pyhä haikeus

viimeistä viedään....nimittäin huomisaamuna ihanaiseen "perus" aamupendolinoon ja kohti sitä länsirannikon helmeä, Turkua. Noh, ehkä ei kuitenkaan pitäis olla ihan niin dramaattinen kun kumminkin torstaina taas valuu tänne pk-seudun tuttuun ja turvalliseen läheisyyteen. Tää yks toisaalta omaa taipumuksia olla välillä vähän liian dramaattinen ja jos jostain voi synkistellä niin se ehkä sit pikkusen pääsee paisumaan. Mutta ei sille voi mitään, vähän harmittaa kun pitäis siellä koulullakin nyt sitten alkaa ravaamaan. Haluisin elää pellossa vielä vähän aikaa. Ja mikäs tänne vetää? Ihmiset. Tiedätte keitä olette =) Turussa luultavasti vaan ahdistuu. Mutta katsellaan minkälaisia blogimerkintöjä seuraavat päivät tuottavat. Onneksi Ryhä tulee yhtenä kappaleena piristämään siirtolaisopiskelijan arkea pelastuttuaan tänään myös uhkaavista tilanteista poliisiasemalla. Pojalle sattuu ja tapahtuu...
Isukki käväs just tässä pyörähtämässä. Hauskaa kun se välillä tulee pauhaamaan uusista innostuksistaan, nyt vuorossa oli suomalaisen yhteiskunnan 1960-70 luvun murroksen kuvaus (tai oikeastaan sen puute) kotimaisessa kirjallisuudessa. Lupasi myös auliisti ostaa mitä tahansa kirjoja, joita opiskelu suorasti tai epäsuorasti edellyttää...ihan kiva juttu.
Ehdin tossa jo aiemmin pyöritellä muutaman kerran päässä ensi kevättä ja yliopistohakuja. Tällä hetkellä tuntuu selvältä, että voisi panostaa Helsingin kirjallisuustieteen pääsykokeeseen, kun siihen on jo jonkunlainen pohja ja etulyöntiasema. Koko ajan kuitenkin sanoo itselleen, että ottaa nyt rauhassa pari kuukautta kun ei ole mihinkään kiire. Turku tuntuu nyt tosin toiselta maailmalta. Mut ehkä mä sit kattelen. Ei tässä nyt taida olla ihmeempiä, isin väliintulo katkaisi kaikki ajatukset, joita oli. Jorvas kiittää ja kuittaa.