vuoden vanhempi - uudet kuumat tuulet

Jebujee...eilen oli sitten kunniakkaat 21-v synttärit. Juhlittiin Iirislahdessa sekä sladdissa ja oli älyttömän kivaa. Kyl ne kaverit on aika giva juttu. Givaa on myös se, että kunhan kämppäjutut selviää niin saan vihdoin sellasen hyvän telkkarin. Kyllä sitten kelpaa katsella niitä taideleffoja. Pää tuntuu nyt kovin, kovin tyhjältä, johtuen ehkä eilen nautitun juoman määrästä. Koitan silti koota itseni ja täyttää ton Ellun ja Suskin blogeista tutun systeemin. Eli siis uuden ja kuumimman jutun sekä ystävätestien manttelinperijän. Olkaatten hyvät :

10 vuotta sitten minä...
1. Olin reipas futiksenpelaaja
2. Kuuntelin Metallicaa ja Guns n' rosesia
3. Olin ahkera koululainen

5 vuotta sitten minä...
1. Aloitin lukion ja tutustuin kaikkiin ihq kavereihin
2. Soitin kiivaasti kitaraa ja tiluttelin yöt ja päivät
3. Olin paljon sulkeutuneempi kuin nykyään

3 vuotta sitten minä...
1. Tutustuin kavereihin yhä paremmin ja paremmin ja tajusin kuinka hienoja tyyppejä ne on
2. Pystyin juomaan enemmän olutta kuin nykyään
3. Opin elämään

1 vuosi sitten minä...
1. Vietin viimeisiä aikoja mevana
2. Stressasin pääsykokeita
3. Odottelin intin päättymistä ja tavalliseen rytmiin palaamista

Tähän asti tänä vuonna minä...
1. Olen joutunut lukemaan paljon tenttikirjoja
2. Olen tajunnut mitkä asiat ovat oikeasti tärkeitä
3. Olen käynyt Turussa tosi harvoin

Eilen minä...
1. Täytin 21
2. Olin onnellinen siitä, että on niin hyviä kavereita
3. Humalluin lähes kuolaustasolle

Tänään minä...
1. Huomasin, että fiilistelen ihan vakavissaan Martti Servolla
2. Krapuloin ja puhaltelen
3. Katson Vanilla Skyn telkkarista

Huomenna minä...
1. Vietän jälleen uuden löhöilypäivän
2. Luen ehkä hilusti Don Quijotea
3. Toivon etteivät aivosoluni ole hylänneet minua lopullisesti

Heikin arvostelunurkkaus

Nytpä iski innostus jorista niistä Lontoosta mukaan tarttuneista ostoksista. Jättäkööt siis lukematta, ne joita ei kiinnosta...kätevästi jaoteltuina runopojan kolmeen mieluisimpaan taidemuotoon: musiikkiin, elokuviin ja kirjallisuuteen.

Muziiq

Bloc Party : Silent Alarm

Vasta muutaman viikon mp3-soittimessa majaillut levy vaikuttaa ehkä vuoden lupaavimmalta julkaisulta tähän mennessä. Ikikiihkeä brittilehdistö jauhaa "uudesta Franz Ferdinandista", ja ehkä tyylissä on jotain samaa...Jotenkin tuntuu vaan, että Bloc Party on vapautuneempi, määrätietoisempi ja ilmavampi. Jos noissa adjektiiveissa nyt mitään järkeä on. Musiikin kuvailu tuppaa olemaan aika turhauttavaa.

Arcade Fire : Funeral

Jotkut ehkä pitäisivät jousisovituksin ja massiivisten sovitusten koristamaa levyä aivan liian mahtipontisena, mutta jotenkin Isoista asioista kirjoitetut dramaattiset biisit vaan iskevät. Tietenkin sama juttu kuin usein tämänmoisissa draamalevyissä, eli toimii harvemmin mutta sitäkin paremmin. Tuntunut saaneen älyttömän hyviä arvosteluja...vaikka enhän minä levyjä sen takia diggaile, enhän? Miinusta paskoista pahvikansista, jotka menevät rikki jos levyä koittaa kaivaa sisältä.

Afghan Whigs : Black Love & 1965

90-luvun parhaita levyjä rehellisen rokin ja paheellisten elämäntapojen lähettiläiltä. Aikoinaan kirjastosta hazardilla bongattu jälkimmäinen levy on ihan älyttömän hyvä. Rock on ja silleen...

Mukaan tarttui myös Optimon kahden levyn mittainen dj-miksaus, jonka olen kuunnellut vasta pari kertaa...ehkä tää oli nyt niitä kuuluisia impulsseja.

Leffat

DVD:itä tuli mukaan suhteessa aika vähän, koska niillä on usein paha tapa jäädä hyllyyn pölyttymään. Von Trierin Europa ja Jim Jarmuschin Night on Earth tulivat valituiksi, lähinnä siksi, että niitä on vaikeampi saada Suomesta. Kumpaakaan en ole vielä katsastanut eli mitäs niistä sanomaankaan. Vaikuttavat aika taiteellisilta, mutta ainakin Jarmusch on aina mainio ja Von Trierkin usein omalla kierolla tavallaan hyvä. Jarmuchista voisi joskus tulevaisuudessa tilittää lisääkin, ehdottomia lempiohjaajia...

Kirjoja, kirjoja

Kirjoja tarttui matkalaukkuun eniten...mitkä lienevätkään syyt. Kulttuuria metsästämässä? Hunter S. Thompsonin rääppiäisiksi klassikko Fear and loathing in Las Vegas sekä omaelämäkerrallinen Kingdom of Fear. Ensiksi mainittu on aivan älyttömän hyvä sekoilukuvaus, jota lukiessa alkaa vaarallisesti tulla himo alkoholia kohtaan. Ei ehkä niinkään niitä laittomia aineita, joista on kyllä myös määrättömästi kuvauksia, mutta kuka tietää...

Anthony Burgessin Clockwork Orange ja J.G. Ballardin Crash jakavat paljolti saman aihepiirin, eli tulevaisuus on ahdistava ja tuottaa hyvin kieroutuneita ihmisiä. Toiset harrastavat 15-vuotiaana joukkoraiskauksia ja toiset kiihottuvat autokolareista. Setä lukee terveitä kirjoja...mut hei...ne on, ööh...klassikoita...siis.

Tietenkin tulee pysyä perillä myös ajankohtaisista asioista, siis hesarin artikkelista alunperin bongattu A Century of War tulee luultavasti (kunhan pääsisi siihen käsiksi) tarjoamaan tietoa viimeiset sata vuotta maailma yllättävänkin paljon dominoineesta asiasta eli siitä kivasta mustasta nesteestä, mitä ne yhet pumppaa sielt aavikolta.

Viimein sain myös kaksi uutta lisäystä kasvavaan sarjakuvakokoelmaan. Tämä on varmaan kovinkin kummallinen aihe (Ryhänen taitaa ainakin olla selvillä, muista en mene takuuseen). Mutta tosiaan, nämä ns. graafiset romaanit (nimikkeen käyttöä kuvastaa halua vetää rajauksia "oikean" kirjallisuuden ja "tusinasarjakuvien" välille? No, genrejen maailmassahan tässä eletään) ovat viime vuosina nousseet älyttömän korkeatasoisiksi ja tällä hetkellä muutama (kovia tekijöitä löytyy ehkä n. 6-7) tyyppi on yltänyt joihinkin erittäin hienoihin tuloksiin lajityypissä, jota on tavattu aiemmin lähestyä enemmänkin leikkimielisenä fantasiana tai sanomalehtiselailun loppukaneettina. Craig Thompsonin Blankets (500 sivua...) sekä Adrien Tominen Summer Blonde vaikuttavat kovin lupaavilta.

Tässä siis aimo kasa sedän vaahtoamista...pitäähän tällaisiakin blogimerkintöjä tehdä, näitä on luultavasti hauska lukea itsekin jo muutaman kuukauden päästä.

Elämään ei kuulu mitään kovin kummallista...tentistä tuli 2+, eli aika jees. Luin Danten Helvetin loppuun sekä Shakespearin Hamletin. Jos joku ihmettelee tätä klassikoiden lukemista niin pieni selvennys on ehkä paikallaan näin lopuksi: draaman analyysikurssia varten pitää lukea viikossa 1-2 näytelmää. Luen samalla myös tenttikirjoja yhteen (tai oikeastaan kahteen) isompaan tenttiin. Oppiaineessa on nähty hyväksi tiivistää parintuhannen vuoden kirjallisuus n. 40 näytelmään, runoon ja romaaniin, jotka siis pitää lukea (kaksi tenttiä, n. 20 ja 20 kirjaa) ja sitten vastata kysymyksiin tyyliin "jumalten merkitys Homeroksen Odysseiassa"...kehittävää? Tuleepahan nyt kuitenkin luettua noita....hyötyä, hyötyä...pakkohan siinä on olla...eikö?

Katsoin netistä imuttamani leffan Garden State. Ihan ok...lopussa elämä voitti ja aiemmin tunnevammainen päähenkilö sai naisensa. Sweet, sweet, sweet.

ei angstinen, vaan mietteliäs!

onpas taas paljon aatoksia päässä. Lähinnä kaikenlaisia pohdintoja keväästä ja kämppäasioista. Tässä jahkailussa ja pähkäilyssä taitaa olla joku kiero viehätyksensä, kun on usein kivempaa vaan miettiä erilaisia vaihtoehtoja kuin ruveta aktiivisesti toimiin asioiden edistämiseksi. Lähinnä pitäisi nyt piakkoin päättää, ottaako lainaa kämppää varten? Tällä hetkellä vaaka tuntuu kallistuvan juuri siihen suuntaan, riippuen tietenkin siitä, että saa hyvät ehdot sovittua ja ehkä avustusta sukulaisilta tms. Yksi vaihtoehto on myös säästää Turun kämpän toukokuun vuokra ja irtisanoa asunto jo tämän kuun lopussa, mutta ajatus kamojen väliaikaisesta säilytyksestä kotona ei hirveästi kiehdo. Symbolinen kotiinpaluu tai jotain. Tyypillistä on myös, että muutama huhtikuun alussa erääntyvä kouluhomma aiheuttaa saman aikaisesti tunteet siitä, että ne olisi tehtävä mahd nopeasti pois tieltä sekä siitä, että aikaa niiden hoitamiseen löytyy vielä. Toisaalta pääsiäinen on yllättävän pian ja sen jälkeen jo kuun vaihde. Ja tenttikin siinä samassa. Koulu on toki mennyt jo kevään niin löysällä vaihteella ettei pitäisi ainakaan opiskelu-urakasta vielä valittaa. Noissa hommissa on toisaalta ihan aina se, että kun niihin sitten ryhtyy niin ne on n. päivässä tehty (nytkin kyseessä siis pari esseetä). Mutta minkäs tekee kun kevyt-neuroosia pukkaa. Hissan tenttitulokset ei jostain syystä ole vielä ilmestyneet nettiin. Jollain tavalla toivoisinkin, että olisi mennyt "vain" tyydyttävästi, että näkisi omin silmin ettei siihen kuole. Ja mistäköhän helvetistä sitä on tullut tässä vaiheessa elämää/opiskeluja asettaneeksi itselleen riman niin älyttömän korkealle?

Tavaraa alkaa kasaantua tänne Jorvakseen ihan kiitettävästi, kun ajatus niiden roudaamisesta enää väliaikaisena toimivaan Turun kämppään ei nappaa. Silti haluaisin ettei täällä kodissa olisi juuri mitään henk. koht. tavaroita, ilmeisesti löytyy paljonkin haluja katkaista siteitä, varsinkin epäonnistuneen (?) pesästälähdön jälkeen.

Paatosta, huh huh. Mutta pitäähän sitäkin välillä. Lontoo siis oli ja meni, ja ehjin nahoin selvittiin takaisin. Siitäkin reissusta tuntuu olevan jo pitkä aika. Eri maa, eri aika. Huomenna päiväksi pois, ylihuomenna takaisin, lauantaina vuoden vanhempi.

Ei tässä siis mitenkään suruissa olla, vaikka ainakin itselleni näiden raapustelujen lukeminen tuo aika helposti mieleen sen. Sitäpaitsi, kannattaa ajoittain harrastaa sivistystä! Luin juuri koulua varten kaksi näytelmää, jotka olivat molemmat ihan mainioita, nimittäin Molieren Ihmisvihaajan ja Tsehovin Kirsikkatarhan. Tsehovista tämä ihmeellinen haikeus varmaan tarttuikin. Ylistetyt olkoot kirjallisuuden voimat...

kiehtova kuvaus suurkaupungin sykkeesta

huiii....

kovin paljon on taas paassyt tapahtumaan sitten viime merkinnan. Ajattelen tallakin hetkella kaihoisasti hotellin tietokonetta, jossa ihme ja kumma on ne aiemmin kiroamani aakkosten kaksi vikaa kirjainta. Sita konetta kayttaessa on tosin koko ajan joku puuskuttamassa selan takana, joten ehka nama aikaa vievat (?) blogimerkinnat on parempi hoitaa taalta tutun turvallisesta netticafeesta.

Muistassani voisin lisata viime merkinnan jorinoihin yhden jutun. Lounaan jalkeen kaytiin katsomassa (jonkun tuomarin suosituksesta) 1800-luvulla elaneen lontoolaisen arkkitehdin kotimuseota. Ihan ok, antaa vahan perspektiivia nykyisten okyrikkaiden touhuille kun talon omistaja olisi sijoittanut rahojaan mm. egyptilaiseen sarkofagiin. Hulluja nuo uusrikkaat. Viime merkinnan jalkeen paadyin siis Spaghetti house -nimiseen paikkaan syomaan ihan kelpo spagua. Ei siina sitten mitaan. Eilen aamulla herasin dramaattisiin meininkeihin kun parahin isani oli onnistunut kaatumaan kylpyammeessa ja lyonyt paansa. Isukki oli siis ihan kunnossa kun herasin ja tapaus oli sattunut ennen heraamistani. Onnea oli silti mukana kun tuloksena oli vain iso kuhmu otsassa ja vajaatoimintainen olkapaa...olisi voinut kayda pahemminkin ja silloin loma olisi mennyt vahan eri merkeissa kuin piti. Aamupaiva kaytettiin sitten kiertelemalla Charing cross roadin kirjakauppoja. Onnistuin jopa saamaan lisaa budjettia eli kirjakokoelma kasvaa ja vahvistuu. Mikakohan tossa kirjojen hamstraamisvimmassakin on..ehka se kirjasto olis aina joskus parempi vaihtoehto. Mutta ehka se on kotoa opittu juttu, etta kotona kuuluu olla kirjoja. Anyways, kaytiin pihvilounaalla ja sitten hetkeksi hotellille koomaamaan. Isin kiskoessa paivaunia kaytin pitkan tovin dataillessa aulassa ja onnistuin sitten suututtamaan monet ulkomaiset kun en luopunut koneesta vahaan aikaan.

Arvoisan matkakumppanini herattya lahdettiin hotellin vieressa sijaitsevaan National Galleryn. Museo, siis. Mikakohan niissakin viehattaa kun kyse ei ole siita, etta faija omaksuisi pedagogisen asenteen ja murahtelisi epamaaraisia sivistyksesta ja kulttuurista. Impulssit taulujen ym. tarkasteluun ovat pikemminkin omiani. Kai taa on sita humanismia. Kivoja tauluja, yhtaan selkeaa huippua ei tainnut olla, koska niita ei nyt tunnu pomppaavan mieleen. Museosta ulostauduttua kaveltiin Piccadilly circusin kautta Sohoon. Erilaisten pikkukauppojen ja pornoluolien tayttamalla seudulla vierahtikin sitten yllattavan paljon aikaa (hmm...). Toi edella mainittu Piccadilly circus on muuten aika mahtava naky, suosittelen. Lopulta paadyin taas nauttimaan paivallista yksin, ja suuntasin alitajuisesti taas italialaiseen paikkaan. Ihmettelen kylla miten toi papa selviaa niin vahalla ruoalla...tulee hilusti fat-ass -ahmatti fiilis kun koko ajan kitisee nalkaansa. Pari puhelua suomeen toi kovasti koti-ikavan jo parin paivan matkailun jalkeen. Noh, huomenna sitten takas.

Tanaan on annettu pikku jaloille oikein isan kadesta. Kusipainen respahemmo soitti seitsemalta aamulla huoneeseen "siis pitiks teidan lahtee jo tanaan vai mita haaah?" -tyylisen puhelun...prkl...mutta tosiaan, kun lahdin hotellilta kohti Piccadillya ja Euroopan suurinta kirjakauppaa (bueno.) yhdentoista aikaan, paadyin reissaamaan ympari citya ja samalla matkalla olen vielakin (klo 17.50). Kirjakauppa tuhosi viimein jo aiemmin taydennetyn matkabudjetin. Tuloksena siis 2 dvd:ta, 5 levya ja 6 kirjaa...voisin jauhaa noista hankinnoista ehka myohemmin enemman, lahinna siis sen vuoksi etta kaikki tajuaa kuinka alyttoman hieno ja kultivoitunut maku mulla on. Mahan en mitaan paskaa osta, vittu.

Lontoo tuntuu paljon pienemmalta kuin Pariisi. Taalla on selkeampi keskusta, ja oikeastaan kaikki valimatkat kaveltavissa. Metroa kaytettiin ekan kerran vasta tanaan, eika taksiakaan ole tullut lentokentalta saapumista lukuunottamatta kaytettya kertaakaan. Metro siis vei kohti British Museumia. Ihan hienoja juttuja siellakin, egyptilaiset systeemit etunenassa. Lontoossa toinen hyva puoli on se, etta museot ym. ovat ilmaisia. Toisin kuin esim. Louvre, joka oli muistaakseni alyttoman kallis. Kun nyt kerran pohditaan Lontoon ominaisuuksia kaupunkina, taytyy todeta, etta saat ovat kylla olleet ainakin mun mieleen. Aurinkoa ja valilla vahan sadetta seka sopivan viilea ilma. Ihan ok tallaseen kulttuurimatkailuun.

Museon jalkeen tiet isan kanssa erosivat ja lahdin haroilemaan Camden towniin. Aika erilainen Lontoo kuin keskustan seutu. Levoton maara kaikenlaisia kojuja ja kauppoja, seka henkiloita jotka vaikuttivat asenteeltaan silta, etteivat edes viitsi sylkea keskustaan pain. Punkkareita, gootteja ym. pilvin pimein. Pienta ja pelokasta humanistia rupesi melkein pelottamaan =). Silti, kiinnostavia juttuja ja virkistavan erilaista menoa kuin viime paivat muuten. Kiitos siis vinkeista Suskille ja Ewinalle. Vaikka olin alun perin suunnitellut matkaavani Camdenista hotellille paatinkin kayda viela yhdessa galleriassa, Tate Britainissa. William Blake ja Frances Bacon toimivat aika hyvin, ja kiittelin muutenkin itseani ideasta kavaista paikan paalla kun olin jo aiemmin "paattanyt" etta ko. kohde jaa ensi vierailulle. Kavely takaisin hotellille Thamesia pitkin pienessa sateessa oli jostain syysta aika idyllia...

Nyt nalka taas kurnii ja tiedossa siis yhteinen paivallinen isukin kanssa. Huomenna takaisin Suomeen...kieltamatta alkaa kaiken taman kulttuurin tayttaman paan sisalta pienet aanet huutaa kaipuutaan rehellisen kakka- ja pissakeskustelun pariin. Voisko joku sanoa "mun pyllyst tulee koht jotain"?

Reportterinne munuaispiiraan luvatusta maasta hiljenee, huomenna mahdollisesti reportaasin taydennykseksi viela hieman traumaattisia matkatunnelmia, mutta toistaiseksi kiitos ja hei hei!

madventures in london

traveling, traveling...

paasinpas viimein laskemaan takamukseni tallaseen nettikahvilaan ja koneen aareen. hotellissakin ois toisaalta ollu masiina, mutta se tuntuu olevan koko ajan varattu. perkele...tuppaa jo nyt vahan arsyttamaan kun ihanien aakkostemme kaksi vikaa kirjainta ovat aika vieras ja ihmeellinen juttu taalla riemastuttavassa saarivaltiossa. pahoittelen!

siis: kaytyani eilen aamulla viela pika pikaa turussa (himo-opiskelija?) paastiin sitten lahtemaan kahden maissa kotoa. Lento Lontooseen kavi siis Oslon kautta, eika sitten ollutkaan ihan sellainen parin tunnin keikka niinkun odotin. Varsinkin kun se Oslo-Lontoo lento oli jonkun verran myohassa ja Heathrown paassa oli viela enemman jotain sekoilua. Koko reissuun meni siis mukavat 9 tuntia...Kun lopulta paastiin hotelliin (joka on aika mainiolla paikalla Trafalgar squarella, pikku lontoonkavijat ehka tietaa?) niin nalka oli hirmuinen ja pizzojen kautta paadyinkin sitten unten maille, niinkuin isikin. Hotelli on onneksi aika luksuslaatua. Sellanen huoneistohotelli, eli meillakin on ihq pikku keittio...mutta mitapa me miehet silla =).

Yolla herasin pari kertaa siihen, etta oli tosi kylma...toivottavasti mikaan flunssa ei iske paalle. Taa Lontoon ilmasto on muutenkin aika mielenkiintoinen...eilen oli ihan witun kylma tuuli ja sellanen perus suomen lokakuu. Tanaan aurinko paisto ja mieleen tuli enemmankin suomen huhtikuu. Kaikenlaista...Missa ovatkaan ne kuulaat talvipaivat =)

Tanaan paasi heti aamupaivalla edustamaan kun kaytiin isin kanssa tapaamassa joitain korkea-arvoisia oikeusoppineita paikallisella oikeustalolla. Piti oikein pukuun tallaytya, mika osoittautui toisaalta aika tarpeelliseksi silla nuo ylahuoneen tuomarit laittoivat ainakin oman kasitykseni "upper classista" uusiksi. Siis ihan mukavia miekkosia mutta niiiiiiiin ylhaista menoa. Mukavat brittiaksentit, tosin. Lounaalla em. henkiloiden kera totesin oikeaksi vaitteen brittikeittion heikkoudesta...eihan ne munuaiset ym. ole ihmisten ruokaa.

Jatettyani isukin hotellille lahdin itse kiertelemaan keskustaa. Lontoo tuntuu todellakin olevan levy- ja kirjakauppojen luvattu kaupunki ja parin tunnin kiertelyn jalkeen lompakko huusikin tuskasta. Matkabudjetti on siis aika lailla kaytetty. Perkeleen Berwick street...jos joka toinen liike on levykauppa, eihan niista voi kavella ohi. Virgin megastore vaati myos tukun puntia, ja silti piti jattaa tuhat juttu ostamatta. Pitanee yrittaa pummata isukilta vahan rahaa, etta pystyy viela lahipaivina ostelemaan kaikkea kivaa. Ehka olis ovelaa hankkia viela joitain vaatteita ("toi on hieno! joo, ma tiedan, se on Lontoosta") ja kirjoja nimenomaan isin laskuun.

Nyt on siis taalla kello n. puoli kahdeksan ja pitaisi lahtea metsastamaan sopivaa ruokapaikkaa. Isi on illan tuomariporukan kanssa jossain, joten taidan paatya nyyhkimaan tuohon lahimpaan pubiin. mutta se on ihan ok. matkailu avartaa ja silleen. Cheers!