Uusi viimeinen postaus

...ja blogi nousee jälleen kerran tuhkasta. Voi sinä uljas feenix-lintu, kuinka monta kertaa teetkään ikuiselta vaikuttavan paluusi, joka loppuukin sitten sen yhden postauksen jälkeen. Ei vaiskaan, vaikka tuntuukin kyllä, että viimeiset postaukset ovat kaikki alkaneet vuodatuksella: "pitäisi tätäkin yrittää kirjoittaa". No nytpähän sitten kirjoitan, sillä blogit ovat tuntuneet osuneen tiukasti ajanhermoon nimeltä mainitsemattomien katharsislaisten keskuudessa. Tiedätte, keitä olette, senkin humanistit.

Nythän on kesä, eli kaikki on aika kivasti ja elämä muutenkin fantsuu (oltiin viime lauantaina DTM:ssä, eli olen nyt virallisesti yksi sateenkaari-ihmisistä). Suski on Barcelonassa eikä mulle luvattuja käännöstöitä olekaan vielä ilmaantunut, eli päivät kuluvat kuntoillessa ja katsellessa digiboxille kertyneiltä rainoja. Pitääkö joka ikinen edes hilkun verran kiinnostavalta vaikuttava leffa tai dokumentti AINA nauhoittaa, pitääkö?! Vastaushan kuuluu: pitää. Ja ne pitää myös katsoa. Tosta kuntoilusta pitää muuten mainostaa, että pyöräily on ihan mahtava keksintö. Glooriaa tuolle mainiolle matkakumppanille! Viime päivinä on sattunut näkemään myös pari tosi hyvää leffaa. Mysterious Skin sekä The Prestige vakuuttivat. Tuo ensiksi mainittu aiheutti tosin vähän hämmennystä, sillä siinä Kolmas kivi auringosta -sarjan viaton teinipoika näyttelee vanhempia miehiä rassailevaa teinihuoraa. Eli näin. Kesän jatkoja!