yksin kotona 2: eksynyt länsirannikolla

Pitihän merkinnälle saada jatko-osa...Jumalaton väsymys painoi sänkyyn, jossa uinuinkin sitten autuaasti kolmisen tuntia. Unia näin paljon, mitään en juurikaan muista. Outoja olivat, muistaakseni yritin pelastaa autoani teinikoplan kynsistä (?). Ainejärjestö Prometheuksen kokous oli ja meni. Tuore rahastonhoitaja istui suurimman osan miitingistä hiljaa, mitä nyt välillä mörähteli jotain johonkin. Päätin koittaa välttää suurempia nakkeja, jos kesällä pk-seutu houkuttaakin kunnolla ja joudun tehtävän delegoimaan eteenpäin. Onkohan se jotenkin tosi suuri rike? En oikeen osaa olla vanhemmasta opiskelijaporukasta mitään mieltä. Ehkä oma mielentila vaikutti siihen, että meininki oli aika kuivaa ja ei niin kiinnostavaa. Aatokset olivat ihan muualla. Kovasti ne tiedustelivat, että mitä muille ekan vuoden opiskelijoille on tapahtunut kun olen ainoa, joka on edes jossain tekemisissä ainejärjestön kanssa. Vastasin rehellisesti etten tiedä, kun en ko. tyyppejä juurikaan näe, mitä nyt muutaman ihmisen pikaisesti kerran viikossa. Enkä mielestäni edes ole passiivinen luomaan suhteita uusiin opiskelijakavereihin. Perkele, sehän on just se sosiaalisen elämäni tyhjiö.