Uudet silmät, uudet kujeet

Olin eilen tökkimässä silmiäni ennalta tuntemattoman naisihmisen seurassa. Optikolla sovittamassa piilareita, siis. Kyllä se siitä alkaa vähitelleen onnistua vaikka aluksi tuntuikin jotenkin älyttömän vastenmieliseltä laittaa sinne simmuun mitään. Ei silmää saa tökkiä! Jos se vaikka hajoaa...Mutta on se nyt kiva nähdä asiat kirkkain silmin, ilman nenänvarrella lepäävää kehikkoa. Oli toi optikkokokemus kyllä melkoinen...meinasin ruveta vääntämään itkua kun sitten sain sen linssin ekaa kertaa silmään, ja kun molemmissa silmissä oli linssit ja alkoi tuntua ihan normaalilta, suu meni sellaseen hölmöön virneeseen, joka ei lähtenyt piiitkään aikaan pois. Se optikko piti mua varmaan todella outona.

Kävellessäni kotia kohti osuin Kampin keskuksen avajaisjuhlallisuuksiin juuri samalla hetkellä kun Egotrippi aloitti soitantansa. Jumalallista johdatusta? Piti sitten sympatiasta hytistä siinä viiden biisin verran, pojat vaikuttivat sen verran kärsiviltä rämpytellessään soittimia kohmeisin sormin. Muusikkous ei siis kannata...Mietin samalla huolestuneena jossain lehdessä ollutta kommenttia "Egotrippi on 2000-luvun Eppu Normaali". Mitä helv...en myönnä. Nyt kun orkesterin linja on keventynyt entisestään toi vertaus ei tavallaan edes ole mitenkään täysin käsittämätön. En kyllä itse epuista tykkää, en ollenkaan. Kai nää on sitten niitä kuuluisia makuasioita.