Lyhyt sykähdys runosuonen sanavirrasta

jep. Huhut kuolemastani ovat vahvasti liioteltuja. Tämä vuodenaika ei vaan lienen paras aika herkälle runosuonelle, jonka sanavirrassa kielikuvat ja nasevat sanonnat odottavat lämpimämpiä vuodenaikoja päästäkseen piristämään kansan synkkiä rivejä. Yritetään nyt kuitenkin viiltää se auki, että pahimmat runopoika-addiktit saisivat viikoittaisen annoksensa. Ei kuitenkaan nautita kaikkea kerralla! On se kummaa miten piristävä katoavaisen itsetunnon buustailu taikoo eloa tähän bloggerin tyhjään raapusteluruutuun. Dieetti meni miten meni, ilman suurempia sortumisia, ja nyt ollaan taas terveiden kalorimäärien parissa. Ensi viikko sitten näyttää, miten hyvältä se rasva enää tosissaan maistuu vai pitääkö jääkaappia jatkossakin täyttää rasvattomalla jugurtilla ja valion ihanalla marjakeitolla (pikkuhiljaa voisi kaupata Valiolle mainostilaa täältä blogista?). Nyt voisi kyllä tehdä jotain järkevääkin, kuten kirjoittaa sivun verran tanakkaa asiaa huomista väittelysessiota varten, eli tekstianalyysin pienryhmälaboratoriotamme, jossa teoriat, käsitteet ja romaanit altistetaan ennennäkemättömään syyniin. Kai se on pakko kertoa, miksi juuri minun tulkintani on oikein...

Parin tunnin päästä pukkaa vaaleja, ja yöhön mennessä uutta presidenttiä kansakunnan jalustalle. Säästääkseni kommenttiosastoa liehahtamasta väittelyn tulikivenkatkuiseen liekkiin, en ehkä ota tässä sen enempää kantaa preferenssien puolesta. Eiköhän ne ole tulleet jo aika selväksi. Eihän pressajännitys ole mitään siihen verrattuna kun suomalaiset jännittävät, että miltä se näyttää kun vaali-ikoni Tarmo Ropponen käärii hihansa ylös viimeisen kerran. Miten käy Tarmon tavaramerkinomaisen lyijykynän?