flunssaisen runopojan leffa-corner

Hyvää tahtia tulee näköjään päivitettyä blogia kun on tällä lailla itseasetetussa kotiarestissa. Räkää puskee siihen malliin, että taitaa mennä vielä ainakin huominen lepäilyksi. Omg omg, joutuu siis taas jäämään pois parilta luennolta. Ehkä on ihan hyvä välillä nähdä ettei siihenkään kuole.

Katsottuja leffoja kertyi plakkariin kaksi: Syriana ja viimein se Broken Flowers. Syriana oli ihan ok, jotenkin kävi harmittamaan se, että vaikka vakavia ja oleellisia aiheita (öljybisneksen vaikutuksia yksilöistä yrityksiin) käsitelläänkin, niin se tyyli jolla niitä kuvataan alkaa muodostua jonkinlaiseksi vakioksi. Tämä kun oli fiilikseltään ihan niin kuin aiemminkin ajattelin, "öljyaiheinen Traffic". Ja leffahan on siis Trafficin käsikirjoittajan kirjoittama, ja tällä kertaa myös ohjaama. Tollaset älyttömän monimutkaiset tarinat, joissa on tuhat eri henkilöä ja tarinalinjaa tuntuvat olevan nykyisin se kova juttu. Kyllä ne tossakin jotenkuten pysy kasassa mutta jotenkin se alkaa tuntua vähän väkinäiseltä...George Clooney oli kyllä hyvä. En tiedä oliko ihan sen Oscarinsa arvoinen, mutta kuitenkin. Ehkä se parinkymmenen kilon lihottaminen painoi akatemian vaakakupissa.

Broken Flowersista odotinkin pitäväni ja niin myös kävi. Ihan mainio leffa Jarmuschilta, jälleen kerran. En ole aiemmin tajunnut, että mies pystyy tekemään myös komediaa näin hyvin. Tietenkin BF:n genre ei ole mitenkään yksiselitteisesti komedia mutta kyllä siinä tuli vastaan useampikin juttu jolle rupesin ääneen nauramaan, mikä ei ole ihan yleistä. Jotenkin tollanen huumori, jossa sitä vitsiä ei mitenkään ängetä katsojan naamaan, vaan luodaan jollain todella oudolla tilanteella tai väärällä kommentilla, johon kukaan ei reagoi, on lähellä meitin sydäntä. Kyllähän sen "loppuratkaisunkin" tavallaan arvasi...Usein Jarmuschin pätkiä katsoessa huomaa, että vaikka aina joskus puhuu sellasten leffojen puolesta, jotka antavat katsojienkin ajatella vähän, tulee myös joskus tarve siihen, että ohjaaja voisi näyttää miten se asia oikeasti on. "Mikä on tämän tarinan ratkaisu?" ei ole välttämättä aina se oleellisin kysymys. Mutta eihän se taida todellisessa elämässäkään olla aina niin simppeliä...