syysterveiset

Joskus tuntuu siltä, että runopojan toimista riippumattomat voimat päättävät kaikki iskeä kyntensä poloisen kimppuun samana, tarkalleen laskettuna aikana. Tältä ainakin tuntui, kun kotoiseen ja kylmään Suomeen saavuttua sai samaan aikaan murehtia väsymyksestä, pienestä flunssasta, keittiön pienestä (mutta silti v-mäisestä) vesivahingosta, uuden tietokoneen hankinnasta sekä parista horistontissa häämöttävästä koulutyöstä. Toki se on ihan oma valinta, mistä sitä stressiä päättää ottaa ja kuinka paljon. Elämme jännittäviä aikoja.

Noh, mikäs tässä, uusi kone (eli uusi perheenjäsen) on hankittu. Isännöitsijä tuntuu olevan evvk-asenteella liikkeellä asujaimiston ongelmiin, eli saa nähdä tuleeko sieltä ikinä ketään käytännön miestä laittamaan paikat kuntoon. Keskiviikon tentti ja vielä kirjoittamatta oleva tv-tutkimuksen päiväkirja hiertävät vielä vähän...Sitten onkin sulavampi loppusyksy, kun jokin kovempi influenssa on ilmeisesti kaatanut myös oppiaineemme lehtorin, joka ei siis voi pitää laajahkoa kurssiaan, jonka oli määrä alkaa tällä viikolla. Taitaa olla viimein todistettu, että runopoika ei välttele koulutöitä, vaan työt välttelevät humanistia. Näinhän se on muutenkin elämässä.

Eilisilta meni Sigur Rosin keikalla. Aika mahtava veto. Yllättävää, että Kulttuuritalo sopi noinkin hyvin myös tuonlaiselle musiikille, balanssit oli ihan kohdallaan ja volyymit muutenkin perfecto. Tähän kun vielä lisätään bändin ja esityksen älytön intensiteetti ja hieno tunnelma niin ei ole ihme, että keikan jälkeen ulospäin harhaili joukko ihmisiä (suurin osa luonnollisesti runopoikia ja -tyttöjä) hölmö hymy naamallaan. Siellä salissa oli muutenkin vähän sellanen meininki, että ollaan todistamassa jotain ainutkertaista ja hienoa. Johtuen ehkä siitä, että tämä oli yhtyeen ensivisiitti Suomeen, vaikka nuo islantilaishaltijat ovat kuitenkin nauttineet jo melkoista suosiota useamman vuoden ajan. Mars levykauppaan, on näet hyvää syksymusaa tuo...

Mahtavaa oli myös bongata jostain lehtisestä, että iki-ihana Wolf Parade tulee Tavastialle 22.11. Harvoin käy niin, että bändi, jota armoton hype on seurannut jo joitain kuukausia tulee näin pian menestyslevyn julkaisun jälkeen Suomeen. Tai ehkä olen jotenkin yliarvioinut sen hypen ja bändin suuruuden? Hällä väliä, siellä tulen olemaan.

No place like home

huhhei, kotona jälleen. Olikin aika mukavaa tulla tänne talviseen Suomeen aamulla, väsyneenä mutta onnellisena pitkän, unettoman lennon jälkeen. Ja heti pääsi Suskin residenssiin hellittäväksi, kyllä siis kelpaa. Sisäinen kello meinaa heittää vähän häränpyllyä. Vaikka vedin parin tunnin tirsat tossa päivällä, tuntuu toi Atlantin yli tähän suuntaan lentäminen silti vähän raskaalta ja epätodelta. Mikä maa, mikä valuutta? Ajattelin nyt kuitenkin raportoida lyhyehkösti vielä kahden viimeisen usa-päivän tapahtumat, että niitä kelpaa sitten pällistellä ja ihmetellä vielä sitten kun tämä blogi on pelkkä jäänne bittiavaruudessa. Tiistaina siis lähdin tuulen ja sateen sekaan, tarkoituksena mennä lounaalle ulkoministeriössä työskentelevän tutun kanssa. Sitä ennen perusmuseorumbaa, Air and Space museum oli ihan hieno, luulisi ainakin lasten viihtyvän. Vähän niinkuin Heureka potenssiin kaksi. Holocaust-museo oli todella vaikuttava, hienosti rakennettu kokonaisuus, joka ihan tosissaan vaikutti ja sai miettimään juutalaisten kohtaloita natsien kynsissä.
Viimeinen ilta sitten chillailtiin, syötiin hyvin hotellin raflassa (tuo kulinarismi saavutti muutenkin tietynlaisen huippunsa matkan aikana, niin paljon hyvää ruokaa tuli syötyä) ja lueskeltiin huoneessa. Koska luksusvessassamme oli suihku sekä amme, päätin juhlistaa viimeistiä iltaa ottamalla kylvyn. Eihän se voinutkaan olla muuta kuin täyttä juhlaa, rentoutumisen riemuvoitto.
Tämä "nykyinen" keskiviikko-sekasikiöpäivä menikin sitten lähinnä matkustellessa, aamupäivällä otin vaarin hyvästä säästä, ja kiertelin hotellin lähistöllä tsekkailemassa vielä lisää eri presidenttien muistomerkkejä, patsaita ja temppeleitä. Matkahan sitten meni ihan omalla painollaan, ehkä vielä nopeammin kuin menomatkalla. Tenttikirja oli elementissään, kun ei sitä lukemista päässyt pakoilemaan siitä ah niin ahtaasta penkistä. Välttämättömyys 0li myös raskaan teoriatekstin kontrastina nautittu leffa, Sekaisin Marista. Edelleen aika hauska.

Jos saan viikonloppuna noita matkakuvia cd:llä, voisin ehkä laittaa muutaman kommentteineen myös tähän blogiin. Toisaalta, eiköhän sieltä isukin flickr-sivultakin löydy jo aika lailla "tylsiä" kuvia.

Nyt sitten täällä...hiukka vaikeaa asennoitua siihen, että pitäisi taas käydä vähän koulua. Siihen, että täällä on oikeasti ihan älyttömän kylmä ja jotenkin jouluinen tunnelma. Siihen, että pitää miettiä rahojen käyttöä ehkä vähän tarkemmin kuin tuolla matkalla. Mahtavaa kuitenkin olla taas kotona, täällä kun on kuitenkin ne asiat, jotka on kaikkein tärkeimpiä. Ja se tärkein tietenkin myös =)

lyhyehkö selitys

Huomenta!

Pukuillallinen oli aika jees, tollaset hienostokekkerit on ihan mukava kokemus. Voi teeskennellä olevansa aitoa yläluokkaa. Ruoka oli ihan mielettömän hyvää, ja muutenkin oli aika ainutlaatuinen tilaisuus olla siellä kongressin kirjastossa syömässä. Ja lautasliinat oli silkkiä. Näin. Isän flickr-sivulla on joitain kuvia eilisestä ja koko matkasta, toisaalta esillä taitaa olla tyyliin 1/10 kaikista kuvista. So it goes.

Kurkku on yhä kipeämpi, miten käy runopojan? Pitänee yrittää vähän reipastua ja käydä vielä vähän tuolla kaupungissa pyörimässä niin huomenna pääsee sitten kotiin.

Viikon linkki on tässä. Ihan mahtava traileri, jossa Kubrickin Hohdosta on tehty hieman erilainen elokuva...musiikki ja oikeat leikkaukset voivat todellakin tehdä ihmeitä.

kohta jo kotiin?

Jepujee...jenkkilä alkaa tosiaan olla aika nähty. Alkas olla jo kiva päästä takas Suomeen. Eilen illalla, kun muutakaan vaihtoehtoa ei ollut, menin yksin syömään hotellimme itämaiseen raflaan japanilaistyyliin tehdyn hampurilaisen. Mikäs siinä, mainiota oli. Tuntui silti edelleen, etten ollut ihan elementissäni niiden vuosikertaviinejä naukkailevien diplomaattien seassa. Tänään vietin suuren osan päivää harhailemalla eri puolilla kaupunkia. Levykauppa ja kirjakauppa nappasivat rahani, jälleen...Sainpahan taas todistettua itselleni, että mp3set voivat olla ihan hyvä ja oikeutettu asia kun ne hyvät levyt sitten "kuitenkin" tulee ostettua. Tämä DC on kaiken kaikkiaan aika outo paikka. Tuntuu siltä, että koko kaupunki on päätetty pistää pystyyn (ei mikään ihme, että paikka on aikoinaan erikseen valittu periaatteella "tehdään tänne pääkaupunki") virastoja ja muistamista varten. Keskustassa ei asu kukaan, pelkästään pukuäijiä ryntäilee suuntaan ja toiseen, ja joka helvetin kaari, silta tai tunneli on nimetty jonkun enemmän tai vähemmän nohevan virkamiehen kunniaksi. Ja tietenkin jokaisella presidentillä on jonkunlainen patsas, puisto tai pyhäkkö. Näin se toimii, näin rakentuu kansallinen omatunto.
Panin tänään myös merkille sen, että täällä jenkeissä jokaisen mahdollisen putiikin vessassa on kissan kokoisin kirjaimin lappu "employees must wash hands". Ehkä tämä on ihan hyvä, mutta luulisi, että se olisi jonkin asteinen itsestäänselvyys. Varsinkin jossain ravintoloissa tms. joissa olen tuon nähnyt. Noh, ehkä se on ihan hyvä, että siitä toitotetaan, ettei kellekään tule niitä kuuluisia "turkkilainen pizzeria" -kommelluksia. Huh. Ei niistä sen enempää, todellakaan.
Jonkinasteinen päällekäyvä flunssa aiheutti sen, että olin melko hiessä kävelyiden jälkeen...Toivottavasti mitään kunnon tautia ei ainakaan vielä tarttuisi, lentokoneessa on kuulemma aika ikävä matkustaa kipeänä. Parin tunnin päästä lähdetään gaalaillalliselle kongressin kirjastoon (maailman isoin kirjasto, runopoika on siis innoissaan). Runopojan päivä pukuäijänä?

täällä ovenkahvatkin ovat kultaa

Eilen meni loppuilta ihan mukavissa merkeissä, kävin katselemassa maisemia Empire state buildingin huipulta (perus 45 minsan jonotus ennen sitä) ja taisin onnistua vähän vilustuttamaan itseäni siellä. Päivällistä syötiin hienossa pihvipaikassa, jossa tunnelmaa tosin häiritsi viereisen pöydän känninen vanhus, joka raivosi tutuilleen Bushin hallinnosta ja selitti, kuinka hän tappaisi ihmisiä jos ei jäisi siitä kiinni. Sinänsä outoa, että se rafla ei ollut mikään räkälä vaan aika fancy paikka. Ja silti tuollaisia...


Ja niin sitä sitten tultiin isosta omenasta jenkkilän pääkaupunkiin, ihan George W. Bushin ovelle asti. Tämä DC tuntuu olevan aika aavekaupunki sunnuntaisin, missään ei liiku ketään, paitsi pari turistia. Mikäs siinä, kolmen tunnin junamatkan jälkeen runopoika lähti käppäilemään ympäriinsä, ja ehtikin jo nähdä Valkoisen talon ja paljon muuta. Ihan hieno paikkahan tämä on, mutta vähän karu. Hotelli onkin sitten sitäkin hienompi. Jo asemalla taksikuski sanoi "You know, that's one of the most expensive hotels in the city?". Ja ihan mieletön viiden tähden palatsi tää onkin...pääsee taiteilijakin kerrankin leikkimään rikasta ja menestyvää. Huoneissa on nettiyhteys, joten isin koneen kautta pääsee vihdoin käyttämään ihanaa suomi-näppistä. Ä ja Ö mä lovetan teitä...Ihan hyödyllistä kyllä olla tällä lailla siivellä vierailemassa täällä näinkin luksus-olosuhteissa. On noi tuomareiden kongressit kyllä ihan tarpeellisia, joo.

Tulevat päivät menevät varmaan vähän sooloiluksi kun isä kokoustelee...mikäs siinä, tuntuu itse asiassa aika mainiolta ajatukselta. Kotiinkin olisi kyllä kohta kiva päästä. Huh huh, alkaa tää jenkkiläkin olla taas toistaseks nähty.

kulinarismia ja yllattavia turistikohteita

Jalleen netin aarella...jotenkin hirmu vaikea mieltaa, etta Suomessa on nyt lauantai-ilta, eli sladdi tayttyy ja viina virtaa. Taalla joku vaan kavelee suurkaupungin sykkeessa.

Mentiin eilen illalla hotellimme yhteydessa olevaan korealaiseen, ja se olikin varsinainen "kokeillaan uusia ruokia" -elamys. Kaikenlaisia hamaria keittoja ja lihaviipaleita oudoissa kastikkeissa. Ihan ok se oli, rupesi vaan tuntumaan silta, etta se ruoka oli niin kaukana peruslansimaisesta ettei sita varmaan pystyisikaan rakastamaan ensi yrittamalla. Uni ei sitten tullut, vaan levottomuus, jota saesti kadulta kaikuvat huudot ja taksien toottailyt, joka onkin aika perinteinen New Yorkin taustaaani. Suht aggressiivisia kuskeja siis. Jossain vaiheessa kai sitten nukahdin, vaikka silmiin tunkeneet vilkkuvat valot koittivatkin parhaansa mukaan pidatella nukkumattia.
Sain kouluhommia jopa aloitettua. Suski taisi olla ihan oikeassa, tuntuu silta, etta niista tulee nyt ainakin jonkun verran parempia kun on saanut vahan aikaa haudutella niita kaikkia asioita. Tanaan on ollut vahan sateisempaa, mutta urhea matkakaksikkomme lahti kuitenkin tallustelemaan Manhattanin etelakarkeen, sinne Wall streetin hoodeille. Paadyttiin kuitenkin ratatoiden vuoksi johonkin ihan muualle (Brooklyniin), mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Siellahan sitten mentiin, pakollisina etappeina tassa seurassa kahvilat, joissa kaytiin nauttimassa espressoa tunnin valein. All praise Starbucks! Yllattavin hetki oli varmaan se, kun tultiin omasta paahanpistostani ns. Ground Zerolle eli siis WTC:n raunioille. Varmasti taman reissun pysayttavin hetki, kun sekunnissa tajusi miten iso juttu se tornien sortuminen oikeasti oli. Alkoi ehka jopa ymmartamaan jenkkien sielunelamaa hitusen paremmin. Kokemusta tehosti viela se, etta se alue on ihan alyttoman iso tyhja kentta todella tiheaan rakennetun liikekeskuksen ytimessa. Vaikea tuota on enempaa kuvailla, ehka se on jonkun taiteilijan tehtava.

Lopulta mentiin viela rantaan tahystamaan vapaudenpatsasta, joka nakyikin pienena pisteena sumuverhon seassa. Ei arvaisi, etta se on niin kaukana siella merella, ettei sita oikeastaan pysty nakemaan hyvin mistaan kohdin sita rantaa. Poseerauskuvia otettiin, mutta ton tunnettuakin tunnetumman monumentin pienuuden takia ne ovat ehka vahan humoristisempia kuin oli tarkoitus.

Illalla tarkoitus olisi menna naapurin pihvipaikkaan ja ehka viela Empire State Buildingin huipulle tahystamaan maisemia. Lisaa poseerauskuvia tiedossa, siis. Pitanee matkan jalkeen laittaa blogiin vahan parhaita paloja herkan taiteilijan elamysmatkalta.

New York city boy

Lisaa asioita, joista ei jotenkin osaa kertoa mutta pitaa kuitenkin. Olen jotenkin jamahtanyt miettimaan syyta siihen, miksi se tuntuu melkeinpa yllatykselta, etta New York onkin tavallinen kaupunki (hieno paikka siis tietysti, muttei mitaan suurta ja ihmeellista). Ehka television ja elokuvien vaikutuksen alaisena vietetyt 20 vuotta ovat saaneet syrjaisen Suomen kansalaisen mieltamaan kaupungin joksikin kuvitteellisten henkiloiden ja tapahtumien temmellyskentaksi. Missa on Carrie Bradshaw? Missa? Eika King Kongia nay roikkumassa Empire State Buildingin tornissa. Mita kummaa?

Eilen juututtiin hotelliin loppuillaksi, jalat olivat sen verran kavelysta karsineet, eika oikein ollu intressia enaa lahtea seikkailemaan. Illallista rakasessa italialaispaikassa. Tanaan sitten lisaa museomeininkia, joskin tuli melko pian selvaksi, etta tollanen perusmuseo on aika nihkea vaihtoehto erikoistuneemmalle kumppanilleen, kuten se eilinen MoMa. Tyypillisessa museossa on niin paljon kaikkea, etta vahemmastakin tulee ahky. Etenkin jos muinaishistoria ei ole se oma leipalaji. Tama Metropolitan museum of art oli viela kasittamattoman sokkeloinen. Tai sitten en omaa suuntavaistoa. Museosta lahdettiin kavelemaan Keskuspuistoon, joka oli kylla nakemisen arvoinen. Siina keskella on sellainen alyttoman iso lampi (voikohan sita edes kutsua lammeksi), jonka ympari kaikki kaupungin holkkaajat juoksevat. Ihan hieno juttu, etta overikapitalismin ja laajentumisen aikanakin on alytty uhrata noinkin suuri osa pienesta Manhattanin saaresta (se puisto on todella suuri) puistolle. Sen jalkeen ei mitaan kovin kummallista, illalla ehka sushia. Mietin, etta voisin vahan helpottaa ensi viikon tyourakkaa tekemalla toista paivakirjaa taalla isin koneella. Katsotaan miten kay.

Valtakuntani aakkostemme kahdesta viimeisesta, lahes jumalaisen maagisesta kirjaimesta! Taa naitten pellejenkkien nappaimistokin on ihan erilainen, prkl.

P.S Ryhanen, ostin juuri Sin Cityn dvd:lla. Ehka pidetaan joskus treffit ja kuolataan yhdessa sita vahapukeisten naisten ja estottoman vakivallan cocktailia? Poikien ilta, todellakin.

hyvin, hyvin vihainen

Taas paasin paivan nettiannoksen aarelle, aah. Raumalta kantautui e-mailin valityksella harmillisia uutisia, kun pari paivaa ennen lahtoa karahatanytta tietokonettani ei kuulemma saada mitenkaan kuntoon. Jee!!! kahden kurssin oppimispaivakirjat siis alusta uusiksi!! JEEE!!!#(!)@!!@!@@)@! Perkele! Tulee mukavan kiireinen aikataulu sitten kun taalta palailen. Se toinen oli viela valmis...Miksi, oi miksi en ottanut varmuuskopioita? Voi helvetti, etta osaakin harmittaa. Tietokoneet ovat selkeasti paholaisen keksinto. Runopoikakin paasee valittamaan opettajille, etta "koneeni tuhoutui ja tiedostot sen mukana, saanko lisaaikaa?". Sehan on niinkuin paivitetty versio klassikosta "koira soi kotitehtavani". Kiitos kuitenkin Laurille, etta yritit korjata. En pystynyt nyt lahettamaan e-mailia vastaukseksi kun tama(kin) kone on jotenkin jumissa.

Mitas tanne? Eilen oltiin siis fancyssa hotelli Algonquinissa syomassa jarkyttavan hyvaa (ja kallista ruokaa). Tanaan kaytiin seikkailemassa paikallisessa nykytaiteen museossa, joka oli kulttuuria rakastavalle runopojalle tietenkin hieno kokemus. Sanonpahan vaan, etta Jackson Pollockin tyot, jotka ovat ennen nayttaneet vain joltain ihme rapellykselta paasevat todella oikeuksiinsa livena. Kylla se abstrakti haroilykin voi nayttaa hienolta. Museon jalkeen kavelin jalkani viela enemman hajalle, ja kiertelin Rockefeller centerin eli varsinaisen liikekeskustan aika huolella.

Jotenkin tama New York -show ei oikein saa kielta laulamaan. Kaikenlaista olisi muttei jotenkin saa selitettya. Ehka sitten takaisin tultua voin takkatulen aarella kertoa hirmuisia tarinoita vieraalta mantereelta. Sita ennen pitanee vaieta.

kulkijan jalkoja kolottaa

Hipheijaa...taytyy heti alkuun sanoa, etta tassa hotellimme hoodeilla on ihan jarkyttavan paljon korealaisia...Kartalla tan alueen nimikin oli "Korea Town". Siis joka ikinen liike on joku sushirafla ja hotellin pitajat on korealaisia yms. Hotelli on kyl aika fancy, joten ei siina mitaan. Taa nettikahvila on hotellia vastapaata ja naissa koneissa on suuri osa teksteista koreaksi. Hmm...

Eilen illalla oli hurjan outo olo...23 tuntia valvomista saivat aikaan sellasen oudon unenomaisen tilan, jossa sitten seikkailtiin viela Times Squaren Planet Hollywoodiin syomaan. Uni maistui kovin kovin hyvalle.

Koko paiva on tahan asti mennyt kavellessa...aamulla oltiin Isan seka ulkoministeriossa tyoskentelevan perhetuttavan kanssa kahvilla ja kiertelemassa, loppumatkan jatkoin yksin. Isan kanssa matkustaessa tulee aina huvittavasti esille se, kuinka rutiineihin nojaavaa jonkun elama voikaan olla. Tasaisin valiajoin tarttee kahvia ja valilla pitaa menna paivaunille. Noh, ei siina mitaan koska silloin runopoika paasee yksin valloittamaan New Yorkia. Asken kavin juuri YK-talon lahistoilla ja katselemassa East Riverin yli toiselle puolelle kaupunkia. Kirjaboomi on ottanut poloisen mielen ja ruumiin valtaansa, ja matkalaukku alkaa jo nyt tayttymaan. Mikas siina, kun opuksia on niin hyvin saatavilla. Pitaa jonkun niitakin ostaa, ettei niista tule katoava luonnonvara.

Mitakohan sitten viela...Nyt on tullut jotenkin sellainen olo, etta onhan tama New York kuitenkin aika tavallinen kaupunkin eika mikaan telkkarin ja leffojen kuvaama myyttinen asfalttiviidakko. Siis hieno paikka, ei siina mitaan. Onneksi ollaan taalla viela 3 paivaa...vaikka sekaan ei varmaan ole tarpeeksi. Illalla johonkin teatterishowhun em. tuttavan kanssa ja sen jalkeen syomaan hienostopaikkaan, jota kavastiin jo kattomassa. Olkaa kiltisti, niin koitan olla itsekin.

P.S Ellu jos luet tata, oli tosi kiva lukea sunkin kuulumisia. Kirjottele toki lisaa, maailmanmatkaajatoveri, kettumaisen fantsut jutut kunniaan!

P.P.S Suski: nyt on jo aika kova iksu.

Haukataan omppua

Matkailu avartaa ja silleen...Silla aikaa kun isukki vetaa sikeita hotellissa, paatin tulla tallaseen aika outoon ja vahan pelottavaan nettikahvilaan kirjottelemaan fiiliksia. Nyt sita tosiaan ollaan taalla Isossa Omenassa. Siis ei Matinkylassa. Kaikki on tosi suurta, mita nyt on ehtinyt kiertelemaan. Kello on vahan yli seitseman illalla, ja kohta mennaan syomaan jotain ja sen jalkeen nukkumaan. Valvominen alkaa pikkasen painaa...kun en saanut lentokoneessa unta, oon nyt ollut hereilla 20 tuntii...huoh.

Turvatoimet lentokentalla ei olleet kuitenkaan ihan niin poliisivaltiomaiset kuin olisin odottanut. Kyllahan se tietty vahan pani miettimaan kun jo koneessa piti allekirjoittaa sellanen paperi, jossa luopuu oikeuksistaan sanoa vastaan, jos lentokenttavirkailija paattaa etta sua ei paastetakaan tanne. Ja sitten kaikki tyypit kuvataan ja sormenjaljet otetaan ylos. Land of the free, todellakin.

Vasta parin tunnin New York -kokemuksilla en osaa sanoa oikeen mitaan enempaa...Paa on taysin pyoralla tasta valvomisesta. Nukkumaan! Ehka huomenna osaa sitten taas enemman.

Lauri taisi jossain aiemmassa kommentissaan kysya siita tentista, jossa olin. Hyvin meni, kolmonen tuli. Tai siis vitonenhan se on tassa uudessa systeemissa. Maailman taydellisin opiskeilja kiittaa ja kuittaa.

Huimaa angstia

Perhanan ei-huvita-mikään -olo. Onnistuin sekoittamaan pääni ja suututtamaan itseni tahkoamalla koko iltapäivän tenttikirjaa, joka onkin paljon vaikeampi kuin luulin, kyseessä kun on kirjallisuudentutkimuksen maineikas ja tapahtumarikas historia. Ei enää tälle päivälle, tietoisuuden viime rippeistä on nyt pidettävä kiinni hartiavoimin. Noita sekavia selostuksia lukiessa tulee aina sellainen olo, joka repii samaan aikaan kahteen suuntaan. Ärsyttää se, ettei tajua ja ahdistaa se, että onko sitä nyt sitten väärällä alalla.

Uudet musalöydötkään eivät oikein maistu. Ehkä pitäisi siirtyä lenkille hikoilemaan ne kaiken maailman teoriat johonkin lenkkipolun varrelle.

lääke väsymykseen

Eilen meni myöhään, joten tänään väsyttää. Onneksi Ewina kertoi päivän piristyslinkin. Jänikset esittävät menestyselokuvia 30 sekunnissa. Mahtavaa!

meemien voittokulkua ei voi estää!

10 bands you like listening to:
1. Egotrippi
2. Wolf Parade
3. Mew
4. Sigur Ros
5. Broken Social Scene
6. Scandinavian Music Group
7. Liekki
8. Afghan Whigs
9. Explosions in the sky
10. Bloc Party

9 things you look forward to:
1. Lounas kiinalaisessa
2. Viikonloppu
3. Joulu
4. Ensi kesä
5. Jenkkien matka
6. Suskin herääminen
7. Tenttiarvosana
8. Suihku&parranajo
9. Aliaksen viime jakson näkeminen

8 things you like to wear:
1. Siniset ja hieman tuuletetut farkut
2. Mun kengät
3. Tällaset Hennesin perus t-paidat (tää ei oo ihan mun kysymys)
4. Luonnonasu
5. Rähinäverkkarit
6. Toi Espritin neule on aika kiva
7. Se mun uus printti-t-paita.
8. Kulutetut eli äärimmäisen reikäiset mutta mukavat tummemmat farkut.

7 things that annoy you:
1. itsekeskeisyys
2. nälkä
3. turha vouhottaminen
4. se kun ei voita jotain peliä
5. liika sarkasmi
6. se kun en tajua jotai asiaa, vaikka yritän
7. avuttomuus

6 things you say most days:
1. "mmmmmoi"
2. "jee, superkivaa!"
3. "mitä sä meinaat tehä tänään?"
4. "ei varmaan"
5. "perus keissi"
6. "mitäköhän tänään tulee telkkarista?"

5 things you do everyday:
1. käyn suihkussa
2. vaihdan vaatteet
3. seikkailen netissä
4. katson telkkaria
5. ööh...syön jotain

4 people you want to spend more time with:
1. Ellu
2. Isukki
3. Sisarukset
4. jotkut koulukaverit

3 movies you could watch over and over again:
1. Lost Highway
2. Blade Runner
3. Lost in Translation

2 of your favorite songs at the moment:
1. Broken Social Scene: Ibi dreams of pavement
2. Wolf Parade: Grounds for divorce

1 person you could spend the rest of your life with:Toi nainen, joka nukkuu tuolla sängyssä.

maailman pisin meemi

1. Nimi? - Heikki
2. Nimettiinkö sinut jonkun mukaan? -Ei tietääkseni.
3. Luettele lempinimesi! -Heksu, Hege...enimmäkseen kutsutaan kyllä ihan Heikiksi.
4. Syntymäpäiväsi? -12. maaliskuuta.
5. Nimeä joku, jolla on sama syntymäpäivä kuin sinulla! -Tuttuja en tiedä, mutta ainakin Anne Frank ja kirjailija Jack Kerouac.
6. Asumismuotosi? -Yksiö kerrostalossa
7. Kengänkokosi? -42
8. Vasen- vai oikeakätinen? -Oikea
9. Hiusten väri? -Vaalea, tummuu aina talvella vähän. Perus suojaväri?
10. Silmien väri? -Viherharmaat.
11. Pidätkö piilolinssejä? -En
12. Onko sinulla tatuointia? -Eip.
13. Lävistyksiä? -Ei niitäkään.
14. Poltatko? -En.
15. Juotko? -Aina ja kaikkialla.
16. Oletko koskaan juonut itseäsi niin huonoon kuntoon, ettet muista mitään? -En muistaakseni =). Vähän sen suuntaista kommenttia tulee tosta Suskilta, että 2004 vappu olis ollut tällainen tapaus. En myönnä mitään ("koska et muista mitään" -Suski).
17. Lempijuomasi? -Olut tai cola
18. Lempiruokasi? -Kinkkiruoka tai meksikolainen. Tai Suskin lihapullat.
19. Lempijälkiruokasi? -Jätski tai mud cake.
20. Lempijäätelömakusi? -Eiköhän se oo carte d'orin cookies.
21. Lempivärisi? -Pienenä se oli keltanen. Nyt en tiiä..ehkä musta?
22. Lempiurheilulajisi? -Futis.
23. Lempikuukautesi? -Ehkä toukokuu. Kevättä rinnassa.
24. Lempituoksusi? -Metsä sateen jälkeen on aika bueno.
25. Lempiäänesi? -Se, kun avaa tietokoneen =).
26. Vuoden lempipäiväsi? -Ehkä juhannusaatto.
27. Uskotko Jumalaan? -KD. Ehkä tapakristitty.
28. Pidätkö presidentti Bushista? -En pidä.
29. Onko sinulla nettipäiväkirjaa/blogia? -Mitenköhän, onkohan kellään?
30. Avaatko kengännauhasi, kun otat kengät pois jalasta? -En yleensä.
31. Montako tyynyä käytät nukkuessasi? -Yhtä tai kahta.
32. Esitätkö tähdille toiveita? -En yleensä.
33. Katsotko vielä lapsille suunnattuja TV-ohjelmia/elokuvia? –En taida katsella. Ne lauantain perhe-elokuvat on melkoista piinaa.
34. Oletko sarkastinen? –Joskus. Ehkä useammin kyyninen.
35. Onko kukaan sanonut sinun muistuttavan jotain julkkista? – Perus fodi. Eli iki-ihana Christian Forss.
36. Jos olisit värikynä, mikä olisit? – Vaik sininen puuväri.
37. Pidätkö lentokoneella matkustamisesta? – Joo, vaikka joskus aina vähän pelottaa jos se kone heittelehtii.
38. Kokeilisitko/oletko kokeillut benji-hyppyä? – En tiiä...se on siinä ja siinä.
39. Oletko koskaan laulanut yleisön edessä? – Joo oon.
40. Monellako keikalla olet ollut? – Ööh...aika monella.
41. Onko sinulla iPodia? – Ei oo, mut on toisenlainen mp3-soitin.
42. Imuroitko musiikkia internetistä? – Jep, mut yritän kyllä ostaa ne hyvät levyt, jotka löydän netistä.
43. Montako lainvastaista asiaa olet suorittanut? – Jaa-a, ehkä muutaman.
44. Oletko koskaan ampunut aseella? – Jep. Ilmakiväärillä ja intissä rynkyllä.
45. Oletko koskaan tärvellyt tosissasi ja tahallasi toisen omaisuutta? – En muistaakseni.
46. Oletko koskaan lyönyt vastakkaista sukupuolta olevaa henkilöä? – En, ellei reidelle /peballe läpsäyttelyä lasketa.
47. Oletko koskaan vahingoittanut itseäsi tahallisesti? – Noup.
48. Suurin virheesi? –Nyt ei kyllä tuu mitään mieleen. Aika tylsää.
49. Mikä on kotoa katsottaessa kauimmainen piste, jossa olet ollut? – Los Angeles tai Singapore, en osaa sanoa kumpi on kauempana.
50. Jos voisit matkata minne tahansa, mihin menisit? – Uuteen Seelantiin.
51. Millainen on unelma-autosi? – En tod oo autoihmisiä. Kunnioitetaan perheen perinteitä ja sanotaa et joku maailman hienoin Citroen. ("Ei sellasia oo" -Suski)
52. Oletko sinut pituutesi kanssa? – Joo. Joskus yläasteella olin muka hirmu pitkä mut en enää.
53. Pidätkö käsialastasi? – En todellakaan. Ihan kauheeta varpusenpaskan näköstä raapustelua.
54. Pidätkö itseäsi vahvana? – Henkisesti: suhteellisen. Fyysisesti: älä naurata.
55. Missä pidät itsessäsi vähiten? – Siitä, että mun selitysääni on ns. "pätijä-ääni".
56. Nimeä jotain fyysistä, mistä itsessäsi pidät? – Ehkä silmistä ja nenästä.
57. Nimeä jotain ei-fyysistä, mistä itsessäsi pidät? -Määrätietoisuudesta.
58. Jos olisit joku muu, olisitko itsesi ystävä? – Enpä tiedä...tuskin.
59. Ketä ikävöit eniten? – Suskia, silloin kun se on poissa.
60. Homoavioliittojen puolesta vai vastaan? - puolesta
61. Oletko homofobinen? – Kai meissä jokaisessa asuu pieni homofobi.
62. Oletko biseksuaali? – No en oo.
63. Ensimmäinen asia, jonka huomaat vastakkaisessa sukupuolessa? – Silmät.
64. Onko sinulla ollut vastakkaista sukupuolta olevaa vierasta asunnossasi? – No ei tod.
65. Minne haluaisit mennä ensitreffeillä? – Johonkin hyvään raflaan.
66. Kuvaile täydellisiä treffejä? – Hyvää ruokaa ja jotain hyvää viihdykettä jonkun ihanan tyypin kanssa.
67. Onko kukaan koskaan laulanut/soittanut musiikkia sinulle henkilökohtaisesti? – No ainakin aasilaulua. Valitettavasti.
68. Onko sinua suudeltu ilotulituksen aikana? – En oo varma suutelinko vai olinko suudeltavana.
69. Milloin sait ensimmäisen suudelmasi? – Tais olla kolmannella luokalla.
70. Onko joku yli 10 vuotta sinua vanhempi yrittänyt iskeä sinut? –Kerran laivalla joku irstas vanhempi homomies yritti.
71. Mikä sytyttää sinua ("turns you on")? – Itsevarmuus, tietty agressiivisuus.
72. Mikä tappaa kiinnostuksesi? – Hiirulaisuus, itsekeskeisyys, junttius.
73. Oletko ujo? –No jonkun verran uusien ihmisten parissa
74. Oletko liian ujo pyytääksesi ketään ulos? – No en varmaan, olis se kyl ehkä hilu kynnys.
75. Oletko varattu vai sinkku? -varattu
76. Oletko koskaan rakastanut ketään? –Jep.
77. Kelle sanoit viimeksi rakastavasi tätä? –Suskille.
78. Milloin itkit viimeksi? –En muista. Tossa kesällä tais joskus joku asia harmittaa hirmusti.
79. Oletko koskaan itkenyt ilman hyvää syytä? – No mikä on hyvä syy...en tiiä.
80. Oletko kiinnostunut jostain henkilöstä juuri nyt? – Aina.
81. Koti poislukien, missä kävit viimeksi? – Suskilla, jossa oon tälläkin hetkellä
82. Mitä kirjoja luet tällä hetkellä? – Theodore Roszakin Flickeriä, vieläkin.
83. Mikä on tämänhetkinen lempikappaleesi? – Broken Social Scenen Shoreline tai joku Wolf Paraden biisi, jota kuuntelin eilen kun tallustelin kaupungilla
84. Mitä hiirimatollasi on? – Hiiri...
85. Mitä katsoit eilen illalla TV:stä? – Big Brotheria, Conanin ja Will & Gracen.
86. Kenet haluaisit tavata juuri nyt? – No vaikka Ewinan.
87. Jos voisit olla jonkun kanssa juuri nyt, niin kenen? –Suskin, mut se onkin tossa.
88. Minkä väriset housut ja kengät sinulla on jalassasi? – No nää bokserit on mustat.
89. Millainen sää on nyt ulkona? –Aika synkkä ja tuulee vähän.
90. Kelle puhuit viimeksi puhelimessa? – Suskille
91. Mitä kuuntelet tällä hetkellä? – No tuolt MTV:lt tulee joku Ashantin Only you.
92. Mitä söit viimeksi? – Suskin herkkuruokaa: kukkakaalia ja kasvisnuudeliwokkia.
93. Viimeisin katsomasi elokuva? – Olikohan se sit Huono kasvatus
94. Pelottavat elokuvat vai onnelliset loput? – Onnelliset loput.
95. Kesä vai talvi? - Kesä.
96. Halit vai suudelmat? – Paha...ei pysty päättään!
97. Rolling Stones vai Beatles? – Beatles.
98. Kissat vai koirat? -Koirat.
99. Sano jotain-ihan-mitä-vaan itsestäsi? – Mä oon henkisesti ihan loppu.

Näin vietin erään lokakuisen tiistain

Tänään tulin siihen tulokseen, että ei se yliopisto mikään kovin kummallinen paikka ole. Tieteellisen kirjoittamisen kurssi ja siellä harrastettava prosessikirjoittaminen tuntuu yläastetason väläyttelyltä "vaihe 1: ideointi, vaihe 2: oivallus" -tyyliin. Hohhoijaa...eikö voi vaan tehdä sitä vaadittua esseetä? Tarvitseeko osallistua kaiken maailman ryhmätehtäviin ja "minä kirjoittajana" -raapustusten tekoon? Njaa, ehkä itken tätä samaa asiaa joulun tienoilla kun hienosta esseestäni tulee ykkönen tai kakkonen. Mutta munhan piti olla maailman paras kirjoittaja?

Luennon jälkeen suuntasin pikku hiljaa huisin jännälle ekskursiolle elokuva-arkistoon (elokuvatutkimuksen ryhmän kanssa, siis). Matkalla poikkesin Stupidolle, josta sitten tarttuikin yhtä sun toista eteeristä ja kuulasta syysmusiikkia laukun pohjalle. On se hyvä välillä levyjäkin ostaa, nämä kun olivat vielä melkein kaikki uusia (eli en edes ollut imuttanut niitä mp3:siksi, niinkuin yleensä roistomaisesti on tapana). Ne kuitenkin kuulostavat paremmalta ja saa vielä hienot kansilehdet kaupan päälle. Kyllä hienoja artisteja pitää tukea...Nimim. ostan seuraavat levyni aikaisintaan puolen vuoden päästä. No ei vaan, kyllä sieltä jenkeistä viimeistään tarttuu jonkun verran lisää. Sitä paitsi, tänään oli hyvä syy ostaa, ostaa, ostaa kun opintoraha+asumistuki olivat kilahtaneet tilille. Levyt ovat sen verran tuoreita, ettei niistä jaksa/pysty mutisemaan, mutta Broken Social Scenen uusin on aika hieno. Meluisaa rokkia ja suuria tunteita siellä melun seassa. Rok. Uusinta uutta: tilaa ja negatiivisia kommentteja säästääksemme, tässä ostoskorin sisältö tekotaiteellisesti linkitettynä.

Elokuva-arkisto oli aika makea paikka, niinkuin noi arkistot yleensäkin. Sinne vaan pölyjen sekaan, perkele! Äsken suoritin viimeiset voitelut omalle tenttiprojektilleni, huomisen audiovisuaalinen kerronta siis kyseessä. Kyllä se varmaan ihan hyvin menee. Kohta alkaa tämän illan neuroosituijotus: Muodon vuoksi ja Mullan alla. Liimataan ne ripset auki.

median totuus

Ilmiö nimeltä Big Brother on alkanut salakavalasti nakertaa tunnin joka illan ohjelmasta..."Kyllähän mä nyt katon ku kaikki muutkin kattoo". Niinpä. Totuus on kuitenkin, että ohjelmahan on mitä parhainta sosiaalipornoa, itse asiassa enemmän kuin mikään muu syrjäsilmällä katsomani reality-sarja. Eihän sitä voi kukaan vastustaa kun kilpailijalle näytetään ruudulta, ketkä kaikki ovat puhuneet hänestä paskaa ja mihin sävyyn. On myös aika mystistä, miten sitä jaksaa katsoa toisten kännistä toikkarointia ja itsensä nolailua...Kun ohjelmaa seuraa lähes päivittäin, alkaa kilpailijoista (eli tavallisista ihmisistä) yhtäkkiä muodostua tietynlaisia, lähes fiktiivisiä hahmoja, ja nyt tuntuu todella oudolta, että IINA ASUU MEIDÄN TALOSSA!?!?!?! Eihän se ole enää tavallinen ihminen.

Ehkä runopojan on syytä alkaa opiskella mediatutkimusta, tehdä opinnäytteensä televisio-ohjelmiin samastumisesta ja ryhtyä sellaiseksi valtakunnanoraakkeliksi, jota konsultoidaan aina kun yleisö osoittaa huolestuttavaa puutetta tv-sarjojen ja todellisuuden erottamisessa. Harjoittakaa medialukutaitoanne, kansalaiset!