Kaikkien aikojen paras, hauskin ja fiksuin blogimerkintä

päivitykset ovat vähentyneet aika lailla joulu- ja tammikuun ajoista. Tässä kuussa on näköjään tullut vain muutama uusi pätkä. Mitäs siitä turhia stressaamaan, jos ei sanottavaa tai kirjoitusfiilistä tunnu olevan. Sillä varsinaisia kiireitähän mulla ei juurikaan ole. Jollain tavalla olen myös huomannut asettavani jotain laatukriteereitä näille merkinnöille: tuntuu siltä, että jokaisen jutun pitäisi olla aina hyvä ja hauska ym. Eihän siinä tavallaan ole paljon järkeä, mutta onhan tällainen julkisen päiväkirjan kirjoittaminen tavallaan esiintymistä tarkkaan määrittämättömälle joukolle (tosin tätäkin blogia taitavat lukea vain ne muutamat tutut, mutta kuitenkin). Siis: turha laittaa joka päivä jotain jorinoita ja mieluummin sitten harvemmin jotain, jossa on ehkä enemmänkin pointtia ja sanan säilän kimallusta. Blah, jorinaksihan tämäkin menee, mutta niinhän se on usein laita kun alkaa määrittelemään jotain esteettisiä arvoja...

Nyt kun tylsät esipuheet on suoritettu, lienee tarpeen esittää pikainen katsaus viime päivien tapahtumiin.

Torstai: Koomausta ja vaaratilanteita

Päivää hallitsi varsin pitkälti goomailusta toipuminen. Reissu siis vaati edelleen veronsa vaikkei syntisiä toimia niinkään harjoitettu enää keskiviikkona. Heiteltiin Ellua keskustaan...Hennan kyydissä oli oikeasti aika pelottavaa olla, etenkin kun ajo tapahtui lumimyräkässä keskustan huonosti auratuilla teillä. Iltasella siirryttiin omistamaan Karon kämppää, joka oli ihq ja hurmaava. Hakattuani sormet ruvella Donkey kong kakkosta päädyin siihen, että Super nintendo tietokoneella on paholaisen keksintö. En taida uskaltaa laittaa sitä Turussa koneelle, etteivät koulussa ala ihmettelemään mihin olen joutunut. Noh, Donkey kong ykkösen sentään sain jo läpi, hiphei.

Perjantai: Tavallisesta poikkeavaa?

Aamusella kotiin. Onnistuin lukemaan kaikenlaista hölmöä tietokoneen ruudulta niin kauan, että silmiin sattui. Lopulta sitten Geroon ja Mantsuriaan. Röökin savu haittasi enemmän kuin yleensä, ja mantsuriaan mentäessä kysyttiin jopa papereita...Sekä torstai että perjantai päättyivät väsyneeseen meininkiin, eikä eritteiden ja elinten ympärillä pyörineitä juttuja välttämättä jaksa toistella. Toisaalta pe olivat enemmänkin kyseessä villit pillit, joita Liinu mm. käytti hampainaan.

Tänään: Älykkö-isi ja humanistipoika

Nytpä näin ja kohta herkuttelemaan Suskille. Illasta tuskin tulee kovinkaan kummoinen, kurkkukipu takaa sen ettei Sladdi houkuttele juurikaan. Se paikka tuntuu muutenkin olevan hetkeksi aika nähty. Isi ilahtui visiitistäni (ollaan käyty kotona vähän eri aikoihin) soittamalla uusia klassisen musan löytöjään helvetin lujaa olohuoneessa. Shostakovichia ja dadaistisia runoja moderniksi kurolauluksi sovitettuna. Voiko humanismin voittokulkua pysäyttää? Eihän musta alun alkujaankaan ole voinut mitään muuta tulla...paitsi että yllätän syksyllä kaikki opiskeluvalinnallani. Ellen pääse matkaoppaaksi, musta tulee joko restonomi tai liikunnnanohjaaja. Kuinkas sitten suu pannaan?