Hyvä ja huono Turkki

Niin...niitä lomajuttuja..Eiköhän ne ole melkein kaikki jo kerrottu melkein kaikille tätä blogia lukeville. Laitetaan nyt kuiteski vielä jotain plussia ja miinuksia

+

-Säät, jotka tosiaan sopivat ainakin mulle ihan täydellisesti, vaikkei aurinko joka päivä ihan täysillä porottanutkaan.
- Mainio matkaseura, mii lavs juu.
- Hulppea hotelli ja sen iso uima-allas.
- Laivaretki ja sen aikana nähdyt delfiinit.
- Mahtavat maisemat
- Rukouskutsut: loivat aika pitkälti sen tunteen, että ollaan jossain muualla kuin perus-eurooppalaisessa lomakohteessa.
- Yleisrentoutuminen ja etäisyyden ottaminen kaikkiin arkitouhuihin
- Kotiinpaluu: nyt täälläkin on taas miljoona kertaa kivempi olla kuin lähtiessä.

-

- Turkkilainen kusetuksen maku
- Ärsyttävät "Terve terve! Mitä kuuluu?" -fraaseja viljelevät, omaan kielelliseen erinomaisuuteensa tikahtuvat sisäänheittäjät/tarjoilijat.
- Rantabaarien hirmuhinnat
- "Turkkilainen ruoka", joka oli ihan ok mutta ei todellakaan sitä mitä odotin. Menkää Suomessa turkkilaiseen raflaan niin säästyy ne kulinarismimatkaan varatut pennoset.
- Se Tarkanin biisi, joka kuultiin joka päivä useamman kerran

Siitäs saitte...

Mitäköhän muuta tähän keksis...Ei ois ehkä kannattanut vaahdota niin paljon erilaisista salaliittoteorioista, sillä kaikkea mitä lukee ei aina tarvii uskoa. No, mutta en mä silti mielestäni mitenkään suoraan uskonut ton hiljattain lukemani öljykirjan väitteitä. Ehkä vaan ne pääjutut, jotka voi olla edelleen ihan tosia. Sitäpaitsi salaliittoteoriat on kivoja. Ihan sama.

Saatiin Ellulta Lostin kakkoskausi netistä napattuina pätkinä. Olin vielä gerossa ihan viileää poikaa mutta kun jaksot rupes pyörimään niin koukkuunnuin jälleen. Mitenköhän tässä käy kun Suski ei vaikuta enää läheskään niin innostuneelta...

?

Tähän väliin tuli nyt tällainen, koska Blogger sekoilee...jatkakaa.

Tarkanin tervehdys

Nyt on sitten Turkkikin nähty ja vaikka kivaa oli niin on myös hirmu kiva olla kotona. Matkanteko kesti koko viime yön, joten pää on aika sekava ja unta pitäis ehkä saada. Myöhemmin vois sitten raapustella jotain matkajuttuja ennen kuin nekin häviävät kokonaan tuolta pääkopasta. Ihan tarpeeksi lämmintä oli, vaikkei aurinko ihan täböllä aina porottanutkaan, kaikki kaupustelijat ja raflatyypit huutelivat rasittavuuteen asti suomifraaseja ja monessa paikassa hallitsi seurueemme ahkerasti käyttämä termi: "perus turkkilainen kusetuksen maku". Mutta vali vali, kivaa oli. Kouluhommia tietty on nyt taas paljon, mutta oli kyllä ihan mahtavaa työntää kaikki pois mielestä viikon ajaksi. Miksiköhän mä luen niin paljon blogeja? Nyt kun olin viikon pois koneelta niin bloglines (eli sellanen blogien seurantaohjelma) ilmoitti, että luettavana on 45 uutta päivitystä. Tässähän menee koko päivä, että pääsee taas elättelemään harhaisia kuvitelmia bittiavaruuden halinnasta.

politix

En oikein tajua, miten jotkut jaksavat päivitellä blogejaan monta kertaa päivässä...täällä päässä ei ainakaan riittäisi asiaa niin paljon. Nytkään ei mitään kummempaa, viikko ja viikonloppu mennyt aika pitkälti lueskelun merkeissä.

Olisi hyvä syy muuttua hirmuisen synkäksi sillä mieltä ovat kiihdyttäneet yhtäältä Milan Kunderan pohjaltaan melko pessimistiset kirjat, joita olen selaillut sitä esseetä varten (jota voisin nytkin kirjoittaa, mutta miksi?). Toinen on juuri lopettamani, jo melkein vuosi sitten ostettu mutta lukemattomaksi jäänyt kirja (William Engdahlin A Century of War) angloamerikkalaisesta öljypolitiikasta. Mietin pitkään, että jos edes puolet noista ton kirjan asioista on totta, niin aika lailla menee kyllä oma käsitys 1900-luvun historiasta uusiksi. Ihan varteenotettavia todisteita kyllä esitettiinkin sille, että melkein kaikki 1900-luvun aseelliset kiistat sekä taloudelliset ongelmat ovat suoraa seurausta tiettyjen tahojen häikäilemättömästä öljypolitiikasta. Sinänsä tuo kirja kyllä myötäilee omia aatoksia siitä, miten kätevää jenkkien kannalta on kun jo kaatuneen kommunismin tilalle on löydetty yhtä pelottava terrorismi. Jossain mielessä terrorismia vastaan sotiminen oltaisiin varmaan voitu korvata jumalatonta islamia vastaan sotimisella, mutta ilmeisesti perustusaikanaan vielä sekulaarisuuden perikuvana tunnettu usa ei viitsi ryhtyä ihan niin radikaaleihin linjauksiin. Saatanallinen ideologia on vaihdettu (jenkkien historiassa useaan kertaan välillisesti tukemaksi) sissitaktiikaksi. Näin ne hommat etenee. Eiköhän vaan kohta hyökätä Iraniin etsimään ydinaseita ja jäädä sitten kätevästi pilkkomaan kansallistetut öljykentät hallituksen kavereille eli öky-isoille öljyfirmoille demokratian ylläpitämisen nimissä.

Huhhuh, melkoista tilitystä. Toivottavasti en leimaudu ihan täysin miksikään ruohonjuuritason vasemmistoaktivistiksi. Tuollainen uusimperialismi pistää vaan vihaksi kun se tuntuu niin useassa paikassa menevän läpi ihan täysin kritiikittä.

Tuohon aiempaan Kunderaan vielä: olen välillä panikoinut sitä, että kun ottaa erään suosikkikirjailijansa tällä lailla spottilampun alle, niin saattaa helposti saada kyseisen tekijän tuotannosta kunnon ähkyn. Näin kävi Turussa rankasti fiilistellyn Saarikosken kanssa, jota en vieläkään ole pystynyt/jaksanut kunnolla lukea erään mammuttiesseen jälkeen. Ähkyn merkkejä ei kuitenkaan vielä ole nähtävissä...on vaan joutunut miettimään vähän uudestaan niitä syitä, miksi pitää Kunderasta. Onkohan se ihan selkeää kehua kirjailijaa juuri ihmiskuvan ja -tuntemuksen aitoudesta ja lämmöstä kun monesta kirjasta tuntuu huokuvan sen suuntainen pessimismi, ettei "aidolla" ihmisellä ole enää paikkaa modernissa yhteiskunnassa. Tämäkin on varmasti sen riistokapitalismin syytä. Nostetaan kädet ilmaan, me yhteiskunnallisesti valveutuneet!

tämäkin päivitys meni elitististen mielipiteiden ylistämiseksi!?

Teki mieli päivittää blogia, vaikka mieleen ei tule mitään sanottavaa. Näinköhän se on, että bloggaamisessakin määrä korvaa laadun? Onneksi blogihöpinöissä ei sentään ole mitään laatukriteereitä, vaikka korkealentoinen jorina onkin aina välillä kivaa. Tällä kertaa ollaan jälleen viikonloppuleskenä, Suski lähti riekkumaan laivalle. Sain kuitenkin kunnian heittää neitosen terminaaliin talviuniltaan raukeasti heränneessä pallossa. Tuttu ja turvallinen Ford Ka menee kyllä osastoon "kahta en vaihda"...vaikken keksikään nyt mitään toista asiaa. On siinä jotain maagista kun pallo kiitää kohti erinäisiä kohteita kuten Kirkkonummea, Helsinkiä tai jopa Provinssi-Seinäjokea.

Joo...ihan tuottelias viikonloppu kyllä sinänsä...joitain hommia on saanut tehtyä. Kun nyt vaan keksisi eräälle perhanan kymmensivuiselle esseelle aiheen niin kaikki olisi hyvin. Tai siis aiheen, joka tuntuisi siltä, että siitä saa tavaraa irti noinkin paljon. Ehkä se on sitten se ikisuosikki Milan Kundera ja joku tekijyyteen liittyvä teema. On vaan sellanen pelko, että liika uppoutuminen jollain lailla turmelee aina sen kohteen. Näin on jo käynyt pari kertaa.

Eilen oltiin Egotrippailemassa Tavastialla. Ihan mainio show, setissä taisi olla 30 (!) biisiä ja kestoa noin pari tuntia. Kerrassaan hyvä meininki vaikka yleisössä saikin vähän jännittää omien sanojensa mukaan vatsaflunssaisen solistin mahdollista pyörtymistä. Onneksi ihq-Mikki kuitenkin selvisi kunnialla loppuun asti. Sain myös kasvatettua bändipaitavalikoimaani retromaisen tyylikkäällä Egotrippi-paidalla. Kohta mä voin vaan koko ajan julistaa vastaantulijoille omia, elitistisellä tavalla "oikeita" mieltymyksiä, kun kesäaikaan ei niitä t-paitoja edes tarvitse peittää. Mahtavaa... "hei herra vastaantulija, minä pidän tällaisesta musiikista, kuinkas sinä ja sinun rahvaanomaiset junttimieltymyksesi pärjäävät esteettisesti korkeatasoisten taideorkesterieni rinnalla?"

Selailen wikipediaa (liian) monta kertaa päivässä, etsien milloin mitäkin. Jossain vaiheessa vastaan tuli neukkukirjallisuuden suurmies Majakovskin kasaama propagandajuliste, jossa on (älkää kysykö miksi) jotain todella mainiota. Varsinkin tuo sarjan eka kuva on ihan hysteerinen. Noin siis tyylillisesti. Eikös tollanen neukkupropaganda ole itsetietoisissa taidepiireissä jotenkin arvossaan?