kateissa tv:n ääressä

Viikonloppu meni hujauksessa, kiitos kenties maailman addiktoivimman tv-sarjan. Kyseessä on siis (tietenkin) Lost. Jokin korkeampi voima ohjasi perjantaina askeleeni kauppaan ostamaan ykköskauden boxin ja viikonlopun jälkeen vain kolme jaksoa on katsomatta (ja silmät janoavat niitä, voi kuinka paljon ne janoavatkaan!). Sarja ei kerran viikossa katsottuna (ja miljardilla mainoksella paisutettuna) hirveästi napannut, mutta pitää myöntää, että putkeen katsottuna siinä on ihan älytön draivi. Parin jakson jälkeen jää aivan koukkuun ja juuri kun on päättänyt mennä nukkumaan tulee sitä kuitenkin mumistua "jos vielä yks katottais?". Eikös joku jossain kirjassa juuri sanonut, että nykyajan tv-sarjojen katsominen on aivotoiminnan kannalta kehittävämpää kuin ennen? Viikonloppu ei siis ollut ihan hukkaanheitettyä aikaa?

Yksi ihan kiva kuriositeetti Lostissa löytyy parin henkilön nimistä. Kun saarella majailevat sekä John Locke että Rousseau, täytyy myöntää, että tekijöillä on jotain hajua asioista. Oikeudenmukaista hallintoa ja kansalaisyhteiskuntaa lienee vaan vähän vaikea järjestää tuolla kärpästen herran maastossa. Ehkä se on se Rousseaun "paluu luontoon"?

Äsken olin taas koulussa, hipheijaa. Pienryhmän (se sama, jota olen jo aiemmin kommentoinut) opetusmetodit ovat vähän...outoja. Tänään oltiin melkein koko 75 min. tietokilpailua "löydä alluusio". Nii-in...koulu mikä koulu.