tai oikeastaan sen puute) kotimaisessa kirjallisuudessa. Lupasi myös auliisti ostaa mitä tahansa kirjoja, joita opiskelu suorasti tai epäsuorasti edellyttää...ihan kiva juttu.
Ehdin tossa jo aiemmin pyöritellä muutaman kerran päässä ensi kevättä ja yliopistohakuja. Tällä hetkellä tuntuu selvältä, että voisi panostaa Helsingin kirjallisuustieteen pääsykokeeseen, kun siihen on jo jonkunlainen pohja ja etulyöntiasema. Koko ajan kuitenkin sanoo itselleen, että ottaa nyt rauhassa pari kuukautta kun ei ole mihinkään kiire. Turku tuntuu nyt tosin toiselta maailmalta. Mut ehkä mä sit kattelen. Ei tässä nyt taida olla ihmeempiä, isin väliintulo katkaisi kaikki ajatukset, joita oli. Jorvas kiittää ja kuittaa.

hurjastelua

hipi hipi. Aika jännittävää, oon Suskilla vetelehtimässä ihan ypöyksin. Mitäköhän jännää täällä voiskaan tehä...ehkä sitä ei kuitenkaan kannata tässä blogissa paljastaa. Darrakin alkaa jo mennä ohi, joka on kerrassaan mukava juttu. Suskin hillittömästä mp3 -arkistosta löytyy aika helmi biisejä, nytkin kirjoittamista vauhdittaa iiiihana boyz 2 menin i swear. Ehkä Like I love you seuraavaks? Pitää tässä lähitulevaisuudessa omistaa joku blogimerkintä kokonaan em. biisille. On se vaan niin pirun hyvä, vaikka intohimoinen fanittaminen herättääkin usein kavereilta vain kummaksuvia ilmeitä ja olankohautuksia.

Jenni on aika helmi tyttö, sen synttäreillä eilen oli maino meininki. Synttärilahjaksi tilattu "miesesiintyjä" Ado oli aika jännittävä tapaus ja veti ihan hyvän show'n. Tilanteesta teki toisaalta nihkeän se, että juuri kikkeliään kaikkien edessä heilutellut keski-ikäinen, öljytty mies jäi sitten lipittämään kaljaa siihen pöytään ikuisuuksiksi. Hui. Meno oli siis kaikin puolin mainio, vaikka Geron vakiohäiriöt (savu alkaa vähän ajan päästä kirvelemään silmissä eikä paikan ollessa täynnä kuule vierustoverinsa puhetta) pikkusen hidasti meizingejä välillä. Markun ja Vesan show oli helvetin hyvä, ja Vesan serenaadit Jennille oli ihan tappavan ihquja: "Meni joku roska silmään, ei tässä muuta". Adoa jännittäessä kului kaljaa aika hyvällä tahdilla, eli Sladdiin siirryttäessä olin aika drunk. Sain sitten kuitenkin pelastettua itseni ennen kuolaava idiootti -vaihetta ja Sladdissa juomahalut taas heräsivät. DJ oli aivan helmi ja soitti Justinin edellä mainitun jumalaisen kappaleen. Muutenkin pitkästä aikaa oli siinä mielessä hyvä humalatila, että tanssiminenkin maistui. Ei siinä, että osaisin sitä touhua ollenkaan, mutta jos jää pöytään jöröttämään muiden pitäessä kivaa tanssilattialla niin otsaan alkaa aika nopiaan muodostumaan sellanen isohko dikki. Siellä sitten keikuteltiin sitä pebaa ihan kunnolla. Joku tyttö tuli jopa puhumaan mulle (hui!) mutta hoidin tilanteen kuin mies konsanaan menemällä suht lukkoon ja pakenemalla tanssilattialle. Just just... Sitten Antin ja Suskin kanssa Suskille, aamulla suht kamalaa pizzaa Donnasta. Nyt on nekin nähty niin ens kerralla voi taas turvautua Taxiin. Sitten ollaankin jo kutakuinkin nykyhetkessä, jälleen mössäilypäivä, josta Suski jo ehti saada huonon omantunnon. Tää on kyllä aika kivaa. Huomenna voi vielä hortoilla päättömästi ja sitten pitäis mennä haisu-Turkuun. Onneks Ryhänen ilmeisesti saapuu hurjastelemaan sinne. Ja torstaina pääsee taas tänne takas. Mikäs tässä ollessa.

lyhyt sepustus

Hellurei ja hellät tunteet. Koitetaanpas jälleen koota sekavia ajatuksia jonkinlaiseksi yhteenvedoksi. Eilen tuli katsastettua outo teinileffa Jawbreaker. Ei mikään ihmeellinen leffa ja nimenomaan outo on ehkä se oikea sana kuvaamaan juonenkehittelyltään ja tunnelmaltaan aika erikoista leffaa. Marilyn Manson oli cameo-roolissa, jonka onnistuin missaamaan. Katkeroiduin sitten melkoisesti. =) ei jäädytä...Äsken sosiaalilounas kotona: sisäfileitä. Mikäs siinä, ruoka oli kerrassaan mainiota ja keskustelu tietenkin korkeatasoista. Upper middle-class -paratiisista ei mitään uutta.
Tämä merkintä tuntuu olevan tuomittu jäämään lyhyeksi, sillä mitään kovin kummallista (ainakaan sellaista mistä blogissa mainitsisi) ei ole tapahtunut eikä tunnu muutenkaan olevan sen ihmeellisempää tilityksen tarvetta, ei angstilla eikä ilman. Helpompaa on ehkä laittaa vaan joku mehevä ralli soimaan (ehkä Disbelief?) ja pakahtua siihen omaan olemiseensa. Koska on vieläkin kiva olo.

joutilas puhuu suunsa puhtaaksi

...ja pellossa eläminen jatkuu. Ylös jälleen kolmen-neljän aikoihin. Aamulta tuntuneen myöhäisiltapäivän kohokohtana olivat murot, jotka tekevät syöjänsä hyvännäköiseksi. Eivät ne kovin ihmeelliseltä maistuneet, mutta odotellaan nyt tuloksia. Jos tästä enää voi uros komeammaksi muuttua. Eilisilta meni aika leppoisissa merkeissä, possusuikaleet oli vähän sitkeitä mutta carameljäätelö kruunasi fiestan. Jälleen kerran katsastettiin Amelie, josta Suski tosin nukkui suuren osan. Mainio leffa, edelleen. Hyvälle leffalle tyypillistä tuntuu olevan se piirre, että jokaisella katselukerralla löytää jotain uutta hienoa. Tällä kertaa Amelien värimaailma toimi ihan täysillä. Vaikka joitain se äärimmäisen kiillotettu ja sliipattu ulkoasu saattaa ärsyttääkin ja tuntua ällömakealta, korostaa se tälle katsojalle tiettyjä juonen pointteja ihan mainiosti. Tottakai mielikuvitusmaailman täytyykin näyttää sadunomaiselta. Eipäs tässä varmaan kummempia. Outo olo, tuntuu että haluaisi taas (?) alkaa sivistämään itseään jotenkin. Joutenolo tuhoaa aivosoluja? Jos nyt kuitenkin katsellaan ihan rauhassa ja mössätään vielä vähän aikaa. Ei oo mihinkään kiire.

pellossa eläminen saa jatkua?

Viimeinen lomaviikko on edennyt leppoisasti, pellossa elely on mainio taiteenlaji. Tänäänkin ah niin rankka herätys oli n. puoli neljältä. Saa nähdä tottuuko ensi viikolla jonkunlaiseen rytmiin kun se opiskelujen kannalta olisi kuitenkin ihan suotavaa. Tollasia en kuitenkaan suostu murehtimaan liikoja.

Tiistaina ei tapahtunut mitään järisyttävää, perus mössäilyä ja illalla sipsikestit. Eilen sai herkkufiestan Santa Fessä. Mielettömän hyvä ateria, johon sisältyi myös asiaankuuluva määrä virvokkeita, eli kokonaisuudessan aivan mahtava juttu. Mansikkamargaritat ja Mexican coffee löysivät tien sydämeeni aika sukkelasti. Keskiviikkokännit Sladdissa oli myös mielekäs ohjelmanumero, vaikkei siellä ko. päivänä yleensä juuri ketään olekaan. Jennin lauantaisia megakemuja oon alkanut jo odottaa....kivaa kun tuntuu taas, että niin moni kaveri kerääntyy dokailemaan samaan paikkaan mainion musan ja juoman ääreen.

Kotona käymisestä on muodostunut viime aikoina aika pikainen ohjelmanumero. Suihku, vaatteiden vaihto ja suunta kohti Tapiolaa, villin elämäni keskittymää ja sydäntä. Ihan paras paikka. Joululoma on tuonut tullessan myös uusia tapoja, joita olisin hätkähtänyt, jos olisin syksyllä kuullut omaksuvani moisia. Esim. parin päivän ennakointia siitä, mitä laittaa päälleen viikonloppuna ja koko tämän päivän vallannut illan Alias-jakson odotus ovat totisesti jotain aika erilaista kuin viime syksyn (ja aiempienkin aikojen) "en katso juurikaan telkkaria enkä jaksa hankkia vaatteita" -asenteet. Huhhuh mihinköhän sitä ollaan joutumassa? Luultavasti johonkin tuntemattomaan suuntaan, joka kuitenkin tällä hetkellä näyttää niin kovin oikealta ja hyvältä. Tää tykkäis siitä millasta on nyt.

eräs yhteenveto

Tänään siis elämysmatka Turkuun, home sweet home tosiaan...Onneksi oli menomatkalla seurana Jenni ja Ellu, joka halusi tekemisen puutteessa lähteä mukaan vaikka herätys olikin aikainen. Jenni puolestaan meni kitumaan pariksi päiväksi töihin. Aikamoista kuritusta sai urhea LOF-ratsu sitten osakseen, jotta ehdittiin kymmeneksi koululle. Perus 140 km/h. Ja kyllähän sitä sitten ehdittiin, tasalta olin raapustamassa nimeä kurssin ilmoittautumislistalle ja mahduin vielä joukkoon, ihan ok juttu. Koti oli ihan kunnossa, mitä nyt uudet seinänaapurit (oppiaineen kaksi uutta assistenttia, joiden en edes tiennyt olevan happy couple) vähän ihmetyttivät. Järkkäilin sitten Ellulle Turku sightseeing-rundin. Eli pari vaatekauppaa koluttiin ja sen jälkeen Rossoon. Annokset oli pieniä ja "Rosson salsa" lähinnä läppä. Tarjoilijakin oli vähän pelottava. Köröteltiin sitten rankkasateen läpi takaisin sivistyksen pariin ja Ellulle lötkimään. Aikainen herätys (vähän ennen seitsemää) alkoi ilmetä hysteerisenä naureskeluna ja Omenassa käynnistä muodostui aika surrealistinen kokemus. Lopulta päädyttiin Mantsuriaan angsteilemaan. Vähän aikaa tuntu siltä, että kaikilla oli asiat ihan päin helvettiä. Koulu, työ- ja ihmissuhdeangsteja. Onnistuin jotenkin itsekin ahdistumaan ihan täysin, vaikka murhetta ei sinänsä ole kun loma jatkuu vielä viikon. Sijaiskärsimystä? Onneksi armas isi soitti ja sanoi, että voin pitää autoa vapaasti käytössä pari päivää. Samalla jutut muuttui huomaamatta rennommiksi (mm. sukupuolielimiä sivuttiin tiiviissä keskustelussa ahkerasti) ja synkistely loppui aika hetkessä. Sit kun vielä sai Suskilla tortilloja, oli ilta pelastettu. Nyt varmaan tutimaan. Onpas saanut ainakin jotain aikaan tänään. Tällä viikolla on vielä aika monta hubaa juttua edessä ja ens viikon kauheaa arkea voi siis olla ajattelematta. Ei se tapahdu vielä pitkään aikaan..ei pidä ryhdistäytä, eihän? Tää pellossa eläminen voi jatkua? Vielä vähän aikaa... Nyt yksi puolialaston helmi kutsuu seireenin äänellä, ja sitähän ei voi vastustaa...ei kukaan.

check it out, yo

Onpas jälleen jäänyt kirjoittaminen vähälle. Mä vaan olen niin käsittämättömän kiireinen, pahoitteluni =). Eilen ei toisaalta päivällä tapahtunut juuri mitään, samoilin ympäri internetin ihmemaata lukien kaikenlaisia viime vuoden tapahtumiin liittyviä listoja. Listat on kivoja. Siinä meni sitten ihan mukavasti aikaa. Olishan sitä toisaalta voinut seurata Suskin jalanjälkiä ja laittaa blogiin jotain laulunsanoja kun omat aatokset oli hukassa. Laitetaan korvan taakse. Illalla jälleen yllättäen Ellulle, Mantsuriaan ja Sladdiin. Pyhä kolminaisuus. Sladdissa oli (niinkuin yleensä) vallan mukavaa. Tuttuja ei tällä kertaa hirveästi näkynyt, mitä nyt Janne juhli synttäreitään. Ja kyllähän siinä pöydässä käväisi myös surullinen Teippimies. Hitto kun kuulin jonkun tosi hyvän vitsin, jota en enää muista. Ehkä se putkahtaa päähän tässä jumitellessa. Juttelin myös pidempään serkkuni kanssa, jonka Suski raahasi meidän pöytään. Ihan mukava heppu, ei siinä mitään. Tänään sitten taas raahasin ruhoni Jorvaksen hiekkaliejuksi muuttuneita metsätaipaleita pitkin kotikonnuille. Väsyneenä mutta jotenkin onnellisena.

Huomenna pitää ottaa ensi askel kevätlukukauden ja opiskelun suuntaan. Hirmu aikaisen herätyksen myötä LOF-ratsu kiitää kohti Turkua. Toivon mukaan pääsen eräälle tietylle kurssille, jonka ilmoittautuminen siis on siinä aamusella. Ihan hyvä myös päästä katsastamaan ettei kämpässä oo tapahtunut mitään kauhistuttavaa. En osaa vielä ollenkaan asennoitua opiskeluun. Toisaalta koko joululoma on mennyt niin älyttömän hyvin, että jonkunlainen ahdistus siitä varmaan syntyy kun joutuu taas tekemään jotain järkevää. Mutta onneksi koulua on vaan 3 päivää viikossa niin voi taas ravata täällä ahkerasti ihqkavereiden luona. Viimeiset kolme viikkoa on kyllä olleet niin mahtavia...Tässähän voisi alkaa vallan herkistelemään. Jätetään se kuitenkin blogin ulkopuolelle. Onneksi toi huominen on vielä vaan pikavisiitti ja loma jatkuu muuten vielä viikolla. Siinähän ehtii vielä vaikka mitä. Hmh, letkeä olo. Se on ihan ok.

mössäilyä

Hipi hipi. Jälleen kylässä Suskin residenssissä, jossa nälkäinen poika saa kohta ranskiksia. Mössäilypäivä jälleen, eli lepposaa ja kivaa oleilua. Illemmalla lähdettiin hankkimaan mulle uutta elämää vaatteiden muodossa. Parit uudet farkut ja paidat löytyivät. Tosi kivan oloisia kaikki, kunhan vaan pääsisi kokeilemaan. Ekaa kertaa oli vaateostosten jälkeen hillittömät täpinät ja hyvä mieli, nyt mustakin varmaan tulee tosi trendikäs ja siirryn hetkessä ajan hermolle. Ja ehkä kans trendsetteriksi. Sit kaikki alkaa matkiin mun käytöstä ja olemusta.

Eilen oltiin sitten siellä Tavalla. Ihan hyvä meininki oli, Maija Vilkkumaa oli ehdottomasti parhaimmistoa. Kalle Ahola oli ehkä vähän boring ja muut aktit seurattiinkin suurelta osin baarin puolelta. Messevä ilta silti, varsinkin kun mentiin keikan jälkeen rokkimäkkiin laittamaan drive-in sekaisin 10 el macon tilauksella. Herkkuu... Ei tässä muuten varmaan ihmeempiä, pitää keskittyä telkkarista tulevaan Stigmata-leffaan. Perus teologinen jännäri...mielenkiintoisen oloinen genre, eikö totta?

juhlia (muodollisia ja vähemmän muodollisia)

Jaahappas, jälleen raukea aamupäivä. Eilen oli aikamoista kiirettä kun piti koko päivä hössätä illan juhlien kanssa. Ihan mukavasti nuo sitten menivät. Ruoka oli mainiota eikä ulkopuolisuuden tunne iskenyt kuin ajoittain, joka on porukan ja olosuhteet huomioon ottaen ihan hyvin. Jotenkin tollasista juhlista jää vaan sellanen tietty vähän kiihtynyt vaihde päälle. Huomasin sen aika selvästi kun sitten pakenin Ellun ja Hennan kera Antille. Tuntuu, että kaikkeen pitäisi vastata mahdollisimman korrektisti ja kohteliaasti: "Joo, mähän siis opiskelen Turussa. Joo, hyvin oon viihtynyt." yms. Antilla tunnelma sitten onneksi meni oikeille raiteilleen alkoholin ja Monopolin avustuksella. Sain kunnian olla pankki, koska pelaaminen ei hirveästi innostanut. Liekö tuo sitten perua siitä, etten ole koskaan oikein nähnyt erityistä hohtoa ko. pelissä. Ehkä en vaan ole ikinä oikein tajunnut sitä =). Pankki hoitikin tehtävänsä ihan moitteettomasti, omaksuen välillä sekä Okon että Nordean piirteitä (muutama kiista näistä käytiin, joka on periaatteessa ihan turhaa sillä Okohan on pankeista parhain). Pelaajilla oli jopa mahdollisuus saada tontteja luontokortilla, joka oli mielestäni vain reilua. Päästiin myös ihmettelemään Antin levyhyllyn aarteita, kuten Hittibuumi kasia ja Dance now kakkosta. Illan kruunasi villi kulinaarinen herkku, Tuc-keksi sienisalaatilla.

Tänään aamusella sitten kotio. Vieraat olivat kuulemma viihtyneet yli puolenyön ja syöneet älyttömästi. Sehän on toisaalta vaan positiivinen asia meille järjestäjille. Tänään sitten Tavastialle Aasian hyväntekeväisyyskonserttia katsomaan. Lehden mukaan keikka on loppuunmyyty, toivottavasti ei iske ahdistus väenpaljouden keskellä. Saiskohan kans ihan vähän juoda? Hmh, nyt voisi olla paikallaan Angels in American viides jakso. Everything's fine...

runopojan koulumenestys aiheuttaa iloa

Päivä, joka ei ole ollut paljoa muuta kuin mössäilyä, sai juuri aika mukavan käänteen. Syksyllä käydyistä kursseista oli viimein tullut nettiin arvosanoja eikä voi muuta kuin hymyillä. Älyttömän hyvin oli kaikki menneet. Erityisen hyvältä tuntuu nimenomaan ne muutamat analyysikurssit, joihin vaadittujen esseiden parissa työskentelin íhan tosissaan ja uhrasin paljon aikaa. Saapahan Ellukin tässä nyt sen kaipaamansa iloisemman blogimerkinnän. Siinä saattaa kyllä ollakin perää, että viime aikoina tilitykset ovat olleet aika angstisia. Mutta mielialat vaihtelee, voihan se olla, että jostain syystä blogiin tulee kirjoteltua useammin silloin kun vähän vituttaa. Nyt on siis naama virneessä.

Muuten siis tosiaan aikamoista mössäilyä ja makoilua on tämä tiistai ollut. Eilen saatiin ihan mainio impulssi lähteä Mantsuriasta Ewinalle dokailemaan. Nihkeilin aikani, koska olin autolla, mutta onneksi asiat saatiin sitten järkättyä hyvin. Kiitokset Suskille taivuttelusta. Oli sitten tosi kiva ilta, yö meni Frendeistä pöllityn tietokilpailun (kysymyksiä kavereista) sekä totuus vai tehtävä -klassikon merkeissä. Aamulla väsy vähän painoi, mutta onneksi pääsi sitten vähän vielä tutimaan myöhemmin. Toisaalta kotona joutui jo vähän hössäämään isin juhlien merkeissä. Huomenna sitten varmaan vielä enemmän hössötystä ja juoksentelua. Onneksi illalla taidetaan sitten suunnata Antille. Vaihtelu virkistää, vanhat kunnon kotibileet kuulostaa oikein hyvältä.

Nyt on kyllä oikein hyvä mieli kun noi syksyn jutut oli mennyt niin hyvin. Kevään opetusohjelmakin ilmestyi viimein nettiin, vielä puolitoista viikkoa lomaa tiedossa, ja senkin jälkeen vain 3 päivää koulua viikossa. Heikki kuittaa.

ei erikoisempia

Hiljainen päivä. Välillä on ihan hyvä, että on hiljaisia päiviä. 12 tunnin yöunien jälkeen tuntui kuin olisi nukkunut monta kuukautta, aiempien päivien tapahtumat vaikuttivat tosi kaukaisilta. Suurin osa päivää onkin sitten mennyt lisää elokuvasivistystä hankkiessa. Godardin 1960-luvun gangsterileffa sekä haastattelukirja, jossa Jim Jarmusch selittää näkemyksistään ovat antaneet ihan mukavasti tahtia rauhalliselle kotipäivälle.
Onnistuin hankkimaan keskiviikkoillan vapaaksi, joten Sladdi taitaa taas kutsua. Aiemmin ilta oli vähän kyseenalainen, koska isi pitää silloin toiset 60-vuotisjuhlansa täällä kotosalla. Ilmeisesti pitää siinä vähän autella kun Suomen yritysjohdon kerma kokoontuu Jorvaksen metsikköön. Mutta mikäs siinä, pakko myöntää, että kaikki kutsutut ovat jollain lailla omiakin tuttujani. Propsit myös Suskille ideasta mennä torstaina Tavastialle hyväntekeväisyyskonserttia tarkastamaan, esiintyjät vaikuttavat aika lupaavilta. Jotenkin koko Aasian katastrofi on toisaalta jättänyt vähän kylmäksi. En oikeen osaa olla siitä mitään mieltä, joten yritän välttää suoria kannanottoja. Tuntuu, että jotkut mielipiteeni voitaisiin ymmärtää väärin ja tulkita kyynisyydeksi tai sydämettömyydeksi. Tällaisessa tilanteessa on jotenkin niin helppo omaksua asenne, että voi voi ja maksaa 20 euroa johonkin lippaaseen ja jatkaa eteenpäin. Kuinka moni muistaa näitä tilanteita sitten puolen vuoden päästä? Eikä tällainen ajattelu ole kyynisyyttä. Toisin tietenkin niillä, joiden omaisia on ollut turmasta osallisena. Jos ei kuitenkaan ole suoraa yhteyttä tapahtuneeseen on tilanne vähän toinen. Tekopyhyys on niin vaarallisen lähellä kun jotain ilmeisen vaarallista tapahtuu turvallisen välimatkan päässä omasta kodista.

Tänään tuntuu ensi kertaa siltä, että on uusi vuosi. Kevään opetustarjontaa ei silti löydy. Käsittämätöntä, että oma oppiaineeni tuntuu olevan koko yliopistosta se, jonka tiedottaminen mättää. Kotisivut ovat uskomattoman huonot, eikä ketään saa kiinni mistään. Pitänee jossain vaiheessa käydä paikan päällä varmistamassa, ettei nuku onnensa ohi. Ei siinä silti, ilmeistä on, että kevät tulee olemaan lähinnä kirjatenttejä sekä muutama satunnainen luento. Tarjonta kun on sellaista. Lukemista on ihan älyttömästi. Tänä keväänä alkaa myös pesti ainejärjestön rahastonhoitajana. Huh huh, saa nähdä mitä siitäkin tulee, pääseepähän toivon mukaan vähän enemmän kontakteihin muiden humanistipellejen kanssa.
Erinomaisen tarpeeseen tullut joululoma jatkuu luultavasti vielä kahdella viikolla. On varmaan aika tehdä jotain hyödytöntä.

ihmisraunio lausuu ajatuksiaan

voi voi. Kaikenlaista on taas tapahtunut sitten viime merkinnän. Tämänhetkinen olotila ei tosin ole ehkä se paras mahdollinen asioiden pohdintaan ja muisteluun, olo on aikamoinen. Taidan olla aika ihmisraunio, enkä ole edes varma miksi. Ehkä toi kahden päivän juominen vaatii veronsa. Tuntuu kuin yhtäkkiä olisi tosi irrallaan kaikesta tutusta ja turvallisesta ja jonkinlaisena vankina päänsä sisällä. Outoja ajatuksia ja mielleyhtymiä tulvii joka paikasta. Väsyttää muttei nukuta. Aika outo krapula siis. Miksi ihmeessä tuntuu siltä, että nyt on jotenkin erityisen vastuussa itsestään ja muutenkin omillaan?

Uusi vuosi meni älyttömän hyvin ja yhdyn mielelläni muidenkin esittämiin kiitoksiin ja ylistyksiin illan emännille. Mikäs siinä ollessa kun on kaikki kaverit ympärillä ja runsain mitoin hyvää ruokaa ja juomaa. Hmh, taisin sanoa täsmälleen noin aiemmassakin, kemuja ennakoivassa blogitilityksessä. Mut mitäs siitä, sietää mokoma tulla sanotuksi toiseenkin kertaan. Hienon duunin oli Suski, Ellu ja Henna (sekä muut) tehnyt. Alkomahoolin kanssa tuli ehkä läträttyä vähän liikaa, mutta sain joten kuten skarpattua käytöstäni ja vedin itseni kuilun partaalta pois kuolaava idiootti -vaiheesta. Oli kyllä yksi jos toinenkin ihminen hiukan humaltunut, mutta sehän kuuluu asiaan.

Eilinen meni aikalailla krapuloidessa, aamuinen olo oli eittämättä hirvein vähään aikaan. Syynä saattaa olla (taas kerran) kaikkien kivojen eriväristen ja -makuisten nesteiden juonti sekaisin. Illalla mentiin kuitenkin katsomaan Tiktakkia Gardenille. Tai oltaisiin menty jos ko. paikan lipunmyyntikäytännössä olisi ollut järkeä. Hommat on aika reisillä jos etukäteen ostetulla lipulla ei pääse sisään. Ihme spedeilyä. Gardenin tilalle valittiin sitten tuttu ja turvallinen Sladdi. Mukana menossa oli koko Jaakon perhe. En ole oikein päättänyt onko se jotenkin outoa vai ihan ok, että niiden perhe dokailee yhdessä kaikissa mahdollisissa paikoissa. Ei siinä tosin ihmeempiä, kivoja tyyppejä ovat. Ja olihan se hauska katsoa Jaakon porukoiden menoa tanssilattialla. Kalja upposi taattuun darratyyliin eli ei alkanut tuntua ennen kuin loppuvaiheessa, jolloin humalatila sitten humahti kerralla päälle. Onneksi tie vei Sirkun selviytymisasemalle. Ja aamulla sikeän unen keskeltä Antin uljaaseen ratsuun ja kotiin. Joka johtaa siis tähän hetkeen, jolloin kokoan näitä kahden edellisen päivän palasia aika väsyneenä ja outona. Tänään voisi rauhoittua jonkun hyvän leffan parissa, jos unikin vaikka tulis jossain vaiheessa kylään. Kurkussa on harvinaisen piikikäs kaktus. En ole oikein edes tajunnut, että nyt on uusi vuosi. Samaa rataa se varmaan menee kuin aiempikin. Lupaan olla parempi ihminen ym. Jonkun liikuntaharrastuksen voisi kyllä oikeasti keksiä värittämään Turussa oleilua ja niitä iänikuisia hajotuspäiviä.

Tässä vaiheessa tarinaa Heikki sanoo hei hei. Olkaa kiltisti.