da chill-out fridayz

Perjantai ei jotenkin tunnu perjantailta. Voi olla, että rytmi on alkanut heittämään, kun viikon koulunkäynti oli aika vähäistä. Luultavasti ensi viikolla meininki lähtee vielä enemmän käsistä Goomin myötä. Ehkä siellä joukossa pärjää, vaikken haalareita omistakaan. Keskiviikkona Suski tuli käymään Turussa ja pidettiin pitkään puheena olleet juustokestit. Punkku olis ehkä voinut olla vähän parempaa, mutta mainioita juustoja oli onneksi tarjolla. Katsottiin myös Hohto, joka jostain syystä ei tällä kertaa tuntunut enää kovin pelottavalta. Johtuu ehkä siitä, että on tullut nähtyä kyseinen tekele jo monen monta kertaa. Toisaalta sama ilmiö, josta aiemmin Amelien yhteydessä selitin (kun on nähnyt hyvän leffan monta kertaa, keskittyy jokaisella katsomiskerralla johonkin eri juttuun) toistui taas, ja etenkin leffan kuvaus ja musiikin synkkaus dialogiin ja tapahtumiin vaikuttivat. Eilen siis jälleen lomille, ilta meni Aliaksen toistaiseksi viimeistä jaksoa tuijottaessa: tv-addiktio saa yhä uusia piirteitä. Miten nyt voi elää elämää kun Alias on jännässä paikassa tauolla (sovittiin, etten turvaudu jaksojen hakemiseen netistä) ja missaan luultavasti sunnuntain Diilin. Heikki, mitä helvettiä?!

Tämä päivä on siis luultavasti aika hiljainen, huomenna luultavasti päädyn runostelemaan Turkuun hallituksen vallanvaihtobileisiin. Toivon mukaan opiskelijakollegoiden seura viehättää, eikä ala ahdistaa. heippatirallaa...