Miksi, Blogger?

Tämä blogger on kyllä ajoittain ihan selkeä pirun keksintö...Nytkin tuo aiempi postaus ei tämän valloittavan systeemin mukaan mennyt kertaakaan perille, ja kun en sitten tajunnut valmista blogia katsoessani painaa reload-nappulaa niin sehän oli mennyt sinne kolme kertaa. Eipäs ole enää klooneja jaloissa pyörimässä, kiitos vaan Hennalle huomautuksesta. Yksi nopea kommentti täällä blogissa ja toinen puhelimitse...tämähän vaikuttaa melkein siltä, että useampi ihminen käy joka päivä töllistelemässä jotain pari viikkoa vanhaa jorinaa, hakkaa reloadia ja koittaa jollain telepaattisella yhteydellä kurittaa sanojen takana olevaa luomisvoiman ruumiillistumaa kertomaan jotain asioita päivittäisestä elosta, tai sitten löpisemään oudoista aiheista. Katsotaan nyt kuitenkin vielä.

Leffat on eri kiva asia ja ihan vänkä juttu!

Käväistiin katsomassa DaVinci-koodi muutama päivä sitten. Olin jopa vähän yllättynyt siitä, miten huono se oli. Kirja oli kuitenkin ihan viihdyttävä ja silleen...Leffa oli kuitenkin tosi puuduttava eikä Tom Hanks oikein sopinut siihen rooliin, vaikka muut näyttelijät olivatkin ihan ok. Harrison Ford olisi ollut parempi, mutta se johtuu ehkä sen alkuperäisen seikkailevan professorin eli Indiana Jonesin vaikutuksesta...Jännästi se myös kävi ilmi, miten kirjan joitain juonilinjoja oli jouduttu typistämään niin, että tuloksena oli juonen ja dialoginkin tasolla raskas ja todella torso käsis. Ihan hauskaa, että ko. käsikirjoittajalla fiilisteltiin pari päivää sitten Hesarissa ja naurettiin yhdessä Suomen kansan kera sille, miten Renny Harlin oli joskus yrittänyt lähestyä tätä puolijumalaa työtarjouksen kanssa.

Äsken sitten toinen leffa, Good night and good luck. Todella mainio ja aika yllättäväkin pätkä, pakko myöntää. Se, että noin selkeästi 1950-luvun kommunistivainojen aiheella ja sen nykyaikaisilla, ilmiselvillä rinnastuksilla pelaava leffa pääsee Oscar-ehdokkaaksi on kyllä aika outo ja hieno juttu. Näköjään George Clooneyllakin on ajatuksia. Muodoltaan pieni, mutta sisällöltään ja etenkin käsikseltään älyttömän hyvä. Jännästi ne sitten vaan näyttivät lopussa 1950-luvulta presidentin puhetta, joka liittyi habeas corpuksen (vangin oikeus kuulla itseään vastaan esitetyt syytteet) käyttämättä jättämiseen ja sen yhteiskunnallisesti turmiollisiin seurauksiin. Niinhän ne Guantanamossa...

Täydennetään leffapostausta vielä fiilistelyllä...ihan tajuttoman kova leffasyksy tiedossa. Cannesissa esitetyt Babel (Amores Perrosin ja 21 Gramsin ohjaajan uusi), A Scanner Darkly sekä Southland Tales kiinnostavat paljon. Sitten on vielä Unelmien sielunmessun visionäärin Darren Aronofskyn uusi, The Fountain, ja sokerina pohjalla David Lynchin Inland Empire. Orionkin näyttää kesällä Jim Jarmusch -sarjan, jota mm. allekirjoittanut oli toivonut viime syksynä. Ihan hyvältä näyttää, sanon ma.

Kevään lamauttama runopoika herää hetkeksi horroksestaan

Blogi on jähmettynyt Turkin loman jälkitunnelmiin. Kevät taitaakin olla blogeissa pahinta jähmetyksen aikaa, kun viimeiset kouluduunit pitävän osan ajasta nenän kiinni kirjassa ja hyvät säät hoitavat loput. Nyt onkin herra aurinko hemmotellut meitä ihan olan takaa ja siinähän ei ole mitään pahaa. Huh, on melko lobotominen olo kun päivä on mennyt aika pitkälti viikko sitten saadun ylläriduunin, eli erään kirjan toimitustöiden parissa. Silmäluomien sisäpuolella vilistääkin nyt hurjan monta lausetta ja välimerkkiä, jotka ovat palaneet ihon läpi koko päivän jatkuneen ruuduntuijotuksen seurauksena. Mieli alkaa olla jo ensi viikossa, kun saa tämän homman sekä ne jo mainitut vikat kouluduunit (1 tentti ja 1 oppimispäiväkirja) tehtyä ja voi sitten ainakin hetken aikaa olla vaan.

Heitin Suskin tänään Katajanokalle aamuseitsemäksi ja yllätin itseni käymällä kotiin tultua aamulenkillä, vissiin ekan kerran elämässäni. Oli se aika kivaa kun oli sellanen raikas ja lämmin aamu eikä vielä niin paljoa ihmisiä liikkeellä. Ymmärrän kyllä, miten jotkut tykkäävät herätä ennen muita ja käydä liikkumassa ympäriinsä...On ollut vielä aika hyvä olo koko päivän. Eli ihan jees, mutta nyt kun päätän mennä huomenna uudestaan niin nukun itseni tuntien kahta sikeämmin puolelle päivin.

Tapiolan kirjasto on tällä hetkellä innokkaiden lukijoiden mekka, sillä kesän remontissa oleva onnen tyyssija lainailee kirjojaan lokakuuhun asti. Arvatkaa vaan kuka kantoi suu hymyssä kirjapinon toisensa jälkeen kotihyllyjä notkuttamaan. Tänä kesänä olisi tarkoitus pureutua sellaisiin klassikoihin, joita on jäänyt lukematta (niitähän riittää, saan varmaan ne "viimeisetkin" sitten eläkkeellä luettua). Sitten me luetaan niitä ja keräännytään vaihtamaan mielipiteitä muiden opiskelukaverien kanssa. How cool is that? Jotenkin vaan tuntuu oudolta, että vaikka opiskelee kirjallisuutta niin pitää hankkia se yleissivistys vapaa-ajan raivokkaalla lukemisella. Enemmän romaaneja kirjallisuuden kurssivaatimuksiin! Ehkä mä korjaan tämänkin vääryyden sitten kun olen nälkäpalkalla kituutteleva tutkija ko. lafkassa. Men anyway, melko mahtava, että saa taas lukea vapaammin. No niin, Grass, Flaubert, Sterne, Lehtonen, Linna, Woolf, Faulkner ynnä muut, täyttäkää pääni jumalaisella innoituksella!

Viime merkinnässä vain vihjattu Lostin kakkoskausi on dominoinut meidän perheen elämää aika runsaasti. Jenkkitahtiin (kauden vikat jaksot meneillään) päästiin melko nopeasti ja nyt onkin aina keskiviikon jälkeen kiivas odotus, milloin se uusin jakso pamahtaa koneelle. Kakkoskausi on ollut omasta mielestäni ihan yhtä koukuttava kuin ykkönen, tämä tuntuu juonenkäänteiltään ehkä vieläkin paremmalta. Yritin hankkia koukutusta myös Aliaksen vikaan kauteen, mutta ei niitä jaksoja ole oikein tullut katottua. Ehkä sitten ensi viikolla. Sarjahan on kuitenkin ehkä parasta agenttipurkkaa mitä jenkkimaa tuottaa. Ei mikään ihme, että Aliaksen (ja Lostin) isukki J.J. Abrams ohjasi myös uusimman Mission Impossiblen.

Lauantaina olisi kirjallisuudenopiskelijoiden bileet. Taas. Tuliskohan sinne tällä kertaa enemmän kuin pari vaivaista humanistia? Ilmeisesti kaikki lukutoukat tyytyy omaksumaan juhlimiskokemuksensa kirjoista eikä tuolta villistä maailmasta...