Lyhyt sykähdys runosuonen sanavirrasta

jep. Huhut kuolemastani ovat vahvasti liioteltuja. Tämä vuodenaika ei vaan lienen paras aika herkälle runosuonelle, jonka sanavirrassa kielikuvat ja nasevat sanonnat odottavat lämpimämpiä vuodenaikoja päästäkseen piristämään kansan synkkiä rivejä. Yritetään nyt kuitenkin viiltää se auki, että pahimmat runopoika-addiktit saisivat viikoittaisen annoksensa. Ei kuitenkaan nautita kaikkea kerralla! On se kummaa miten piristävä katoavaisen itsetunnon buustailu taikoo eloa tähän bloggerin tyhjään raapusteluruutuun. Dieetti meni miten meni, ilman suurempia sortumisia, ja nyt ollaan taas terveiden kalorimäärien parissa. Ensi viikko sitten näyttää, miten hyvältä se rasva enää tosissaan maistuu vai pitääkö jääkaappia jatkossakin täyttää rasvattomalla jugurtilla ja valion ihanalla marjakeitolla (pikkuhiljaa voisi kaupata Valiolle mainostilaa täältä blogista?). Nyt voisi kyllä tehdä jotain järkevääkin, kuten kirjoittaa sivun verran tanakkaa asiaa huomista väittelysessiota varten, eli tekstianalyysin pienryhmälaboratoriotamme, jossa teoriat, käsitteet ja romaanit altistetaan ennennäkemättömään syyniin. Kai se on pakko kertoa, miksi juuri minun tulkintani on oikein...

Parin tunnin päästä pukkaa vaaleja, ja yöhön mennessä uutta presidenttiä kansakunnan jalustalle. Säästääkseni kommenttiosastoa liehahtamasta väittelyn tulikivenkatkuiseen liekkiin, en ehkä ota tässä sen enempää kantaa preferenssien puolesta. Eiköhän ne ole tulleet jo aika selväksi. Eihän pressajännitys ole mitään siihen verrattuna kun suomalaiset jännittävät, että miltä se näyttää kun vaali-ikoni Tarmo Ropponen käärii hihansa ylös viimeisen kerran. Miten käy Tarmon tavaramerkinomaisen lyijykynän?

Aiempi viikko nippuun ja kirkkain katsein uutta päin

Jostain syystä muistin, että olisin laittanut tänne uusia jorinoita ton viime tilityksenkin jälkeen, mutta aika tyhjältä näyttää. Eli on tainnut muisti tehdä taas tepposet. Viime viikko oli aika peruskamaa...dieetillä, eli about 1000 kaloria päivässä tuli nautittua. Ravitsevia koulun ruokia, sekä uusia ystäviämme, marjakeittoa, rasvatonta jugurttia sekä hedelmiä. Suhteellisen kivuttomasti on mennyt, ja onhan tässä ehkä jopa oppinut jo sen, että vähän vähemmänkin syömällä voi tulla täyteen. Jokainen ruoanpala minkä on saanut suuhunsa laittaa on kyllä tuntunut melko taivaalliselta. Toki tässä dieetissäkin on ollut pientä lipsumista, mutta se sallittakoon. Vielä kun jaksaa perjantaihin, niin sitten saa ihan luvan kanssa rellestää. Ja lauantaina saa pizzaa. Toivon mukaan uudelleen löydetyt terveet elämäntavat eivät kuitenkaan jää ihan unholaan. Pari kertaa tuon ravinnon vähäisyyden on kyllä huomannut, kun ei meinaa jaksaa ollenkaan rehkiä salilla tai uimahallissa. Lisää protskua siis, muutenhan ei edes haukka kasva. Mein gott. Kesätyöt on edelleen vähän jumissa, pitäisi varmaan lähetellä hakemuksia erinäisille tahoille. Perjantaina kävin vähän vouhottamassa teatterissa, kun kurssia varten piti käydä katsomassa Shakespearen Kuningas Lear. Se oli kyllä ihan mainio vaikka 3 ja puoli tuntia ottaakin vähän istumalihaksista. Ryhänen onnistui hankkimaan Mew-liput maaliskuulle, joten pästään viimein (3 epäonnisen yrityksen jälkeen) katsomaan tuota Tanskan ylpeyttä. Viimeisin levynsä onkin alkanut vasta nyt iskeä, vaikka kaikki kanavat ovat siitä riehuneet jo syksystä lähtien. Mitenkähän muuten...yritän vouhotella mielessäni, että koulutöitä olisi nyt jotenkin ihan megamegapaljon, mutta eihän niitä edes taida olla. Koko ajan voi tietty tehdä jotain, katsoa vaikka Wordin tyhjää ruutua, johon syväluotaavan analyysin tulisi ilmestyä. Mutta onhan sitä hieman muutakin tässä maailmassa.

onko humanismi kuitenkaan in?

Jälleen alkoi koulu ja samalla kuntokuuri. Saa nähdä alkaako sitä olla jo illalla niin nälissään, että ajatuksissa pörräävät pelkät burgerit ja muut rasvaherkut. Aamupäivällä starttasi ensimmäinen kirjallisuudenkurssini Helsingin yliopistossa, ja olisi se voinut vähän paremminkin mennä. Käsittämättömän kuiva ja vaisu opettaja...Ehkä ihan hyvä tutkija, mutta juuri sellaista laatua joiden pitäisikin olla keräämässä pölyä harteilleen eikä yrittämässä sieltä pölyn seasta mumisemalla toimia jonkinlaisena opettajana meille nuorille humanisteille. Ihme touhua...kurssin rakenne oli täysin vaiheessa eikä mistään oikein tuntunut irtoavan mitään mielipidettä. "joo siis, joo tehdään vaan niin, joo, tai siis, oottakaas, joo, jos mä mietin tota asiaa ensi kerraksi?". Ei helvetti, ei näin. Varoittava esimerkki tutkijan uraa vastaan?

Samalla alkoi mielessä itämään vähän sellaisia pahoja ajatuksia (jälleen kerran) tän kirjallisuudentutkimukseksi kutsutun näpertelyn tarpeellisuudesta. Jotenkin tuntuu, että se, että tekee jotain mielivaltaisia kategorioita, joiden perusteella sitten luokittelee esim. kirjan kertojan asemaa suhteessa tekstiin ei ole lähelläkään sitä, mikä lukemisessa on niin hienoa ja kiinnostavaa. Kyllähän kirjaa voi lukea ilman mitään teoreettisa viitekehystä ja silti tajuta kaiken sen, minkä esittämiseen jotkut tekevät mitä oudoimpia kaavioita.

Vaalihumu näkyy jatkuvan vielä seuraavat kaksi viikkoa. Tapiolalaisena riistoporvarina oma kantani ei liene arvoitus, mutta ehkä voitaisiin tasapainon vuoksi laittaa tähän loppuun mitä mieltä tilanteesta on eräs Turun yliopiston lehtori, jonka blogia olen lukenut jo reilusti yli vuoden päivät.

"Minulle riittäisi kun näkisin jokaisen Niinistöä äänestäneen ihmisen naamassa sinisen ristin, jotta tietäisin keitä nuo nilviäistäkin alemmat elämänmuodot oikein ovat: nuo ihmiset jotka äänestävät sen puolesta että raha rulettaa kaikessa siinä mikä on ihmisten välistä ja kaikessa siinä miten ihminen suhtautuu luontoon. Sen jälkeen tietäisin, ettei minun tarvitse edes vaihtaa sanaaa noiden dollarinilviäisten kanssa, koska eiväthän nekään minuun ihmisenä suhtaudu vaan korkomarkkinoina. Ja miksikö juuri sininen risti? Jotta muistaisin millaisen tekopyhyyden lävitse ne esiintyvät "Suomen" asialla."

Näin?

Teatteri ja viinikestit

Eilen harrastettiin siis kulttuuria, eli katsastettiin se aiemmassa päivityksessä mainittu Tiimi. Ihan hyvähän se oli, joskin todella erilainen kuin mitä odotin. Olisin odottanut kevyempää meininkiä ja juonta, joka keskittyy 1980-luvun juppeihin, jotka nyt 2000-luvulla joutuvat myöntämään jääneensä ajan hengestä todella pahasti jälkeen. Sen sijaan lavan täytti raskas tunnelma, huuto ja epätoivo. Parissa tunnissa tuollaisesta kuoleman ympärillä pyörivästä vereslihaisesta parkumisesta tulee aika ahdistava olo, vaikka näyttelijät olivatkin mainioita.

Kohta on viini/juusto -kestien aika. Täällä niitä jo Suskilla odotellaan. Ihan mainio juttu kyllä, ilmeisesti suht paljon vieraita tulossa, jokaisella (toivon mukaan) mukanaan juusto ja talon puolesta pöydät notkuat viinistä ja muusta naposteltavasta. Tämän ehtoollisen jälkeen kelpaakin aloittaa askeettiset 11 päivää eli mini-size me -kuuri, jolloin ei luultavasti paljoa hymyilytä. Ihanaa itsensä kidutusta, vaikka vielä huomenna voikin vähän hengähtää...Tänään kuitenkin kohotetaan malja elintasomahoille, joohan?

Pitkästä aikaa...

Blogi on taas vaipunut hiljaiseloon. Tämä uuden vuoden ja työvuoden (opiskelujen alkamisen) väliin jäävä viikko tuntuu todella tyhjältä mutta tavallaan juuri siksi ihan mainiolta. Kyllä tätä varmaan kaipaakin heti ensi viikolla, mutta silti tuntuu siltä, että tämä joutenolo on jatkunut jo aika pitkään. No, hyvä että on aina välillä virikkeitä kuten Tapiolan uudistettu uimahalli, jossa ollaan Suskin kanssa käyty jo pariin otteeseen kuntoilemassa. Tuo uiminen käykin ihan työstä koska tekniikkani on täysin puutteellinen ja huono. Joutuu sitten kauhomaan ihan olan takaa =). Tänään mennään kaupunginteatteriin katsomaan Tiimiä. Mainiota päästä pitkästä aikaa ihmettelemään ihka oikeaa teatteria.

Eilen päädyttiin vuokraamaan makuunista Jeunet'n Pitkät kihlajaiset sekä uusin Batman, eli tämä Batman begins. Molemmat oli ihan oivallisia pätkiä, vaikka joitain huonojakin juttuja tekeleisiin mahtui. Pitkät kihlajaiset oli visuaalisesti todella hieno, ja Jeunet'lla tuntuu (ainakin tämän leffan ja Amelien perusteella) olevan tarinankerronta erittäin hyvin hallussa, mukaan lukien sellaiset pienet hämärät yksityiskohdat, joista on ehkä miehen ranskalaisuutta kiittäminen. Tällä kertaa sotameininki (I maailmansota) oli vaan ehkä vähän turhan rankassa konstrastissa siihen maalais-Ranskan ihanuuteen ja väriloistoon. Ehkä se oli tarkoituskin, mutta runopojan se jätti vähän kylmäksi.

Antti haukkui Batmanin aika lyttyyn, joten olinkin yllättynyt, että tykkäsin siitä suht paljon. Suski ei tykännyt, koska hänelle ainoa oikea Batman on se camp-Batman, joka on tehty kieli poskessa. Onhan sekin asiallista touhua, mutta kyllä ainakin tämä poju ottaa ihan mielellään vastaan tällaisen raskaamman ja synkemmänkin tulkinnan kaikkien tuntemasta lepakkomiehestä. Alun ninjajutut olivat ehkä vähän liikaa ja jotkut toimintakohtaukset vähän överejä. Mutta ihan asiallista meininkiä muuten, ja pointseja siitä, että siihen Batmanin hahmoon ja sen motivaatioihin pureuduttiin enemmän kuin neljässä aiemmassa leffassa yhteensä.

Joo, Heikin leffanurkkaus kiittää. Lauantaina viini&juustokemut, kyllä! Saa nähdä saako ensi viikolla aloitettua sen terveemmän elämän...

Levi vaikenee...

No niin. Levillä oli hubaa ja nyt parin päivän vaitiolon jälkeen voisi ehkä ähkäistä muutaman muistikuvan tänne verkkoon, suojaan pääkopan pölykerroksilta. Reissu oli kaiken kaikkiaan ihan mainio, eikä yhdeksän hengen laumamme herättänyt minkäänlaisia aggressioita, vaikka suurin osa ajasta menikin kommuunihengellä saman katon alla. Kun en itse ole mäkikotka enkä murtsika-karpaasi, rajoittui talviurheilu pelkkään ulkona kävelemiseen, mutta mikäs siinä kun maisemat olivat niin älyttömän talviset ja sää ihan optimaalinen. Ei liian kylmä, muttei liian lämminkään. Joululahjalautapelit tulivat kukin korkatuksi. BB-peli oli oikeasti yllättävän hyvä, ei mikään markkinoiden painoksi lastattu oheistuote. Reissun kuumin juttu oli mahdollisesti sudoku, joka keräsi uusia addikteja päivä päivältä enemmän. Lukeudun nyt myös itse tähän ryhmään, on se niin perhanan yksinkertaisen tuntuista, mutta kuitenkin haastavaa. Suosittelen kaikille pähkinöiden pureskelusta pitäville! Maanantaina katsottiin kahdeksan tuntia Frendejä.

Vuosi vaihtui aika rauhaisissa merkeissä, aluksi loistoruokaa loistoseurassa ravintola Arranissa, ykköset yllä, tietenkin. Sen jälkeen raketit saatettiin taivaalle suoraan sieltä etelärinteestä. Kun raketit olivat päättäneet taivaallisen matkansa päätettiin ottaa vielä vähän painimatsia hangessa. Enempää ei nyt tule mieleen, mutta aivan mainio reissu kaiken kaikkiaan.

Nyt sitten, kun paluu todellisuuteen on edessä...tai no, onhan tässä vielä n. 1½ viikkoa joutenoloa. Hajoan näihin naurettaviin neurooseihini...kun seuraa niin montaa blogia, niin tollaisen viikon poissaolon jälkeen sitä uutta tekstiä 0n netissä niin paljon, että pitää melkein pyhittää pari päivää siihen, että pääsee taas ajan tasalle. Kesäduuniakin pitäisi miettiä...viime kesäinen käännöstyö oli aika luksusta (vaikka sainkin loput palkat vasta pari päivää sitten) mutta sellaista onnenkantamoista tuskin osuu tänä vuonna eteen. En kyllä oikein keksi mitään kivoja hommia..ei siis sillä lailla, että meinaisin vaan marssia sisään tyyliin "moi, mä tulin nyt töihin". Mutta kuitenkin. Joku Akateeminen tai Suomalainen kirjakauppa voisi olla ihan jees, vaikka osaamiseni on ehkä aika koetuksella myyntihommissa. Ja noissa paikoissa joutuisi sitten ehkä olemaan enemmänkin iltahommissa. Koneelle runopoikaa tuskin enää otetaan, vaikka kannattaahan sitä kokeilla. Tapiolan kirjasto vois olla ihan jees, mutta onko se sitten kuitenkaan kovin kivaa olla siellä niiden friikkien kanssa minimi-minimipalkalla? Ehkä tässä onkin lukijakilpailun ainesta: keksi runopojalle kesäduuni! Palkinnoksi viini-ilta ja runonlausuntaa runopojan seurassa.