so if you really love christmas, come on and let it snow

Nonniin, joulu on taas ohi. Varsinkin aattoilta tuntuu menevän nopeammin mitä vanhemmaksi tulee. Ennen illan syömisorgiat sujuivat ihan käsittämättömän hitaasti kun kuusen alla pilkotti monta kiehtovaa, toivon mukaan ei-niin-pehmeää pakettia. Nykyään ruokahetki tuntuu olevan ohi jo ennen kuin se alkaa ja lahjojen jaossa ei ole entisenlaista glooriaa. No, onhan niitä lahjoja kuitenkin ihan kiva saada. Tällä kertaa pukki toi runopojalle 3 dvd:n Madventures-paketin, sekä kaikkien sankarileffojen isän, Conan barbaarin, hänetkin dvd:llä. Isukiltahan tuli jo aiemmin New York Review of Booksin tilaus sekä muutama sarjakuvakirja, jotka ovat jumissa jossain nettikauppojen ja tullien syövereissä ensi vuoden alkuun asti. Lisää sarjiksia mulle, käsittämätöntä. Onneksi pukki oli ajatellut myös käytännön asioita, ja tavaroita, joiden puute ei ikinä tunnu olevan niin kipeä, että jaksaisi raahautua kauppaan asti. Siis: kiitos paistinpannusta, Iittalan laseista sekä lajitelmasta t-paitoja ja sukkia. Perusasiat kunniaan!

Jo nyt perinteinen joulupäivä Kökkelissä sujui ihan rattoisasti, mitä nyt pientä ajatustenvaihtoa välillä. Viihteen puolellehan se vähän tuppasi menemään, mutta mitäs siitä. Taksin saaminen oli kovin vaikeaa. Sitä ennenhän oltiin Anttilaisten residenssissä nauttimassa jouluateriaa Suskin porukoiden kanssa. Tuloksena joulun toinen ähky, joka piti mahan täynnä melkein 12 tunnin ajan. Suski nukahti sohvalle, ja jäin katselemaan telkkareita Jaakon ja Sirpan kanssa. Plaisir.

Eilen oli vuorossa lisää sukulointia, ja iloista Tapanin viettoa meidän kotikodissa Jorvaksessa. Ilmapiiri oli jotenkin todella kiva eikä tippaakaan pain. Suskikin tuntui viihtyvän ja sopi mielestäni hyvin joukkoon. Mikäs siinä oleillessa, vielä kun saatiin isin auto heti käyttöön, ja sillähän me sitten suuntaamme huomenna Vaasaan ja torstaina Leville. Mitä uusi vuosi tuokaan tullessaan?

joulu on iloinen asia!

hiphei, joulu on taas täällä!

Pakko sanoa, että mikäs tässä on ollessa kun voi vaan istuskella rauhassa, jutella ja lueskella. Kohta vuorossa joulusauna sekä ruoka. Huh, saa nähdä tuleeko taas vedettyä maha täyteen pelkistä alkupaloista. Eipäs tähän päivitykseen nyt paljon sanottavaa jäänytkään. Kunhan totean, että runopoika toivottaa itse kullekin mainiota joulua! Olkaa kiltisti ja rauhassa. Päässä soi Whamin klassikko Last christmas...mikäs sen parempaa.

yksi yö jouluun

Joulun Henki alkaa pikkuhiljaa laskeutua myös tänne Tapiolaan. Eilen oltiin Suskin, sekä Anttilaisen perheen kanssa katselemassa Rajatonta kulttuuritalolla. Suski mainosti etukäteen, että aiempina vuosina kunnon joulufiilis on pukannut päälle juuri ton konsertin jälkeen, ja niinhän siinä kävi. Hyvin ne veti. Sitten Antin residenssiin (se uuni! se istuma-amme!) jakelemaan lahjoja. Ihan mainiota oli sielläkin, ja vaikka joitain tuplalahjoja tulikin, oli joukossa myös tosi monta todella hyvää ja osuvaa pakettia. Itse keräsin kokoon Viivi ja Wagner -mukin sekä Seiskan julkkislautapelin. Aivan helmi. Peli taitaa lähteä Laurille lainaan hetimiten. Pelottaa nähdä kuinka vahvoilla olen, eli kuinka hyvin kuluneen vuoden juorut on hallussa...Suskin lahja oli teatteriliput, joka onkin todella jees, kun olen kitissyt ja vouhottanut teatteriin menemisestä suuren osan vuotta. Toivon mukaan Kaupunginteatterin Tiimi on laatukamaa.

Leivottiin Suskin kanssa viime sunnuntaina piparitalo, josta tuli aika mainion näköinen. Siellä ne ukko ja akka vaan hengailee karkeilla koristellun talon pihalla. Nyt kun Rajattoman joululevy vielä soi taustalla ja edellä mainittu talo nautiskelee pikku joulukuusen loisteesta, alkaa joulu olla täällä Revontulentiellä ihantosissaan.

Jeps. Huomenna Jorvakseen jouluilemaan, sitten kierroksia Anttilaisilla sekä Kemppisillä Suskin kera. Joulupäivänä myös toistuu nyt perinteeksi muodostuva kinkunmaistelu Kökkelissä. Kenen kinkku voittaa tänä vuonna? Onko Tammelan sinappi edelleen yhtä taivaallista? Stay tuned for more details!

vuosi nippuun -meemi

Vuoden viimeinen (?) meemi, arvatkaa keneltä...Pointtina siis laittaa joka kuukauden merkinnöistä joku kommentti, joka kuvaa mahd. hyvin kuolinkouristuksissaan olevaa vuotta 2005. Noita aiempia merkintöjä lukiessani huomasin tosissaan, että näistä jutuista on tullut nykyään vähän liiankin virallisia.

Tammikuu: "Mitä wittua mulle on tapahtumassa kun kirjallisuuden klassikoiden tilalta suosikkien paikalle ovat nousemassa tv-sarjat, joita en aiemmin voinut sietää?"

Helmikuu: "Hyötyä täynnä oleva kahden päivän superopiskeluvisiitti tyyriiseen tavaravarastoon, jossa huonekalut pölyttyvät ja vuokralainen odottaa hirmusti kevättä ja uutta luukkua, ettei enää menisi niin paljon rahaa isännöitsijän taskuun vajaakäytössä olevasta kodista." (Kyseessä siis Turun kämppä)

Maaliskuu: "Ja mistäköhän helvetistä sitä on tullut tässä vaiheessa elämää/opiskeluja asettaneeksi itselleen riman niin älyttömän korkealle?"

Huhtikuu: "Jos hinnat tipahtaisivat lopullisesti näin alas, pitäisi ehkä viettää muutama viikko baarin puolella ihan vaan siitä syystä, että rahaa kuluisi niin vähän, pyyhkiä ilon kyyneleitä silmistä ja kumota tuppi toisensa jälkeen janoisan kurkun syövereihin." (Crazy wednesday)

Toukokuu: "Onko urbaani ympäristö jo nyt osoittautunut liian kovaksi palaksi Jorvaksen sysimetsissä varttuneelle luonnonlapselle?"

Kesäkuu: "Tämä blogi ei siis edes voisi olla mikään sex and the city vaan books and the pity."

Heinäkuu: "Toivottavasti paraikaa kääntämäni väitöskirjan tekijä ei eksy blogilleni, tutkimus on nimittäin niin köykäinen ja heikko, että ihmettelen jos menee läpi muuten kuin rimaa hipoen."

Elokuu: "Ehkä se on täydellistä tylsyyttä ja nörttimäisyyttä, en tiedä, mutta mieluummin istun kotona kavereiden kanssa kuin lähden suunnistamaan maailmanlopun näyttämölle, eli viikonloppuiltojen/öiden Helsingin keskustaan."

Syyskuu: "Kun ovat menneet valitsemaan niinkin järjettömän oppiaineen kuin yleinen kirjallisuustiede, pitäisi heidän hulluudessaan olla jotain samoja piirteitä kuin minussakin."

Lokakuu: "Ilmiö nimeltä Big Brother on alkanut salakavalasti nakertaa tunnin joka illan ohjelmasta...'Kyllähän mä nyt katon ku kaikki muutkin kattoo'."

Marraskuu: "Lopulta tästäkin Tapiolan porvarispenskasta tulee sitten varmaan joku Pentti Linkola."

Joulukuu: "4½ -kuukautinen yhteiselo ei välttämättä ole niin hyvin kirjoitettuna tänne blogivuoden merkintöihin, ja Suski onkin välillä valittanut etten ikinä mainitse sitä. (nimim. "koko ajan mä!"). Me loves you, babe!" Kaksi lausetta, mutta ihan aiheesta.

Täytyy kyllä sanoa, että vaikutan noiden merkintöjen perusteella todella katkeralta, kyyniseltä ja kuivalta. Kolme kovaa koota. Suurin osa jorinoista sisältää vaan jotain valitusta tai ihmeellisiä ajatusrakennelmia, jotka tuntuvat näin jälkikäteen vähän hölmöiltä. Oikeasti tärkeitä ja kivoja juttuja ei ole niin paljon mainittu, mutta se kertoo jotain vain siitä, millaisissa tilanteissa tänne blogiin kirjoittaa. Kivoja juttuja muistelee, muttei niitä ehkä halua julistaa kaikille. Paljon helpompi vuodattaa nettiin kuin puhua jostain oikeesti tärkeästä. Ehkä ensi vuosi on vähemmän etäinen?

Viroshow

Eilispäivä meni sitten kokonaan vieraalla malla - Virossa siis. Ellun piti ostaa hieman virvokkeita tämäniltaisia megasynttäreitä varten, joten olihan se täysi ilo lähteä mukaan Antin ja Suskin kera. Tallinna oli perus Tallinna, ei siinä mitään. Syötiin Olde Hansassa ihan mainiota linnanherranruokaa. Paikkahan on kai aika tyypillinen Suomesta Viroon matkaavien kohde, mutta yhtä kaikki ihan mahtavan tunnelmallinen kievari. "Keskiaikahömpötystä" kun ei täällä kotisuomessa mitenkään kauheasti ole. Ruoka oli mainiota, ja tarjoilijapoika älyttömän mukava. Ihq poika aiheutti niin suurta kuohuntaa, että Antti ja Suski olisivat molemmat halunneet viedä sen laivalla kotiin.

Takas tullessa vietettiin pari "rattoisaa" tuntia laivan humppabaarissa. Latteiden iskelmien ja kaikkialla läsnäolevan savun täyttämä kapakka sai ainakin itsessäni aikaan sen tunteen, että jonkinlainen henkinen lobotomia on käynnissä. Maailman väsyneimpien laivamuusikoiden soittama iskelmä on kyllä ihan oiva kidutuskeino. Aavistelin jo, että herättyäni tänään istun vain tyhjä ilme silmissä sängyn laidalla, tuntien etäisesti, että joku elinvoima on viety sisältäni. Ei se nyt onneksi ihan niin ole. Toivottavasti meitä hakemaan tullut Ellun äiti ei kammoksunut ostoksiemme määrää..."Näähän on uudeksvuodeks kahdellekymmenelle hengelle"...

Syntymäpäiväs on koittanut!

Synttärikakku on syytä puhaltaa, sillä tänään on koittanut runopojan blogin armorikas syntymäjuhla! Tosiaan, yritin juuri mielessäni palata siihen tiistaipäivään viime joulukuussa, jolloin Suskin yllytyksestä laadin tämän blogin ja päivitin sitä heti ekana päivänä 3 kertaa...Ihan hyvän vuosiarkiston tämä blogi kyllä tarjoaa. Selailin juuri vanhoja merkintöjä, ja vaikka keväällä ja kesällä onkin muutama sellainen lähes kuukauden kirjoittamattomuustauko, niin yllättävän hyvin tähän on kuitenkin tarttunut kaikki olennainen. Ekat merkinnät olivat vielä Turussa opiskelevan runopojan lopputenttitilityksiä, sitten joululoma, harvakseltaan opikseltu kevät ja samanaikainen piina siitä, kun piti pitää majaa Jorvaksessa. Sitten oma kämppä, Hesan pääsykokeet ja kesä. Uusi yliopisto, edelleen aika harvakseltaan opiskeltu syksy ja tässä sitä ollaan. Kävin juuri tekemässä tentin ja nyt on enää muutama pikku juttu jäljellä.

Vuoden merkintöihin mahtuu monta tiukkaa tilitystä eri menoista ja omista toilailuista. Joidenkin mukaan kirjoitustyyli on virallistunut nyt kun tiedän, että blogia lukee kavereiden ja muutamien tuntemattomien (montakohan teitä on?) lisäksi myös tietyt perheenjäsenet. Se saattaa olla ihan totta, mutta pitänee tyytyä nyt siihen mitä on. Ei se, että puhuu eri tyyliin eri ihmisille kuitenkaan tarkoita, että olisi epäaito.

Aiemmista merkinnöistä käy aika selvästi ilmi, että silloin kun majaa piti pitää pääasiassa Jorvaksessa, majailin kuitenkin pitkälti Suskin residenssissä. Nyt kun asuu tässä naapurissa on kaikki paljon paljon helpompaa, ei enää niitä alituisia lähtöjä ja saapumisia, jotka kirvoittivat aika moneen merkintään. 4½ -kuukautinen yhteiselo ei välttämättä ole niin hyvin kirjoitettuna tänne blogivuoden merkintöihin, ja Suski onkin välillä valittanut etten ikinä mainitse sitä. (nimim. "koko ajan mä!"). Me loves you, babe!

Jep jep...bloggerin tietojen mukaan tässä blogissa on 140 päivitystä. Sehän tekee suunnilleen 2.5 per päivä. Pysyyköhän tämä tahti ennallaan vai iskeekö runopoikaan kirjoittamattomuuden halu? Saas nähdä, mutta silloin kun ekaa kertaa tänne kirjoitin, olin melko varma etten jaksa edes viikkoa.

Lisäys: kommentit toivat tietoisuuteni sen seikan, etten osaa lainkaan laskea. Se on kyllä aivan totta. Mitäköhän mä noita ylläolevia juttuja laskiessa oikein kelasin? Laitetaan sen blogin merkkipäivästä johtuvan suuren mielenliikutuksen piikkiin...ja jätetään toi typerä laskuvirhe tänne muistoksi jälkipolville siitä, että humanistitkin voivat erehtyä.

elossa ollaan, ei hätää

Viime päivät ovat olleet melkoista hiljaiseloa blogirintamalla. Ei sitä aina ehdi koneen ääressä istumaan =) Joulu tulla jollottaa ja jouluostoksia pitäisi pikkuhiljaa alkaa hoitamaan. Viime vuonna tuo rumba oli muistaakseni melkoinen pain, joten voisi olla fiksua hoitaa enimmät lahjat pois jo ensi viikolla eikä vikoina päivinä ennen aattoa. Eilen oli Geron pikkujoulut, taattu merkki joulusesongista. Mopo meinasi päästä keilumaan mutta pysyi lopulta kuskinsa käsissä.

Nyt kun kouluelämää on enää 4 (!) päivää jäljellä, on päällä melkoinen odotus. Kun sais tuon perhanan tentin nyt tehtyä niin töitä ei enää ole nimeksikään. Viime päivät ovat menneet sellaisessa lukumaratonissa, että loma on ihan positiivinen juttu. Toisaalta, kivahan romaaneja on tenttiin lukea vaikka vino pino, ainakin jos vaihtoehtona on kuivia teoriaopuksia. Perjantaina sitten Viroon, lauantaina Ewinan pirskeet ja sitten onkin jo jouluviikko. Ja uudeksi vuodeksi Leville. Mainiota, mainiota.

Tajusin juuri, että parin päivän päästä tulee vuosi täyteen siitä, kun tein ekan blogimerkinnän. 14.12. eli keskiviikkona on syytä laittaa ensimmäinen bloggausvuosi nippuun asiaankuuluvalla hartaudella. Onhan tähän väliin mahtunutkin kaikenlaista.

2 marjaa

Kumpi onkaan kumpi?

kuin ilmetty Mira Sorvino

Ellu löysi linkin nettisivulle, jossa saa valokuvan perusteella tietää ketä julkkista muistuttaa. Kuten Ellulla, mun kaimat ovat hieman...hmm...outoja. Suurimmat osumat tuli naisten puolelta =)

1. Mira Sorvino (72%)
2. Vivien Leigh
2. Hilary Swank
2. Christopher Reeve (kaikki 69%)

tähän mennessä siis 3 naista ja teräsmies. Mahtavaa

3. Natalie Portman & Audrey Tatou (66%)

perässä oli sit vielä Rudolph Valentino.

Ei helvetti...mutta aika jännä sattuma, että ihana Natalie Portman on jonkun nerokkaan koneen mielestä mun näkönen. Mutta ei se kyllä sitten olis enää ihana.

Oivaa huumoria kyllä, suosittelen.

Muuten ei ole mitään kummempaa kommentoitavaa. Tenttiin luku on edelleen yhtä inhottavaa, mihin se siitä muuttuisi. Pitäisi varmaan hiljentyä katsomaan itsenäisyyspäivän juhlallisuuksia telkkarista. Tai sitten jotain muuta.

kuka tunki kaktuksen kurkkuuni mun?

Juupa juu. Ihan käsittämättömän ankea olo, joka ei mielestäni edes johdu eilen nautittujen virvokkeiden määrästä. Tuntuu puolestaan siltä, että olisi taas tulossa kipeäksi. Argh. En kyllä ainakaan muistini mukaan vilustuttanut itseäni eilen, mutta tiedä häntä. Ainejärjestön kemuissa oli ihan mukavaa, vaikka tunnelma oli aika pitkään suht kankea ja osanottajamäärä vähäinen. Kyllä se sitten siitä nousi kun saatiin ysärihitit peliin ja jopa kirjallisuudenopiskelijat tanssilattialle (!). Fuksien ohjelmanumero onnistui myöskin ihan hyvin, itsehän olin joulupukki, joka jakoi kirjallisesti suuntatuneelle perheelle hassunhauskoja lahjoja. Sitten luettiin joulurauhanjulistus ym. ja kaikki tietenkin hassunhauskasti kirjallisuustieteen vinkkeliin väännettynä. Todellista inside-juttua. Onnistuin jopa voittamaan sellasen pehmoisen tontun, kun olin eräässä seuraleikissä viimeiseksi peliin jäänyt, eli mielestäni huonoin. No, jotain lohdutusta...Yhdessä vaiheessa tutorimme Vera kävi selittämässä jotain haalareista. Meillä siis on haalarit. Ilmeisesti ne on laitoksen yhteiset (väriltään ruskeat, eli Mr. Shit strikes back), ja tulevat viim. vapuksi. Ihan kiva ylläri, kun olin jo luopunut toivosta, että saisi sen oman puuhapuvun, jonka avulla voi sitten hakea yhteenkuuluvuutta muuhun opiskelijaporukkaan. Muutama opiskelijamme tosin näytti vähän hapanta naamaa ja totesi haalarien olevan teekkarien juttuja. Mutta itse otan ainakin uniformumme vastaan mieluiten. Harmi kun sinne goomille en varmaan ehdi saada sitä.

Jatkettiin sitten neljän muun fuksimme kanssa manskun Chapliniin. Ja mitäs siinä. Kahden-kolmen maissa muistaakseni kotiin. Ja nyt ankeana. Sisseilin sentän ekan tenttikirjan loppuun ja tiskasin ihan älyttömän määrän likasia astioita, jotka ovat jo parin päivän tuoneet tiettyjä läävän piirteitä muuten niin sulokkaaseen opiskelijaluukkuuni. Nyt voisi sitten löysäillä, ehkä katsoa koneelta viime Aliaksen tai jotain.. Scandinavian Music Group, jonka laitoin tiskausmusaksi, kuulostaa pitkästä aikaa kuunneltuna aika mainiolta.

väsyttää

Nyt on kyllä tonttujen olemassaolo todistettu. Pari päivää sen jälkeen kun blogimaailmaa järisyttänyt joululahjalistani (joka oli siis enemmän vitsluontoinen kuin tosissaan tehty) ilmestyi tänne, sain jo melkoista vastakaikua. Anna lupautui hankkimaan printterin (mahd. Laurin avustuksella) ja isi tilasi NY review of booksin. Voi tätä anteliaisuuden määrää, tässähän tulee ihan tippa linssiin.

Pitäisi yrittää lukea tenttikirjaa muttei jaksa. On todella vetämätön olo, joka varmaan jatkuu koko päivän. Salille tuskin jaksaa sykähtää.

Ryhänen ilmoitti, että Mew on kulttuuritalolla 12.3. Ihan siisti juttu, koska ko. päivähän on runopojan synttäri. Laitoin lippujen hankinnan ryhiksen vastuulle, itse kun onnistuin pallittamaan Mew'n 2 (!) syksyn keikkareissua liian myöhäisellä reagoinnilla.

Eilen oli ihan suunnaton bb-studio Ewinalla. Ilmeisesti monien Tiinalle lähettämät äänet eivät riittäneet sillä voitonhan vei amispoika Vihdistä. Mietin vaan, että mitä se kertoo tollasesta pelistä, että sen voittaa tollanen raksajätkä, joka laukoo ihan käsittämättömän tyhmiä juttuja ja ärsyttää kaikkia muita kilpailijoita. Ehkä se sitten oli se aidoin. Oli miten oli, Suomi on saanut uuden Matti Nykäsen.

Suski lähti New Yorkiin. Ikävä iski jo parin tunnin jälkeen.

murretaan elitismin pilvilinnat

Nyt on taas torstai, ja jälleen päätin välttää vitutuksen ja jäädä Hezaan tappamaan tätä viiden tunnin hyppytuntia. Mutta onko se hypäri vai hyppäri? Perus Espoon ja Kirkkonummen kulttuurieroja...Ellu oli kommentoinut illan suunnatonta tv-spektaakkelia, eli BB:n loppumista. Ajattelin nyt myöntää lopulta myös itselleni, että kyseessä on kyllä mitä mainiointa viihdettä ja kaikki muka-halveksunta, mitä olen ko. ohjelmaa kohtaan osoittanut on ollut todella epäaitoa elitismiä. Ehkä pitäisi vielä äänestää voittajasuosikkia ja murtaa viimeisetkin kyynisyyden aidat meidän, minun ja Big Brotherin, väliltä. Jep. Mutta kuitenkin, itse toivoisin, että Tiina veisi potin, koska se on kuitenkin loppupeleissä se, joka on ollut niistä tyypeistä kaikkein eniten oma itsensä. Tai no, Perttuhan nyt on tollanen amisraksajätkä varmaan siviilissäkin mutta ollaanpa rehellisiä. Tuskin se Tiina sitä kuitenkaan vie, eiköhän valtakunnanuros Antti vie koko summan ja takaa itselleen taloudellisen toimeentulon lisäksi vähintään vuoden ajan ilmaista Seiska-julkisuutta. Nyt kun tätä asiaa mietin, niin tämä ylimielinen suhtautuminen BB:hen on vähän sama kuin se, kun ennen vierastin edellä mainittua 7 päivää -lehteä. Kesällä kävi kuitenkin ilmi, että sehän on niin mainiota viihdelukemista, vaikka tietty jos vakavia ollaan niin eihän niillä toimittajilla ole minkäänlaista moraalia. Mutta onko lukijoilla? Ei siitä kuitenkaan aina jaksa murehtia. Muistaakseni myös eräs nimeltämainitsematon kasvatustieteilijä Raumalta koukkuuntui Seiskaan viime kesänä. Eiköhän laiteta tilaus vetämään.

Äsken oli muuten huisin pelottava puhe-esitys mediaesiintymisestä. Taas niin perusmeininkiä, ennen sitä showta jännitti aika paljon, mutta puhuessa olo oli kuin rauhallisuuden ruumiillistumalla. Ilmeisesti yleisökin oli samaa mieltä. Parini Jouni oli lopulta ihan hyvin messissä, vaikka vähän pelkäsinkin, että mitä sieltä oikein tulee. Mutta ihan naminamia tuollainen touhu. Kuvitelkaa...minä pitämässä puhe-esitystä. Koitin kyllä väittää pätijä-ääntä, sekä sitä mun nimikko-takakenoa. Enkä ottanut jo lähes legendaarista "Heikki-asentoa" (tietämättömille: vasen käsi mahan päällä, oikea kyljen kohdalla + pieni takakeno)! Super.