joutilas puhuu suunsa puhtaaksi

...ja pellossa eläminen jatkuu. Ylös jälleen kolmen-neljän aikoihin. Aamulta tuntuneen myöhäisiltapäivän kohokohtana olivat murot, jotka tekevät syöjänsä hyvännäköiseksi. Eivät ne kovin ihmeelliseltä maistuneet, mutta odotellaan nyt tuloksia. Jos tästä enää voi uros komeammaksi muuttua. Eilisilta meni aika leppoisissa merkeissä, possusuikaleet oli vähän sitkeitä mutta carameljäätelö kruunasi fiestan. Jälleen kerran katsastettiin Amelie, josta Suski tosin nukkui suuren osan. Mainio leffa, edelleen. Hyvälle leffalle tyypillistä tuntuu olevan se piirre, että jokaisella katselukerralla löytää jotain uutta hienoa. Tällä kertaa Amelien värimaailma toimi ihan täysillä. Vaikka joitain se äärimmäisen kiillotettu ja sliipattu ulkoasu saattaa ärsyttääkin ja tuntua ällömakealta, korostaa se tälle katsojalle tiettyjä juonen pointteja ihan mainiosti. Tottakai mielikuvitusmaailman täytyykin näyttää sadunomaiselta. Eipäs tässä varmaan kummempia. Outo olo, tuntuu että haluaisi taas (?) alkaa sivistämään itseään jotenkin. Joutenolo tuhoaa aivosoluja? Jos nyt kuitenkin katsellaan ihan rauhassa ja mössätään vielä vähän aikaa. Ei oo mihinkään kiire.