Turku + hyvä olo ei ole mahdoton yhdistelmä

niinpä niin. Kommunikaatio blogin kanssa on ollut varsin vähäistä, niinkuin edellinen merkintä jo antoikin syytä odottaa. Sanomisen puutetta...Turha se on varmaan tehdä joka päivä mitään muutaman rivin päivityksiä. Nytkin taidan toistaa edellistä jaarittelua =) noh, minkäs sitä itselleen voi. Kaiken logiikan vastaisesti on ollut tänään tosi hyvä olo. Hereillä jo n. 7 tuntia tässä vaiheessa ja tosiaan, yleensä tässä vaiheessa kuuluisi väsyttää, vituttaa ja olla muutenkin tosi ikävä olo. Toki vähän kaihertaa kun taas joutui jättämään taakseen sen, mikä on kaikkein kivointa. Mutta ehkä joka päivä ei tarvitsekaan olla tosi kivaa ja parin päivän tauon ja etäisyyden jälkeen se tuntuu vielä paremmalta? Toki voisin nyt olla taas siellä elämän parissa, ja onnellinen.
Kuitenkin on siis aamusta asti ollut jotenkin oudosti mukava olo ja hymyä on vaikea pitää poissa naamalta. Jopa aiemmin tylsyyden huipulta vaikuttanut historian luentokin oli jotenkin tosi kiinnostava, vaikka puoli luentosalia tuntuikin uinuvan jossain aivan eri paikassa. Aloin jo näkemään väläyksiä omasta tulevaisuudestani:
Huonoryhtinen (olemusta kuvaa ehkä parhaiten "piuha") tutkija kompuroi ulos arkistojen syvyyksistä yltä päältä pölyssä ja hämähäkinseittejä paksusankaisten silmälasien koristeena. Intellektuellipoolon kauluskin on aivan kulahtanut ja pölyinen. Pitkästä aikaa auringonvaloon eksynyt tutkija siristää silmiään ja kummastelee ulkona liikkuvia olentoja, jonka jälkeen ehkä kohauttaa hartioitaan ja syventyy pohtimaan omiaan. Pohtii hetken, kunnes huomaa, että on iltapäiväkonjakin aika. Illalla lukemista odottava uusin tutkimuskirjallisuus suorastaan houkuttelee arkistojen ystävää, suurta Humanistia, joka tallustaa oudosti laahustaen tutkijaystäviensä luo, välittämättä ohikulkijoiden ihmettelevistä katseista.
Arkistorottana olo voisi tosin olla juuri se mun juttu. Helvetin tutkija. Kyllä toi humanismi taitaa olla niin vahvasti olemuksessa ja aatoksissa, että turha sitä kenties on kuitenkaan vastustella. Opiskelupaikasta voidaan tosin olla montaa mieltä, ja sitähän pähkäillessä tämäkin kevät luultavasti etenee. Mikäköhän runopoikaa nyt vaivaa, kun on yhtäkkisen optimismikohtauksen valloissa? Ulkonakin on kiva sää...Masukin on vielä ihan täynnä kun kesken luennon päähän pongahtanut unelma kebabannoksesta oli tehtävä todeksi puolentoista tunnin keskittymisen (?) jälkeen. Mainiota. Eipä tässä muuta, fiilistely jatkukoon.