nerokasta poppia

ohoi!.

maanantaisessa hallituksen kokouksessa erä fuksitoveri lipsautti jonkun kommentin omasta blogistaan. Uteliaana luonteena selvitin sitten osoitteen ja ryhdyin lueskelemaan. Jotenkin ihan suunnattoman kiinnostavaa lukea blogia, jonka kirjoittajan tuntee jotenkuten, muttei kovin hyvin, entuudestaan. Blogissakin kun voi näyttää itsestään aika eri puolia kuin sitten livenä.

viime päivinä on tullut luettua Shakespearea olan takaa, pari herran tuotannon ympärillä pyörivää kurssia pitävät siitä huolen. Eli yleissivistys täältä tullaan (kesti jonkun aikaa kirjoittaa toi yleissivistys-sana, joten ei se ehkä ihan niin helppoa ole).

Nyt ei pysty muuta kun euforisoimaan, postista tipahti Egotripin hartaasti odotettu uusi levy. Ja tämähän on silkkaa aurinkoa, pop-helmeä toisensa perään tänne helmikuun kylmyyteen. Lisäbonuksena viime kesän keikoilla mieleen painuneet uudet biisit tuovat kunnon annoksen kesää, kun vaan miettii niitä paikkoja missä nuita biisejä viime kesänä kuuli...provinssi...ruisrock...tavastialla heinäkuussa. Ihan kun tohon cd:n pintaan ois tarttunut joku pikku palanen viime kesästä, joka nyt hyökkää uudestaan korvista sisään kajareiden johdattamana. Bueno...Nyt se kesä vois tulla, mutta ei liian nopeesti. Ettei se oo sitten ohi.