Raksailua ja kaiken historiaa

On taas tullut asioitua jos jonkinmoisen raksatyypin kanssa...paraikaa oven takana parkettimies repii keittiön viimeisetkin parketit pois ja laittaa tilalle jotain, joka toivottavasti vastaisi sävyltään edes jonkin verran sitä vanhaa tuttua. Kuivauslaitteet sentään lähtivät maanantaina, n. 3 kk:n jälkeen. Hassua, miten oli jo oppinut kävelemään keittiössä niitä kaiken maailman masiinoita väistellen, niin että nyt jalka meinaa koukistella outoihin väistöliikkeisiin vaikka koneet ovat ikävä muisto vainen. Sitten vielä nuo äsken ulos vedetyt kodinkoneet takas paikalleen, letkut kiinni (kyllä, tällä kertaa putkimiehen toimesta) ja sillä lailla...Toki optimistisin arvio kyökin valmistumisesta (ja niistä luvatuista megabileistä) osuu johonkin joulun tienoille, sen verran laittoa siinä vielä on...

Tuo kuvassa näkyvä opus (siis Bill Brysonin Lyhyt historia lähes kaikesta) on ollut eräs tähän apaattiseen marraskuun viikkoon piristystä tuonut juttu. Ihan mainiolla, humoristisella mutta asiallisella otteella kirjoitettu yleistajuinen opas "kaiken historiasta". Ainakin lähes kaiken. Tähän mennessä luetussa on sivuttu jo vaikka mitä fysiikasta geologiaan, ja yllättäen olen jopa ymmärtänyt jotain. Ehkä parasta kirjassa on silti niiden lukuisien, tunnettujen ja vähemmän tunnettujen, tiedemiesten kuvaus sekä näihin liittyvät maukkaat anekdootit. Joukosta löytyy nimittäin todella ihmeellisiä tapauksia. Kuten Carl Scheele, joka kuoli pakkomielteeseensä maistaa jokaista tuotosta (ja myrkkyä), jonka kehitti. Mm. kalsiumin ja magnesiumin löytänyt Humphry Davy kuoli ilokaasu-addiktioon ja Hennig Brand yritti valmistaa alkemian avulla pissasta kultaa mutta keksikin fosforin. Fascinating, eikö totta? Jaksollisen järjestelmän kehittäneen Mendelejevin äiti liftasi pikku-Dimitrin kanssa Siperian perukoilta Moskovaan - n. 6000 kilometriä - saadakseen pojun kunnolliseen kouluun. Ja Isaac Newton työnteli huvikseen neuloja silmämunansa taakse, ihan vaan koska halusi tietää mitä sitten tapahtuu. Yksi lemppari oli myös stoori tetraetyylilyijyä (juuri sitä) valmistaneen tehtaan johtajasta, joka ihmetteli kovasti uutista, jonka mukaan lyijylle altistuneet työntekijät alkoivat yksi toisensa jälkeen seota. Pomon kommentti on mainio "These men probably went insane because they worked too hard". Mukana siis silti myös tiukkaa faktaa eli tälle opukselle menee jo nyt Runopojan "suosittelen lämpimästi" -leima.

Jaksan olla ihan lapsellisen innostunut tuosta Last.fm -saitista, ja siitä, että sain datailtua tuon soittolistan tähän blogiin asti. Tämähän on nyt taas sitä "katsokaa kuinka hyvää musaa MINÄ kuuntelen"...tai sitten ei. No, itse katselisin ihan mielellään soittolistoja myös muiden blogeista, ja tämä riittäköön perusteluksi. Toi ei vaan aina helposti näytä mitään, jos ei ole hetkiseen mitään kuunnellut, mutta väliäkö tuolla. Onpahan taas yksi mielialamittari lisää.

Uusi henkäys

No niin. Pienoisen hengähdyksen jälkeen, spagettiveden kiehumista odotellessa. Aiheita, joista voisi kirjoittaa raivokkaan tuhansien merkkien vuodatuksen juuri nyt:

- siitä, miten tähän ollaan tultu (plääh)
- siitä, miten tutulta kuivauslaitteiden hurina kuulostaa (nähty/kuultu)
- siitä, miten se, että joutuu miettimään mennäkö huomenna salille kuntoilemaan, johtaa lähes satavarmasti rötväämiseen
- siitä, miten edellisestä kohdasta huolimatta urheilusta tulee ihan totta paljon parempi olo (*klisee*)
- siitä, miten 7 eri tv-sarjan pakkomielteinen seuraaminen ei tee hyvää neuroottiselle kompletistille (joko ei yhtään tai kokonaan - näin se menee)
- siitä, miten hyvä sarja Mullan alla on
- siitä, miten juuri rupesi tuntumaan siltä, että voisi jälleen palata P. Saarikosken tuotannon pariin, kaksi vuotta kestäneen ähkyn jälkeen (myöhäisteinivuosien suosikki palaa näyttämölle, palaako teiniys?)
- siitä, miten epäilyttävältä kolmivuotinen pesti yliopistobyrokratian hammasrautana tuntuu (mahd. jäsenyys laitosjohtoryhmässä)
- siitä, miten vapautuneelta tanssiminen ja ördäys tuntui naamion ja puvun - siis kuoleman kaavun - suojista (halloween-naamiaistet, rai rai!)
- siitä, miten ikinä ei ole tarpeeksi aikaa lukea (vali, vali)
- siitä, miten sitä aikaa voisi muutenkin olla enemmän
- siitä, miten alkaa tuntua siltä, että kieltenoppimiskykyni ei olekaan aivan torso, vaikka ruotsi onkin ollut aina tahkoamista (venäjän opiskelu rullaa ja on ainakin juuri nyt mielekästä)
- siitä, miten olen vieläkin intoa täynnä taannoisen KY-adoptoinnin jäljiltä (haalarit päällä silliksellä, eli hurmoshenkinen agentti vihollisen päämajassa, tehtävänsä unohtaneena ja propagandan käännyttämänä)
- siitä, miten fiiliksissä odottelen PMMP:n uutta levyä (tuo bändi on kyllä Suomen musiikkiskenen pelastus ja piristys)
- siitä, miten mehuissa olen myös David Lynchin tulevasta kolmituntisesta leffasta (voi sitä muka-tekotaiteen määrää)

...ja aika monesta muusta asiasta.