väläytyksiä suoraan sisimmästä

Hiphei, provissijuhannusynnämuut takanapäin. Älyttömän hyvä reissu, joka jätti jälkeensä aikamoisen reissukrapulan. Pitänee pyrkiä takaisin mökille lähiaikoina, Tapiola(kin) kun on kesäisin aika autio paikka. Toisaalta eihän tämä puutarhakaupunginosa ikinä mikään pakokaasumetropoli ole. Pari kertaa on tullut jo sellainen tunne, että nyt se elämä reilaan ja jotain järkevää tekemistä eteen. Pellossa eläminen saa loppua? Pöh, vielä on 2 kuukautta aikaa tehdä laiskaan tahtiin käännöstöitä, lukea lukemattomia kirjoja ja tehdä kaikkea mahdollista järjetöntä. Lenkkeilyn soisin kyllä ottavan tulta alleen mutta kun jo nousu tästä ah-niin-mukavasta tuolista tuottaa vaikeuksia. Kohtauksen kruunaa päälläni oleva TKK:n paita...ei helvetti, colajuomaa ja nettipelejä mulle...

Huomasin että joku ulkopuolinen (hui kamalaa!) oli käynyt kommentoimassa pääsykoestressailujani. Terveisiä vain sinnekin suuntaan. Periaatteessa ihan kiinnostavaa kun ei voi tarkkaan tietää ketkä näitä raapusteluita lukee. Voipahan vapaasti heittäytyä runolliseksi kun väläyttelee päänsä sisältöä yleisölle, jonka seasta edes kavereiden naamat eivät enää erotu. Ensimmäinen askel tulevan apurahataiteilijan uralla.

Lukemiselle pyhitetty (?) kesä on tuottanut aika laihan sadon. Tähän asti on loppuun saatettu Tuomas Vimman Helsinki 12 (yllättävän viihdyttävä) sekä Riku Korhosen Kahden ja yhden yön tarinoita (todella hyvä, joskin välillä teoksen omassa vaikeaselkoisuudessaan piehtarointi aiheutti pienoista ärsytystä). Kahlasin myös jotain opusta absurdista teatterista. Kaikki teatteri on tosin suhteellisen absurdia tälle kirjoittajalle. Jonossa koputtelevat ja jalkoihinsa kompuroivat Rimmisen Pussikaljaromaani, sekä muutama tieteellisempi juttu. Joo joo, ja kohta oon toivottavasti niin vitun viisas.

Sain pesukoneeni vihdoin toimimaan (Himonussijaviiksillä varustettu heppu saapui vaihtamaan yhden pienen muoviosan, 96 euroa kiitos! Onneksi entiset omistajat lupasivat maksaa) ja se linkoaa paraikaa semmoisella myräkällä, että hyvä jos pari pesua kestää. Kohta on varmaan vedet keittiön lattialla pelkkä pesukoneluuranko käsissä.

Suski poistui Itävaltaan, suureen partioseikkailuun. Teenpä siis tämän kuuman jutun, osa 122343 kun ko. beibekin siitä jo pariin otteeseen mainitsi. Suskille mitä parhainta matkaa.


Mitä tein eilen?: olin kotona ja illalla Mantsuriassa
Mitä tein viikko sitten?: vietin railakasta iltaa Possulassa kavereiden kanssa
Mitä tein vuosi sitten?: olin ensimmäistä viikkoa töissä Koneella
Minä satutan: itseäni suhteellisen harvoin
Minä rakastan: lukemista
Minä vihaan: Diilin Stacieta
Minä pelkään: ampiaisia
Minusta tuntuu: vähän haikealta
Minä kuuntelen: tietokoneen hurinaa sekä pesukoneen jumputusta
Minä piilotan: Muumipappamasun ajoittain julkisilla paikoilla =)
Minä teen: pikkuasioista turhan suuria (perus vouhottaja)
Minä leikin: välillä fiksumpaa kuin olen
Minä kaipaan: ystäviäni, kun he ovat poissa
Minä opin: joka päivä jotain uutta
Minä tiedän: tietäväni melko vähän
Minä odotan: pääsykoetuloksiani
Minä tarvitsen: ystäviä
Minä ajattelen: välillä liikaa

Tällä hetkellä:
Vaatteet: TKK:n paita, haisevat adidas-verkkarit
Mieliala: haikean pirteä
Musiikki: pesukoneen rytmikäs linkous
Maku: janottaa..kuiva kurkku
Hiukset: ihan au naturell
Häiriötekijät: toi prkleen kone ei lopeta tota ohjelmaa ikinä!
Tuoksu: Hilu hikikainalo
Pöydälläsi on: jotain poikien elektroniikkaa
Virkistys: colaa mun suuhun
Huoli: milloin saan heivattua itseni takaisin mökille
Ihastus: se että on kesä, eikä tarvitse tehdä mitään järkevää. Eiköhän se oo tullu jo aika selväks.

Jos
Jos olisin kuukausi, olisin: elokuu
Jos olisin viikonpäivä, olisin: lauantai
Jos olisin kellonaika, olisin: puoli yhdeksän
Jos olisin planeetta, olisin: saturnus
Jos olisin merieläin, olisin: ruutana
Jos olisin suunta, olisin: pohjoinen
Jos olisin huonekalu, olisin: kirjahylly
Jos olisin synti, olisin: mässäily
Jos olisin neste, olisin: cola
Jos olisin puu, olisin: tammi
Jos olisin kasvi, olisin: no vaikka rahapuu
Jos olisin säätila, olisin: puolipilvinen
Jos olisin soitin, olisin: ksylofoni
Jos olisin eläin, olisin: mini stallion...ei vaan...siili!
Jos olisin väri, olisin: keltainen
Jos olisin vihannes, olisin: kurkku
Jos olisin ääni, olisin: kahina
Jos olisin alkuaine, olisin: vaikka uraani
Jos olisin auto, olisin: sitikka
Jos olisin laulu, olisin: Princen Sexy motherfucker
Jos olisin elokuva, olisin: Tahraton mieli
Jos olisin kirja, kuka minut olisi kirjoittanut: Raymond Carver
Jos olisin ruoka, olisin: pyttipannu
Jos olisin paikka, olisin: järven ranta
Jos olisin numero, olisin: 6

ei muuta kuin uusi kuuma kirjajuttu

Ellu käski päivittämään blogia. Mutta ei mulla ole mitään sanottavaa! Jännä juttu kuinka blogin päivittäminen tuntuu paljon vaikeammalta nyt, kun pääsykokeet ovat jo muinaishistoriaa. Ehkä tämä raapustelu vaatii virikkeekseen jonkinlaista epätoivoa tai turhaantumista? Yksi asia mistä voisi jaaritella on yhä kovemmaksi yltynyt lukemisen himo. Olen varmaan parinkymmenen vuoden päästä täysi kopio faijasta, joka lukee mitä tahansa, aina ja kaikkialla. Jätetään nyt kuitenkin jaarittelut sikseen ja tehdään nyt Ellulta lainattu "aina vaan kuumempi" testi. Päätin valita pelkästään suomenkielisiä opuksia, turha alkaa kikkailemaan kielillä.

1. Ota hyllystäsi 5 kirjaa,
2. ja ensimmäisestä kirjasta ensimmäinen virke,
3. toisesta kirjasta sivun 50 viimeinen virke,
4. kolmannesta kirjasta toinen virke sivulta 100,
5. neljännestä kirjasta sivun 150 viimeinen virke sekä
6. viidennestä kirjasta viimeisen sivun viimeinen virke.
7. Tee virkkeistä jono.

"Jumalat, milloin loppuu kurja työ? De Beersin jalokiviliike taas vaatii, että sen ilmoitukset on sijoitettava etäälle 'kovista uutisista tai rakkautta ja romantiikkaa kielteisesti käsittelevistä artikkeleista'. Tämä pätee Kafkan ensimmäiseen romaaniin Amerikka. Sieltä naisystäväni palaavatkin. Olen lopettamassa Italo Calvinon romaania Jos talviyönä matkamies."

8. Nimeä lähteesi.

1. Aiskhylos: Oresteia.
2. Naomi Klein: No logo.
3. Milan Kundera: Romaanin taide.
4. Irvine Welsh: Trainspotting
5. Italo Calvino: Jos talviyönä matkamies.

Paratiisi löytyikin Tapiolasta

huh hei, onko enää mitään sanottavaa? Pääsykokeet oli ja meni. Onnistuin arvaamaan kysymyksen jo ennakkoon mutta täysin ongelmitta ei esseen kyhäys kuitenkaan sujunut. Mielestäni vastasin oikein ja käytin hyvin alaan liittyviä aiheita ja käsitteistöä mutta heinäkuun loppu kertoo, ovatko isot herrat kanssani yhtä mieltä.

Nyt on sitten elo pelkkää vapaata, joka on tietenkin yhtä mahtavuutta. Olut maistuu, säät ovat olleet ihan mahtavia, ja taas on aikaa tehdä mitä kummallisimpia asioita ja lähteä hetken varoitusajalla esim. Meikolle löhöilemään. Eilen alkoholi (molemman väriset viinit sekä olut) maistuivat liiankin kanssa ja auringossa paistumisen ja edellä mainitun urheilujuoman ansiosta olen tänään ollut hyvin krapulainen punaniska. Ihqburana taisi kyllä auttaa ja nyt olo on taas bueno. Iho haisee auringolle. Huomenna ehkä taas Meikolle? Viikon päästä Provinssi ja juhannus. Ja sen jälkeen laiskan raukea työtahti, jonka seurausta eli kilisevää ja kahisevaa rahavirtaa ei voi estää. Nyt voisi ehkä tarttua johonkin hyvään kirjaan, jonka on joutuntu kolutöiden vuoksi pitämään liian pitkään sivussa, ottaa lasin colaa ja mennä parvekkeelle makoilemaan. Harvoin on niin hyvin kuin nyt.

Levottomat ajatukset odottavat vapautumistaan

Tällä haavaa meneillään viimeiset hetket ennen huomista pääsykoetta, jonka jälkeen saa heivata taakan harteiltaan ja avata pääkopassa lymyävien toiveiden ja aikomusten aitauksen. Onhan niidenkin syytä päästä kesälaitumille. Nyt taitaa olla jo se hetki, ettei uutta tietoa kokeen aiheista enää päähän mahdu. Toivotaan, että edes vanhat pysyvät sisällä huomisaamuun, kunnes saa täyden oikeutuksen oksentaa koko tietopakettinsa paperille. Toivotaan myös, etteivät kokeen kysymykset ole kuin isku vasten kasvoja vaan pikemminkin houkuttimia, jotka saavat kynän ja ajatuksen liikkeelle. Toivotaan etteivät kokeen tarkastajat aseta ulkoaopittuja iskulauseita vastaajan omien tulkintojen edelle.

Sain Suskilta eilen älyttömän positiivista palautetta viimeaikaisista blogimerkinnöistä. Vieläkin täpinöissä oleva kirjoittaja kiittää mitä nöyrimmin. Yksi hienoimmista mahdollisista tunteista on saada positiivista palautetta jostain, mitä tehdessään on ottanut pienoisen riskin ja heittäytynyt täysillä tekemäänsä. Kynä terävöityy kirjottaessa ja ehkä joskus voisin jo saada selkeään muotoon ajatuksia, jotka jatkuvasti muistuttavat läsnäolostaan. Onko vastaus siis: Kajavaksi Kajavan paikalle?

yhtä juhlaa

Isänmaa juhlii marsalkkansa syntymäpäivää sekä uusia ylioppilaita. Jälkimmäiseen viitaten: olin juuri elämäni kummalisimmissa yo-juhlissa. Lakin saanut serkkuni ei ollut paikalla (lieneekö syynä se, että Kallion lukiosta kirjoittaneena pitää noudattaa jotain julistuksellisuuden ja persoonallisuuden kriteerejä?) eivätkä vanhemmat tienneet millaiset paperit kyseinen juhlakalu oli edes saanut. Tunnelma oli muutenkin jotenkin murheellisen vaivaantunut kun kroonisesti ujo vätys-isä ja pelottavan maaninen äiti vastaanottivat muutamia paikalle ilmestyneitä sukulaisia. Jotenkin häiriintynyttä toimintaa. Ehkä serkullani on mielipiteitä ja asenteita. Hyvä niin.

Synkähkön lauantain toinen liputuksenaihe herättää nyt aika ristiriitaisia haluja. Toisaalta voisin mennä seisomaan tuonne alaoven eteen käsi lipalla auringon laskuun saakka (prkl, miksen ole siellä jo?). Toisaalta voisin huudattaa parvekkeelta boomboxista Ultra Bran päivänsankarillemme omistamaa veisua ja lähettää suuren osan talomme vanhemmista asukkaista tätä myöten ennenaikaiseen haudanlepoon.

Ellun mukaan olen nyt miespuolinen Carrie Bradshaw. Ehkä joku Suomen äärimmäisen vinksahtanut versio? Kuvitteellisen New Yorkilaisen muodin ja miesten perässä juoksevan seksinnälkäisen ikisinkun vastine on siis kirjojen parissa viihtyvä muotitiedoton tylsimys, joka yrittää rakentaa humanismista ja viisastelusta itselleen omaa fiktiivistä kulissia. Tämä blogi ei siis edes voisi olla mikään sex and the city vaan books and the pity. Sääli sitä humanistia, joka ei näe kirjojaan kauemmaksi.

apina opiskelee kirjallisuustieteen käsitteitä

Pääsykoeprojektin loppusuora häämöttää...kohta ei sitten muuta olekaan kuin aikaa: aikaa olla kaverien kanssa, aikaa lukea, nukkua, nähdä, kokea ja sen sellaista. Tässä vaiheessa, kun kolmas kierros kirjojen läpi alkaa olla lopuillaan, tulee lukiessa selvästi hypättyä yli suuri osa tekstistä asenteella "tänhän mä muistan jo". Toivotaan ettei siinä sitten huomaa myöhemmin sivuuttaneensa jotain kokeen kannalta tärkeitä pointteja. Viime päivinä on jännästi palannut mieleen ne fiilikset, joita oli viime vuonna tähän aikaan. Muistan vasta nyt, kuinka itsevarmana menin hesan pääsykokeeseen, ja kuinka hyvältä tuntui vielä sen jälkeenkin. Vituikshan se sitten meni, mutta taas tuntuu siltä, että ymmärtäisi kaikki noissa kirjoissa olevat asiat. Saas vaan nähdä. Ois se vaan niin mainiota päästä sisään. Lähinnä siinä mielessä, että on näyttänyt itselleen osaavansa.

Tuossa kun naputtelin joitain muistiinpanoja, rupesin miettimään, että kyllä noissa kokeissa tulee tehtyä niin köykäisiä analyyseja ettei mitään rajaa. Ehkä Turun kirjallisuustieteen käytäntö on sittenkin parempi: laitetaan opiskelupaikan tavoittelijat käyttämään kokeessa etenkin omia analyysikykyjään eikä niinkään katsota kuinka nopeasti on onnistunut omaksumaan monimutkaisen teoria-apparaatin, jota luultavasti opetetaan vielä n. kolme ensimmäistä opiskeluvuotta. Kun keltanokat laitetaan lukemaan paksu kasa vierasta teoriaa ja oletetaan heidän soveltavan sitä esseissään, on melko varmaa, että tuloksena on vain läjä ulkoaopittuja lauseita ja termejä, joiden oikeasta merkityksestä kellään hakijalla ei ole mitään tietoa.