Death Proof

Treffasin pitkästä aikaa vanhaa kunnon Ryhästä, ja mentiinkin sitten katsastamaan Death Proof aiemmin harkitsemamme Inland Empiren sijasta. Ja olihan se ihan helvetin hyvä. Olin alkuun vähän skeptinen siitä, voiko Tarantino ovelasti väistää kaiken leffaan kohdistuvan kritiikin vetoamalla sen tarkoitukseen: "sehän on 'paskaleffa', eihän sen edes kuulu olla hyvä missään perinteisessä mielessä". Ehkä tämä oli vähän tyhmä käsitys, mutta näin kuitenkin ajattelin. Totuus (absoluuttinen ja ehdoton) on kuitenkin se, ettei Death Proof ole millään lailla välityö tai hengähdystauko, vaan jälleen kerran aivan pirun viihdyttävä ja todella tyylikäs kaksituntinen niille, joille T:n tyyli uppoaa. Leffan naisstarat saattavat häpeään käsitteen "Girl Power" ja musat ovat ehkä parasta ikinä. Hankkikaa se soundtrack! Onhan se tietenkin ironista, että leffaan, joka on kunnianosoitus 1970-luvulla kengännauhabudjeteilla tehdyille törkypätkille, on varmasti satsattu aivan pirusti rahaa, jotta kaikki "tehosteet" (filmikelan pätkimiset, värien häviämiset ym.) on saatu autenttisen näköiseksi. Mutta mikäpä siinä, kun tulos on näin hyvä. Ehkä myöhemmin lisää; jotain voisi rykiä myös em. Inland Empiresta, joka vaikuttaa olleen tosiaan pirullisen kova kokemus, nyt kun sitä miettii 3 kk katsomisen jälkeen. Niin ne kuningasleffat vaan hautautuvat johonkin pään sisään ja jatkavat siellä metelöintiään...