ahdistuksesta, musiikista ja toimettomuudesta

Eipä ole fiilikset paljoa eilisestä muuttuneet. Yleinen sekavuus jatkuu. Unirytmikin on aika sekaisin. Ajatukset siihen mitä keväällä (ks. myös edellinen merkintä) pitäisi tehdä, puhumattakaan ensi vuodesta, alkavat ajoittain nostaa rumaa päätään. En suostu murehtimaan niitä vielä, mutta prkl...Koko ajan tuntuu enemmän siltä, että pääkaupungiseudulla asuminen ja opiskelu olisi aivan loistava juttu. Sinänsä tyhmää kun olen Turun kämppään tyytyväinen, sekä yliopistoon ja oppiaineeseen. Kuitenkin, jos asuisin esim. Tapiolassa (perus upper middle class) ja opiskelisin jotain roskaa Helsingin yliopistolla, olisin aika onnellinen poika.

Hassua miten välillä tuppaa kuuntelemaan tietynlaista musaa tietynlaisessa fiiliksessä. Pikkuhiljaa on muodostunut sellainen kuhunkin mielentilaan sopiva levyjen ja biisien joukko, johon voi sitten turvautua. Eihän itsesäälissä vellominen ole mitään ilman asiaankuuluvaa musiikkia =). Nyt ei tosin ole ihan sellainen olo. Vähän outo, vähän haikea, vähän jännittynyt, vähän utelias. Ja jotenkin aika hämillään.

Saiskohan illalla juoda muutaman oluen? Jos tätä ruhoa nyt sais suuntaan tai toiseen liikuteltua. Kohta vois jopa olla reipas ja hakea postista myöhäisen joululahjan, Taistelutoverit dvd-setin. Siinähän sitten riittää purtavaa toviksi. Ei kai tässä sen kummempia. Oli aika hauska huomata, että Ryhäselläkin on blogi. Rinki kasvaa...

Tämän merkinnän ääniraitana toimivat seuraavat, omassa lajissaan kerrassaan mainiot kappaleet, varsinaiset tunteiden kuvastimet: Spiritualized - The Straight and the narrow, Coldplay - In my place, Sondre Lerche - Two-way monologue, The Streets - Dry your eyes, Electric Soft Parade - Empty at the end, There's a silence ja Silent to the dark, sekä Jonna Tervomaan Myöhemmin.