me so sick!

Taas on sitten kymmenisen päivää vierähtänyt. Hiljaista...
Nyt elämme kyllä mystisiä aikoja, sillä onnistuin yhdessä yössä kehittämään itselleni kuumeen ekaa kertaa puoleentoista vuoteen. Ja olo on kyllä sen mukainen. Ihme juttu vaan, kun eilen oli vielä ihan mainio olo. No, omg omg, joutuu ehkä jättämään pari luentoa väliin, vaikkei niitä onneksi mitenkään liikaa tässä periodissa ole. Muutenkin on mennyt ihmelliseksi sairasteluksi tämä syksy ja kevät. Flunssaa pukkaa joka väliin.
Ja Suskikin lähti tänään neljän päivän speksi-kiertueelle eli poden ja julistan drama queen -elkeillä tautiani ihan yksin. "Voi ei, mä oon niiiin kipee".

Ei tässä varmaan muuten ihmeempiä, synttärit oli ja meni. Kivaa oli, tuntu jopa vähän 0udolta kun koko viikonlopun ajan sai kuulla onnitteluja (vars. päivä oli sunnuntai mutta juhlistettiin jo perjantaina). La famigliassa oli mainio tunnelma ja mitä parasta seuraa. Kiitokset vaan kaikille, ootte ihqja!

Maanantaina katsastettiin (vihdoin ja viimein) Mew Kulttuuritalolla. Ihan ok keikka, ei ehkä mitekään tajunnanräjäyttävä, niinkuin esim. se syksyinen Sigur Ros. Perus meininki, johon outoutta lisäsi käsittämätön kirkumisen määrä, joka säesti bändin tyyppien jokaista elettä. Ainakin Suomessa Mew tuntuu olevan ihan selkeä Hansonin ynnä muiden korvike teinityttöjen unelmien säestäjänä. Bändin pojat vaikuttivat itsekin aika hämmentyneiltä tästä suosiostaan, mitään vastaavaa ei vissiin ole esiintynyt missään muussa maassa. No, mikäs siinä, kai tollanen runopoikien/tyttöjen mieltymyksiä vastaava kikkaileva taiderock, ennen kaikkea ihkun laulajapojan seireenilaulun taustalla, on juuri tänne melankolian pohjoiseen tyyssijaan sopivaa soitantaa.