Väsyneitä poikia Kaivokadun opiskelijaboksissa

ramasee...uskomatonta, että kello on vasta n. puoli kymmenen. Tuntuu, että olisi vähintään keskiyö. Ryhänen on siis vierailulla matalassa majassani, tultiin juuri tuopeilta eräiden Upinniemen urheiden solttujen seurasta. Pojat lähtivät sitten junalla takaisin kasarmille, ja samalla inttimuistot tulivat yllättävän puistattavina mieleen. Ehkä niillä ei ikinä silloin itse vapauduttua fiilistellyt niin paljon, että ne jäivät jonkunlaisiksi möröiksi alitajuntaan. Paska laitos. Ihan hauskoja poikia olivat, toinen tosin sai tämän runopojan vähän kummastumaan oletettuaan, että kirjallisuuden opiskelijana alan luultavasti valmistuttuani harjoittamaan psykologin ammattia...ei ehkä ihan näin. Huominen pk-seudulle paluu alkoi tuntua illan teeman mukaisesti lomille pääsyltä.

Aamulla uurastin koulussa ahkerasti, analyysikurssi tuntui oikeastaan ihan kiinnostavalta. Se käsittääkin siis luultavasti koko viikon ainoat kaksi kiinnostavaa opiskelutuntia. Muut 6 menevät piinaavassa tylsyydessä, niinkuin hyvin luultavasti huomisaamun luento, johon osallistumisesta en ole oikein varma. Katsastettiin Ryhän kanssa Lost in Translation, allekirjoittaneen viides tai kuudes kerta vuoden sisään. Klassikko, ei sille voi mitään, Ryhäkin piti. Mankkaan miehellä on sitäpaitsi syntymäpäivä täsmälleen sama (myös sama vuosi!) ihanaisen Scarlett Johanssonin kanssa. Match made in heaven, siis. Huomenna siis taas avarammille aloille, toistaiseksi Kaivokatu hiljenee räntäsateiseen yöhön.

Lisäys: kävin tekemässä Suskin ystävätestin tuloksella 60/100....jäi vähän sellanen olo, että ei näin. Toivottavasti ei tuu kauheesti pahaa silmää. Mut ku ne kysymykset oli sillee epäselvii ja...no, selittelyt sikseen. Pahoitteluni.