sana viikonvaihteeksi

Hei vaan, hei, rakas yleisö. Tämäkin viikko alkaa olla taas aika nähty, mutta eiköhän kruunata se vielä riehakkaalla illaanvietolla tänään? ...

Olin keskiviikkona hankkimassa uusia kokemuksia, kun Suskin äiti pyysi mua toimimaan vapaamuotoisena tulkkina jossain Hong Kong -kauppaseuran seminaarissa. Oli kyllä humanisti (jälleen) niin ulkona elementistään siellä pukuäijien joukossa, mutta mikäs siinä sokellellessa muutaman puheen ydinpointteja kahdelle kiinalaiselle. Mietin ennen kun vastasin suostuvani tohon hommaan, että oishan se helppo kieltäytyä mutta paras kun vaan aina yrittäisi mennä avoimin mielin mukaan tollasiin haasteisiin. Ja eihän se sitten ollutkaan niin maailmaa järisyttävä tapahtuma, ihan pienimuotoinen duuni vaan. Ja palkaksi kilahti 85 egen lahjakortti kirjallisuudenopiskelijan mekkaan eli Akateemiseen kirjkauppaan. Plaisir!

Käännöshumua on ollut ilmassa myös mahd. kesätyön suhteen (kiitos näin blogin välityksellä Laurille, että toimit puskaradiona ja mainostit kääntäjän"taitojani".) Kyseessä siis mahdollisesti uusi kesäinen käännösprojekti ja mikäs sen parempaa. Omalle työskentelyrytmilleni se oli ainakin viime kesänä parasta mahdollista hommaa. Tällä kertaa on kyse musikaalista, joka tietty on ihan eri tasolla vaativa duuni kuin väikkärin kääntäminen. Mitenkäs käännät jotkut kimurantit biisilyriikat sulavaksi enklanniksi?? Toivotaan vaan, että rahoitus tälle musikaalihankkeelle järjestyy. Pitää myös mahdollisesti kääntää pari palaa jo etukäteen, näytteeksi. Vähän jänskättää, mutta tämäkin on kyllä ihan hyödyllinen haaste...

Eilen juhlittiin Taitun eli taiteiden tutkimuksen laitoksen kemuissa. Ihan ok pirskeet, mutta vähän v*tutti jäädä pyörimään sinne vielä yömyöhällä koska ainejärjestöllämme oli siivousnakki. Lähdin sitten kuitenkin ennen loppua, koska en yksinkertaisesti jaksanut enää seisoskella siellä. Ja bilevastaavamme vakuuttelivat, etten ole ihan paska jätkä vaikka lupailin alunperin jääväni siivoamaan. Mutta onhan tuo aika kakkamaista, joo. Minkäs sitä itselleen voi.

Goomilta tarttui mukaan PMMP -muotoinen musiikillinen herätys. Ostin levyn Suskille ystävänpäivälahjaksi ja fiilistelin sillä juuri. Ihan mahtava kiekko, eikä yhtään sen tyylinen kuin luulisi joidenkin rallatusten perusteella. Päästetään nyt vaikka sisäinen kriitikko valloilleen ja kehutaan levyn kiinnostavia sanoituksia, musiikillista moniuloitteisuutta, mainioita melodioita ja sitä, että siinä bändin otteessa on melkoisesti munaa. Ihqja tyttöjä.