ei erikoisempia

Hiljainen päivä. Välillä on ihan hyvä, että on hiljaisia päiviä. 12 tunnin yöunien jälkeen tuntui kuin olisi nukkunut monta kuukautta, aiempien päivien tapahtumat vaikuttivat tosi kaukaisilta. Suurin osa päivää onkin sitten mennyt lisää elokuvasivistystä hankkiessa. Godardin 1960-luvun gangsterileffa sekä haastattelukirja, jossa Jim Jarmusch selittää näkemyksistään ovat antaneet ihan mukavasti tahtia rauhalliselle kotipäivälle.
Onnistuin hankkimaan keskiviikkoillan vapaaksi, joten Sladdi taitaa taas kutsua. Aiemmin ilta oli vähän kyseenalainen, koska isi pitää silloin toiset 60-vuotisjuhlansa täällä kotosalla. Ilmeisesti pitää siinä vähän autella kun Suomen yritysjohdon kerma kokoontuu Jorvaksen metsikköön. Mutta mikäs siinä, pakko myöntää, että kaikki kutsutut ovat jollain lailla omiakin tuttujani. Propsit myös Suskille ideasta mennä torstaina Tavastialle hyväntekeväisyyskonserttia tarkastamaan, esiintyjät vaikuttavat aika lupaavilta. Jotenkin koko Aasian katastrofi on toisaalta jättänyt vähän kylmäksi. En oikeen osaa olla siitä mitään mieltä, joten yritän välttää suoria kannanottoja. Tuntuu, että jotkut mielipiteeni voitaisiin ymmärtää väärin ja tulkita kyynisyydeksi tai sydämettömyydeksi. Tällaisessa tilanteessa on jotenkin niin helppo omaksua asenne, että voi voi ja maksaa 20 euroa johonkin lippaaseen ja jatkaa eteenpäin. Kuinka moni muistaa näitä tilanteita sitten puolen vuoden päästä? Eikä tällainen ajattelu ole kyynisyyttä. Toisin tietenkin niillä, joiden omaisia on ollut turmasta osallisena. Jos ei kuitenkaan ole suoraa yhteyttä tapahtuneeseen on tilanne vähän toinen. Tekopyhyys on niin vaarallisen lähellä kun jotain ilmeisen vaarallista tapahtuu turvallisen välimatkan päässä omasta kodista.

Tänään tuntuu ensi kertaa siltä, että on uusi vuosi. Kevään opetustarjontaa ei silti löydy. Käsittämätöntä, että oma oppiaineeni tuntuu olevan koko yliopistosta se, jonka tiedottaminen mättää. Kotisivut ovat uskomattoman huonot, eikä ketään saa kiinni mistään. Pitänee jossain vaiheessa käydä paikan päällä varmistamassa, ettei nuku onnensa ohi. Ei siinä silti, ilmeistä on, että kevät tulee olemaan lähinnä kirjatenttejä sekä muutama satunnainen luento. Tarjonta kun on sellaista. Lukemista on ihan älyttömästi. Tänä keväänä alkaa myös pesti ainejärjestön rahastonhoitajana. Huh huh, saa nähdä mitä siitäkin tulee, pääseepähän toivon mukaan vähän enemmän kontakteihin muiden humanistipellejen kanssa.
Erinomaisen tarpeeseen tullut joululoma jatkuu luultavasti vielä kahdella viikolla. On varmaan aika tehdä jotain hyödytöntä.