"Sillä sä pääset Lontooseen..."

"Me ollaan ihan rappiolla. Eihän me enää edes päivitetä blogeja."

-Suski eilen illalla

Taitaa tyttökullan lausauhduksessa olla perää. Sinänsä kummaa ettei perinteisen lyhyen Turun visiitin aikanakaan tullut raapustettua mitään. Yleensä blogin päivittely on ainakin silloin selviö, kun eihän siellä juurikaan tekemistä ole. Nyt taisin sitten kuitenkin luoda itselleni jonkun mielikuvan niiden parin päivän aikana, että olisi muka hirmusti hommaa kuten tenttejä. Ehkä rakas blogi kokee nyt sitten jonkunlaisen hivutuskuoleman ja jää valtaamalleen paikalle internetin suurmoottoritien varteen nyyhkimään yksinäisyyttään ja kertomaan ajatuksista, joita sen tekijällä ehkä joskus kauan sitten oli.

Toisaalta, pelastus taitaa olla lähellä, sillä ensi viikon Lontoon matka tarjoaa aika hyvän tilaisuuden kommentoida kokemuksia lähestulkoon reaaliajassa. Luksus(?)hotellimme vieläpä tarjoaa nettiyhteyden eli kaiken pitäisi sujua kunnolla. Siis: lukekaa ja kummastelkaa kun runopoika ottaa ensi askeliaan Brittein saarilla, ihmettelee kulttuuria ja uuvuttaa itsensä sivistyksen raskaan taakan alle.Vaahtoaa kirja- ja levylöydöistä ja hajoilee isukin intellektuellien kommenttien parissa. Saa toivon mukaan kokemuksii, kokemuksii, kokemuksii, uusii kavereita ja SITÄ. hmm...tai ehkä ei...ne kokemukset taitaa kyllä riittää.

Olin torstaina Historian metodikurssin tentissä. Ärsyttävää kun joutuu lukemaan sellaisia asioita jotka ovat abstraktisuudessaan ainakin itselleni äärimmäisen vaikeita opeteltavia. Pahimmillaan joutuu sitten turvautumaan samaan kuin jouluna estetiikan kurssin kanssa, eli opettelemaan täkreiltä tuntuvia päätelmiä sanasta sanaan tajuamatta niiden sisältöä. Tämähän onkin vissiin se yliopiston perimmäinen tarkoitus =). Kokeessa olisi ehkä kuitenkin pitänyt osata käyttää sitä teoreettista apparaattia, varsinkin kun menin vastaamaan yhteen pohdintatehtävään. Saa nähdä mitä tapahtuu. Tietyssä tapauksessa tämäkin kurssi saattaa olla sellainen legendaarinen tyhjä arpa. Jos siis pääsen Hesaan enkä saa sitä korvattua...no, opintotuki kulkee...

Harkitsen vakavasti blogin sisällön muokkaamista. Ehkä ei ole hirveästi järkeä selostaa aina "eilen tätä, toissapäivänä tätä" -tyyliin vaan ehkä jopa vaahdota välillä jostain leffoista, kirjoista, tai levyistä, joita on tullut vastaan tai sitten muuten vaan pohtia jotain fiksuja. Tällainen toiminta saattaisi olla ihan hyödyllistä oman itsenkin kannalta, kun pääsisi vähän erittelemään ajatuksiaan ja mielipiteitään. Tällaista siis mahdollisesti tulevaisuudessa. Ehkä joitain sanasia Bloc Partyn ja Liekin uusista levyistä, joista etenkin jälkimmäinen on viihtynyt kuuntelussa ahkerasti. Vaikken edes myönnä tykkääväni progesta...ko. yhtye on kyllä vieläkin aika paljolti runopoika (tai -tyttö) musiikkia par excellence.

Pikkuhiljaa pitää alkaa valmistautumaan kauppiksen vuosijuhlaan. Ihan mainiota päästä sinne kavaljeeraamaan ja ehkä jopa tuomaan ilmapiiriin hengähdys humanismia. Alan olla muutenkin aika varjokauppislainen, KY:n forumilla tulee yllättävän usein käytyä. Siis frakki niskaan ja hyvät tavat kunniaan! Vanhojen tanssien toinen näytös lähestyy, ja silloin humanistinkin on syytä käyttäytyä asianmukaisesti.

"We were somewhere around Barstow on the edge of the desert when the drugs began to take hold..."

Hiphei ja heissulivei...

Eilen omistin suurimman osan päivääni mieshoitajana toimimiseen ja kyllä kannatti. Oli ainakin hoitajalla ihan mainio päivä, toivon mukaan myös potilaalla? Illalla silmiin osuneessa Swordfish-leffassa oli ihana Halle Berry ja aika sekava juoni, joka yleensä saa ainakin tämän katsojan hilu ärtyneeksi. Kuka oli hyvis ja kuka pahis ja mitä tapahtuu yms.?! Tai ehkei aivokapasiteetti vaan riitä moninaisten juonisäikeiden seuraamiseen.

Kohtpuoliin pitäisi suunnaksi ottaa taas Turku ja Kupittaa, tuttavallisemmin Kuppis. Hyötyä täynnä oleva kahden päivän superopiskeluvisiitti tyyriiseen tavaravarastoon, jossa huonekalut pölyttyvät ja vuokralainen odottaa hirmusti kevättä ja uutta luukkua, ettei enää menisi niin paljon rahaa isännöitsijän taskuun vajaakäytössä olevasta kodista. Olisin voinut yrittää syksyllä vähän ajatella. Nyt on toisaalta pariksi päiväksi aika paljon tekemistä...lukemista ja vähän lisää lukemista. Eipä voi kohta ainakaan kukaan nenäkäs akateemikko väittää, että on jotkut maailmankirjallisuuden klassikot (?) lukematta. Tämä humanisti vastaa sellaisiin hyökkäyksiin sinkoamalla Sofokles-sitaatteja kuin heittotähtiä ikään.

Netistä singahti silmiin tieto, että legendaarinen journalisti/kirjailija Hunter S. Thompson on kuollut. Miehen muistoksi on pakko mainita, että vaikka 1960-luvun hippimeiningistä ei hirveästi hyviä kirjallisia jälkiä ole ainakaan omien silmieni eteen osunut, on Thompsonin Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa aivan mahtava kokoelma ajan henkeä, katkeilevia ajatuksia, kruunattuna tietysti jumalattomalla määrällä päihteitä. Journalismin tiennäyttäjä ja vastakulttuuri-ikoni vailla teennäisyyttä, levätköön tuo hullu tohtori rauhassa.

Itse siirryn lepäilemään toisenlaiseen tuonpuoleiseen, siis Turkuun.

kroppa ja aatos aika jumissa

Ja taas on viikko vierähtänyt loppua kohti. Blogimerkinnät ovatkin myös vähentyneet aika huimasti, mutta edelleen, parempi yrittää panostaa siihen, että on jotain asiaa kuin siihen, että merkinnät koostuvat "heräsin. söin. kävin ulkona" -tyylisistä yhteenvedoista. Ööh..mutta eihän mulla ole ikinä mitään asiaa...eli ehkä tiukka viimeisimpien vaiheitten kertaus olisi paikallaan?

Torstai meni pitkälti laiskotellessa, sillä neljään saakka venynyt yövalvonta piti huolen siitä, ettei aamun luento oikein iskenyt...Aika ajoin tappavan tylsä hissan kurssi on siis nyt aika lailla nähty, ja ens viikolla tenttiin. Perjantai ja Lauantai sisälsi aika lailla perus mukavaa oleilua. Eilen ehti kuitenkin vielä Sladdiin, jossa oli taas govin govin mugavaa. Mitäköhän siellä tapahtui? Ei varmaan mitään kovin ihmeellistä.

Ehkä se on jonkun piilokrapulan syytä, ettei pää oikein toimi eikä tekstiä synny. Kohta pitäisi suunnata nuorisorikollisuuden paratiisiin eli Masalaan, jossa Antti & co vetävät toivon mukaan pirun tiukkaa Shakespearea. Pitäähän kirjallisuuden opiskelijan mennä esittämään oma arvionsa tulkinnasta ja ikävystyttää kaikki katsojat näytelmän historiallisella taustakartoituksella ja yleisellä faktapätemisellä. Eihän meistä humanisteista muuhun ole.

Voisko joku kertoa miten mun koko kroppa voi olla näin jumissa?

Hirmusti kysymyksiä päässä...Isi kysyi lähdenkö mukaan käymään Lontoossa parin viikon päästä...ihan hyvä tilaisuus käydä sielläkin, kun on jäänyt aiemmin käymättä. Isukki on toisaalta sellaista matkaseuraa, että kun tietylle päälle sattuu, on ihan kivaa mutta välillä meinaa hajota. Kämppäasia on myös vaivannut päätä...kaikki yksityiskohdathan on mietittävä jo nyt, etukäteen. Ostaako vai vuokrata? ja tuhat muuta asiaa alkaen muuttokuukaudesta. Kerrassaan mainiota pikku puuhaa pyöritellä niitä päässään.

Nyt ei sitten enää kerrassaan mitään...rakastakaa toisianne, ihmiset!

Flunssaa, ulkoilua, mööpeleitä, naapureita

Olo on kyllä maar vähän nihkeempi kuin eilen. Tuntuu siltä, että jo viikon tuloillaan ollut flunssa ei vieläkään oikein osaa päättää vaan pähkäilee ("mitenköhän? pitäsköhän?") jossain tuolla elimistössä suurhyökkäyksen hyviä ja huonoja puolia. Kun heräsin iltapäivällä iki-ihanasta king-size sängystäni ehdin jo vähän toivoa, että kello olis 10 tai 11, että saisi jotain aikaakin tänään mutta se olikin sitten puoli kolme, ja päivä on mennyt sitä rataa. Siis kovin raukeasti. Ulkona sain sentään käytyä. Oli hienoin päivä pitkään aikaan ja säästäkin huomaa jo, että kevät on pikkuhiljaa tuloillaan. Ja synttärit ja pääsiäinen ja vappu ja muutto ja kesä ja provinssi ja juhannus! Sängystä vielä sen verran, että ehdin jo eilen vähän naureskella, että sitten kun muutto tulee kohdalle (tyypillistä miettiä tällaisia asioita kun siihen menee vielä ainakin kolmisen kuukautta, mutta minkäs teet) toi edellä mainittu lemmenpesä tulee olemaan riemukas tapaus. Edellinen asukashan jätti sen tänne ilmaiseksi, joka on aika outoa, kun sen kunnossa ei ole valittamista. Vuokraisäntä muisti sitten ekoina päivinä korostaa erikseen, että mun on sitten aikanaan vietävä se pois. En kyllä tätä vastusta, mainio sänky, mutta totta tosiaan sen täältä seitsemännestä kerroksesta alas raahaaminen....

Omituiset touhut jatkuvat mun rappukäytävässä...silloin joskus syksyllä (niinkuin olen varmaan kaikille jo joskus maininnut) joku nukkui tossa mun oven edessä ja eilen kun lähdin käymään kaupungilla, naapurin ovi oli auki ilman mitään liikehdintää missään. Ei siinä välttämättä mitään, mutta se oli auki vielä kun tulin takaisin. Ehdin jo vähän huhuilla ja kummastella kun sitten painuin kotiin. Loppu hyvin, kaikki hyvin: ovi oli sitten myöhemmin suljettu. Siellä kämpässä kyllä haisi tosi pahalle, joka ei ole sinänsä ihme, sillä sen asukas, boheemi, johon oon hississä törmännyt kantaa myös aika muhevaa ominaistuoksua.

Blaah...ei kai tässä muuta. Pitäisköhän tähän laittaa vielä "final thought" niinkuin oppi-isäni Jerry Springer aina tekee...hmm...kosketelkaa toisianne! ...musta tulis kyllä paska talk-show -isäntä...

positiivisuuden vastaisku

puh ja pöh. Aikamoiset täpinät päällä, innostuttaa. Jännä olo, vaikkei mitään konkreettista oo tavallaan tapahtunutkaan, kunhan vaan tekee hyvää tajuta asiat välillä vähän eri tavalla. Heikin perinteinen mustavalkoinen maailmankatsomus on vaihtumassa naisen logiikkaan? Siis: käytiin isin kanssa aamulla autossa ihan mainio keskustelu tästä mun asumissäädöstä. Tulin siinä selittäessäni miten haluan espooseen asumaan ja hesaan kouluun tajunneeksi yhden jutun, jota olin huomaamatta pitänyt ihan itsestäänselvänä. Olin aiemmin kelannut, että muuton ratkaisee yksinomaan se, pääsenkö sisään yliopistoon kesän haussa. Nythän sitten siinä köröteltäessä kohti juna-asemaa mietin että perkeles, miksen muuttaisi jo keväällä, kun koulu loppuu huhti-toukokuun vaihteessa ja sitten vaikka tenttiä tännepäin kursseja syksyllä jos toi haku jotenkin kusahtaisi. Mainiota! Isukki oli jotenkin muutenkin tosi liikuttava..tai siis sai tän jotenkin silti tuntuun ihan hyvältä päätökseltä että oon vuoden oleillu täällä yms. On ne isit ihan hyviä olemassa kuitenkin.

No niin, vetistely sikseen...mutta tosiaan, jos nyt sais hyödyttyä siinä toukokuussa jonkun luukun ja sitten kesä omassa kodissa. Plaisir!!!!! Fiilistelylle ei näy loppua. Ja tämä prolehan ei muuta muualle kuin Tapiolaan, sinne omaan turvaisaan kehtoon.

Ei mulle oo tainnu muuta tapahtua, eikä aatoksiakaan juuri ole. Lukuharrastus on osoittanut outoja merkkejä; innostuin yllättäen yhdestä tenttiin lukemastani antiikin ajan näytelmästä, sekä yhdestä kirjallisuudentutkimuskirjasta, jossa käsitellään romaanien maantiedettä. Sekoaakohan tämä poika...täytynee varmaan pitäytyä tiukalla mantsuria/sladdi -dieetillä näitten oireiden kumoamiseksi. Tämän aamusen luennolla luennoitsija, joka aiemmin esiintyi aika kyseenalaisessa unessa (edelleen: ne tietää, jotka tietää) aiheutti hieman kylmiä väreitä juuri sen unen takia. Finninaamainen hissanopiskelija lainasi ystävällisesti muistiinpanojaan kopioitavaksi, eli goomin tuottamat lähtemättömät vauriot mun opiskeluihin on nyt kutakuinkin korjattu ja neuroottinen peto saanee levätä rauhassa...

Ja kaikki on just jees.

Kaikkien aikojen paras, hauskin ja fiksuin blogimerkintä

päivitykset ovat vähentyneet aika lailla joulu- ja tammikuun ajoista. Tässä kuussa on näköjään tullut vain muutama uusi pätkä. Mitäs siitä turhia stressaamaan, jos ei sanottavaa tai kirjoitusfiilistä tunnu olevan. Sillä varsinaisia kiireitähän mulla ei juurikaan ole. Jollain tavalla olen myös huomannut asettavani jotain laatukriteereitä näille merkinnöille: tuntuu siltä, että jokaisen jutun pitäisi olla aina hyvä ja hauska ym. Eihän siinä tavallaan ole paljon järkeä, mutta onhan tällainen julkisen päiväkirjan kirjoittaminen tavallaan esiintymistä tarkkaan määrittämättömälle joukolle (tosin tätäkin blogia taitavat lukea vain ne muutamat tutut, mutta kuitenkin). Siis: turha laittaa joka päivä jotain jorinoita ja mieluummin sitten harvemmin jotain, jossa on ehkä enemmänkin pointtia ja sanan säilän kimallusta. Blah, jorinaksihan tämäkin menee, mutta niinhän se on usein laita kun alkaa määrittelemään jotain esteettisiä arvoja...

Nyt kun tylsät esipuheet on suoritettu, lienee tarpeen esittää pikainen katsaus viime päivien tapahtumiin.

Torstai: Koomausta ja vaaratilanteita

Päivää hallitsi varsin pitkälti goomailusta toipuminen. Reissu siis vaati edelleen veronsa vaikkei syntisiä toimia niinkään harjoitettu enää keskiviikkona. Heiteltiin Ellua keskustaan...Hennan kyydissä oli oikeasti aika pelottavaa olla, etenkin kun ajo tapahtui lumimyräkässä keskustan huonosti auratuilla teillä. Iltasella siirryttiin omistamaan Karon kämppää, joka oli ihq ja hurmaava. Hakattuani sormet ruvella Donkey kong kakkosta päädyin siihen, että Super nintendo tietokoneella on paholaisen keksintö. En taida uskaltaa laittaa sitä Turussa koneelle, etteivät koulussa ala ihmettelemään mihin olen joutunut. Noh, Donkey kong ykkösen sentään sain jo läpi, hiphei.

Perjantai: Tavallisesta poikkeavaa?

Aamusella kotiin. Onnistuin lukemaan kaikenlaista hölmöä tietokoneen ruudulta niin kauan, että silmiin sattui. Lopulta sitten Geroon ja Mantsuriaan. Röökin savu haittasi enemmän kuin yleensä, ja mantsuriaan mentäessä kysyttiin jopa papereita...Sekä torstai että perjantai päättyivät väsyneeseen meininkiin, eikä eritteiden ja elinten ympärillä pyörineitä juttuja välttämättä jaksa toistella. Toisaalta pe olivat enemmänkin kyseessä villit pillit, joita Liinu mm. käytti hampainaan.

Tänään: Älykkö-isi ja humanistipoika

Nytpä näin ja kohta herkuttelemaan Suskille. Illasta tuskin tulee kovinkaan kummoinen, kurkkukipu takaa sen ettei Sladdi houkuttele juurikaan. Se paikka tuntuu muutenkin olevan hetkeksi aika nähty. Isi ilahtui visiitistäni (ollaan käyty kotona vähän eri aikoihin) soittamalla uusia klassisen musan löytöjään helvetin lujaa olohuoneessa. Shostakovichia ja dadaistisia runoja moderniksi kurolauluksi sovitettuna. Voiko humanismin voittokulkua pysäyttää? Eihän musta alun alkujaankaan ole voinut mitään muuta tulla...paitsi että yllätän syksyllä kaikki opiskeluvalinnallani. Ellen pääse matkaoppaaksi, musta tulee joko restonomi tai liikunnnanohjaaja. Kuinkas sitten suu pannaan?

goom-settiä

hui hui ja huh huh...aikamoinen reissu takana ja jälleen turvallisesti suskin residenssissä. Päivä uhkasi jo kovin varmasti olla menossa täysin puhalteluksi, mutta muutaman tunnin unet pirstivät kummasti. Saas vaan nähdä saako nyt sitten yöllä ollenkaan niitä kauneusunia. Kuten saattaa odottaa kahden päivän hullun dokaamisen jälkeen, mieli ja ruumis kärsivät nyt aikamoisesta lamaannuksesta. Olo on aika pöhöttynyt ja saastainen ja ajatukset harhailevat ympäriinsä. Jopa tämä blogin kirjoittaminen on yllättävän vaikeeta, sormista on koordinaatiokyky ihan kateissa. Mutta tosiaan, älyttömän hauskaa oli! Kaikenlaista tapahtui niin paljon, että on ehkä paras vaan mainita muutama juttu, ja käydä sitten tapauksia läpi siellä yhteisessä päämajassa eli Mansturiassa.
- viina luonnollisesti maistui, hyvä uusi tuttavuus oli carillo-pohjainen Virtanen. Tai eihän se siis oo sit enää virtanen mut...
- Toiseksi illaksi mukaan menoon saapunut Karo esitti näyttävän viuhahdusepisodin laivan kannella. Oli hauska katsoa kun ideansa mahtavuudesta vakuuttunut seksihurjastelija teki parhaansa ja vaatteet suorastaan lensivät pois päältä. Ei hätää, kuvamateriaalia tapauksesta on hieman tallella...
- Henna näytti kyntensä pokkaamalla toisen sijan "paskin tanssija"-skabassa. Se on hei yllättävän vaikea tanssia paskasti, varsinkin jos on tällainen Travolta kuin minä.
- olin eläin ja voitin 30€ hedelmäpelistä. Jotka sitten aika pian menivät siihen samaiseen peliin.
- Kahden päivän aikana Tiktak, Jean S. ja etenkin Apulanta soittivat jokainen erittäin mainion keikan. Apulanta yllätti eniten, meno oli ihan älyttömän kovaa.
- haalarittomuus kävi muutaman kerran vähän harmittamaan, mutta ihan mukavasti hommat sujui näinkin
- virolaisen perusluonteen (?) tyylille uskollisena kaikki palvelu laivalla oli helvetin töykeää. Voisivat etenkin niissä ravintoloissa opetella olemaan.

Nyt ei jaksa vaivata väsynyttä päätä enempää, jos jotain herkkupaloja tulee mieleen, niin niistä sitten mahdollisesti enemmän tulevaisuudessa. over and out...

ulappa kutsuu, kuten myös Helsinki

diiba daaba...viimeisiä hetkiä kotona. Kohta tie vie Suskille ja huomenna sitten pariksi päiväksi rellestämään goomille. Jonkun verran täpinöitä jo noista tulevista unettomista (?) öistä ja päivistä, jolloin maksan ei voi antaa olla rauhassa. givaa, givaa. Eilen käväisin sitten siellä Turussa runostelemassa. Ihan ok meininki, toisen tuutorimme himassa vietetty alkuilta oli ehkä vähän tylsä, ja tuli hiukka ulkopuolinen olo muiden filosofoidessa jotain omiaan. Liian korkealentoista, perkele! Elitistiset ja konservatiiviset kirjallisuudenopiskelijat näyttivät ehkä sen huonomman puolensa. Yllättäen paikalle saapui muutama ekan vuoden opiskelijatyttö, joita ei yleensä noissa vähäisissä yhetisriennoissa juurikaan näy. Lähdettiin sitten neitojen kanssa baariin, jossa meno oli ehkä vähän liian teinikästä ("me tilattiin just mariannet ja nyt on sellanen kikatushysteria päällä"). Eli tie vei aika pian takaisin omaan kotiin ja unten maille. Yöpalana nautittu hesen savujuustopekonihampurilainen (huh, mikä sana) oli aika jees, joskin vähän liian pieni. Ei siis syrjäytä Macoa. Iltapäivällä krapula kaikkosi kebabin ja junamatkan myötä. Ja nyt ei siis mielessä pyöri mitään muuta kuin tulevat päivät.

Olin kuitenkin eilen harvinaisen reipas ja otin alkuillasta kantaa siihen älyttömyyteen, ettei oppiaineellamme ole haalareita. perus elitismiä...selitykseksi kun ei kelpaa esim. se, että opiskelijoita olisi jotenkin vähän, esim. jollain romaanisella filologiallakin taitaa olla omat puuhapuvut. Ilmeisesti herrat (ja rouvat) sitten mieluummin nyrpistävät nenää kauppiksen, oikiksen ja muiden toiminnalle ja vetäytyvät nurkkaan kirjan ja rommitotin kera. Iilmeisesti moni naispuolinen opiskelijamme on aika samoilla linjoilla mun kanssa. Ehkä näistä neidoista on siis jotain apua jämähtäneen ja överikultturellin valtalinjan murskaamiseen. Toisaalta, miksi vaivaisin pientä päätäni sillä jos kuitenkin yritän karata ihanaiseen Helsinkiin syksyksi. Kun tota suunnitelmaa on nyt tarpeeksi pyöritellyt, se tuntuu aina vaan paremmalta. Vaikka mahdollisen muuton koittaessa kaikki omat asiat menisi jotenkin ihan päin helvettiä, ei hesassa opiskelussa ole mitään miinusta joka sitten olisi paremmin Turussa. Ehkä vähän silti pelottaa jos sitten ei pääse sisään...ja itsetunto huutaa leipää. Ehkä sitä on parempi olla nyt murehtimatta, pinkoa läpi kevään ja sännätä sitten sinne, missä ruoho on vihreämpää...helzinki rock city, here i come.

da chill-out fridayz

Perjantai ei jotenkin tunnu perjantailta. Voi olla, että rytmi on alkanut heittämään, kun viikon koulunkäynti oli aika vähäistä. Luultavasti ensi viikolla meininki lähtee vielä enemmän käsistä Goomin myötä. Ehkä siellä joukossa pärjää, vaikken haalareita omistakaan. Keskiviikkona Suski tuli käymään Turussa ja pidettiin pitkään puheena olleet juustokestit. Punkku olis ehkä voinut olla vähän parempaa, mutta mainioita juustoja oli onneksi tarjolla. Katsottiin myös Hohto, joka jostain syystä ei tällä kertaa tuntunut enää kovin pelottavalta. Johtuu ehkä siitä, että on tullut nähtyä kyseinen tekele jo monen monta kertaa. Toisaalta sama ilmiö, josta aiemmin Amelien yhteydessä selitin (kun on nähnyt hyvän leffan monta kertaa, keskittyy jokaisella katsomiskerralla johonkin eri juttuun) toistui taas, ja etenkin leffan kuvaus ja musiikin synkkaus dialogiin ja tapahtumiin vaikuttivat. Eilen siis jälleen lomille, ilta meni Aliaksen toistaiseksi viimeistä jaksoa tuijottaessa: tv-addiktio saa yhä uusia piirteitä. Miten nyt voi elää elämää kun Alias on jännässä paikassa tauolla (sovittiin, etten turvaudu jaksojen hakemiseen netistä) ja missaan luultavasti sunnuntain Diilin. Heikki, mitä helvettiä?!

Tämä päivä on siis luultavasti aika hiljainen, huomenna luultavasti päädyn runostelemaan Turkuun hallituksen vallanvaihtobileisiin. Toivon mukaan opiskelijakollegoiden seura viehättää, eikä ala ahdistaa. heippatirallaa...

aNalyysi-heikKi paljastaa asioiden todellisen laadun

Kun päivän mittaan olin välttänyt päivittämästä blogia ajatusten puutteessa, antoi ainejärjestön kokous siihen enemmän kuin hyvin aihioita. Päivitys alkoi tuntua suorastaan välttämättömältä kun olin tuijottanut muutaman minuutin tyhjää oluttuoppia muiden oppiaineen uutterien kirjallisuudentutkijaksi aikovien jaaritellessa omiaan. Itse asiassa ekat 45 minuuttia kokousta olivat ihan ok. Ja n. tuntiin sen kokouksen pitäisikin jäädä. Ok-pätkää seurannut tunti epämääräistä kiistelyä jostain projektista (joka kaiken kiistelynkin jälkeen jäi melko epäselväksi) tuotti sellaisen reaktion, että olisi tehnyt mieli alkaa paiskomaan tuoppeja ja huutamaan =). Noh, mitäs noista. Rupesin vaan myös pohtimaan, että olenko sitten paska liero jos loikkaan itään syksyllä ja jätän vaativat talousasiat jollekin pahaa aavistamattomalle uhrille. Tuskin sillä sitten kovin suurta väliä on. Lauantaina myös mahdollisesti tänne Turkkuseen ryypiskelemään runopoikien ja -tyttöjen kanssa. Saas nähdä miten käy.

Aamulla tänne saapuessa tuli vähän turhautunut olo. Kämppään ja matkoihin menee rahaa, eikä silti erityisesti huvita olla täällä. Pitää nyt kuitenkin vaan olla ainakin joitain kuukausia, järkeviä vaihtoehtoja ei taida olla. Kouluhommia tulee ainakin tehtyä kun ei muutakaan ole, mutta ei se prkl opiskeluelämän nyt ihan sellasta pitäis olla. Onneksi pitkät viikonloput pk-seudulla on viime aikoina ollut ihan mahtavia. Ja ehkä sitten kuitenkin olen epäsosiaalinen erakko, vaikka omasta mielestäni oppiaineen porukka on kyllä enemmän kuin vähän sisäänpäinlämpiävää.

Olipas asiapainotteista tilitystä. Jäi selvästi joku analyyttinen tutkijavaihe päälle kokouksesta. Ketä tahansa te lukijat olettekaan, reippaasti tehty jos tänne asti olette jaksaneet kahlata. Nyt voisi olla hyvä aika vaihtaa sängystä siinä iäisyyden olleet lakanat, jotka luultavasti kosketettaessa hyppäävät automaattisesti sivuun ja alkavat ruikuttaa omasta oikeudestaan elämään ja vapauteen. Setä tulee ja rankaisee niitä.