tämäkin päivitys meni elitististen mielipiteiden ylistämiseksi!?

Teki mieli päivittää blogia, vaikka mieleen ei tule mitään sanottavaa. Näinköhän se on, että bloggaamisessakin määrä korvaa laadun? Onneksi blogihöpinöissä ei sentään ole mitään laatukriteereitä, vaikka korkealentoinen jorina onkin aina välillä kivaa. Tällä kertaa ollaan jälleen viikonloppuleskenä, Suski lähti riekkumaan laivalle. Sain kuitenkin kunnian heittää neitosen terminaaliin talviuniltaan raukeasti heränneessä pallossa. Tuttu ja turvallinen Ford Ka menee kyllä osastoon "kahta en vaihda"...vaikken keksikään nyt mitään toista asiaa. On siinä jotain maagista kun pallo kiitää kohti erinäisiä kohteita kuten Kirkkonummea, Helsinkiä tai jopa Provinssi-Seinäjokea.

Joo...ihan tuottelias viikonloppu kyllä sinänsä...joitain hommia on saanut tehtyä. Kun nyt vaan keksisi eräälle perhanan kymmensivuiselle esseelle aiheen niin kaikki olisi hyvin. Tai siis aiheen, joka tuntuisi siltä, että siitä saa tavaraa irti noinkin paljon. Ehkä se on sitten se ikisuosikki Milan Kundera ja joku tekijyyteen liittyvä teema. On vaan sellanen pelko, että liika uppoutuminen jollain lailla turmelee aina sen kohteen. Näin on jo käynyt pari kertaa.

Eilen oltiin Egotrippailemassa Tavastialla. Ihan mainio show, setissä taisi olla 30 (!) biisiä ja kestoa noin pari tuntia. Kerrassaan hyvä meininki vaikka yleisössä saikin vähän jännittää omien sanojensa mukaan vatsaflunssaisen solistin mahdollista pyörtymistä. Onneksi ihq-Mikki kuitenkin selvisi kunnialla loppuun asti. Sain myös kasvatettua bändipaitavalikoimaani retromaisen tyylikkäällä Egotrippi-paidalla. Kohta mä voin vaan koko ajan julistaa vastaantulijoille omia, elitistisellä tavalla "oikeita" mieltymyksiä, kun kesäaikaan ei niitä t-paitoja edes tarvitse peittää. Mahtavaa... "hei herra vastaantulija, minä pidän tällaisesta musiikista, kuinkas sinä ja sinun rahvaanomaiset junttimieltymyksesi pärjäävät esteettisesti korkeatasoisten taideorkesterieni rinnalla?"

Selailen wikipediaa (liian) monta kertaa päivässä, etsien milloin mitäkin. Jossain vaiheessa vastaan tuli neukkukirjallisuuden suurmies Majakovskin kasaama propagandajuliste, jossa on (älkää kysykö miksi) jotain todella mainiota. Varsinkin tuo sarjan eka kuva on ihan hysteerinen. Noin siis tyylillisesti. Eikös tollanen neukkupropaganda ole itsetietoisissa taidepiireissä jotenkin arvossaan?