Vuoden parhaat

Tämähän on taas se aika vuodesta, kun kaikki media suoltaa erilaisia "vuoden paras" -listoja, ja miksei myös syksyn mittaan lähes kuiskaukseksi vaiennut Runopojan blogi littyisi tähän vallattomaan taidetuotosten arviointirumbaan? Ongelmana vaan on, että toisin kuin lehtien musiikki-, elokuva- tai kirjallisuustoimittajat, huomaan nyt, etten ole kuitenkaan nähnyt tänä vuonna niin kovin montaa uutta leffaa, kuunnellut levyä tai tavaillut kirjaa.Joten joitain myönnytyksiä on tehtävä:

Paras kotimainen levy: Magenta Skycode - IIIII
Harvinaisen tyylikästä kotimaista musaa, joka lisäksi ammentaa mm. brittibändeille nykyään pyhästä post-punkista kuulostamatta miltään muulta kuin omalta itseltään. Kiinnostava kuuntelukokemys myös jonkinlaisena "varjo-PMMP:nä": mainion tyttöduon mahtavat melodiat tällä kertaa täysin erilaisella kuorrutuksella. Lätyltä löytyvä People on vuoden biisi ja Jori Sjöroos täysi omistaja.

Paras ulkomainen levy: Girl Talk - Night Ripper
Fetisistisesti seuraamani Pitchfork Media -musasaitti toi tämän tietoisuuteeni, ja hyvä niin. Tekee tavallaan saman kuin DJ Shadow vuosia sitten (siis täysin sample-pohjaisen levyn) mutta ihan eri kantilta. Nenä osoittaa tällä kertaa enemmän maailman oudoimpien bileiden kuin yksinäisen tunnelmoinnin suuntaan ja kaikkien radionkuuntelijoiden tuntemia melodioita on naitettu keskenään täysin härskisti. Yllättävää, miten hyvin esim. Elton Johnin Tiny Dancer sekä Notorious B.I.G:n Juicy toimivat auvoisessa yhteiselossa. Toimii.

Paras vanhempi levy: The Strokes - Room on Fire
Olen muutenkin löytänyt Strokesin vasta myöhemmin, ja tämän toisen levyn bongasin vasta tänä vuonna. Ilo oli siis suuri, kun tajusin, että eihän tässä huonoja biisejä olekaan vaan juuri oikea yhdistelmä räkärokkia ja täydellisiä melodioita. Ehkä ensi vuonna ehdin sitten sen kolmannen levyn pariin...

Paras leffa: Brokeback Mountain
Taitaa olla virallisesti viime vuoden leffa, mutta kun se tuli vuodenvaihteessa niin hyväksyttäneen. Ajattelin aluksi, että kaikki se hässäkkä leffan ympärillä johtuu vaan siitä, että kyseessä on oikeastaan ensimmäinen "mainstream-homoelokuva". Sitten kun näin sen, mieli muuttui melkoisesti ja pari kyyneltäkin tirahti. Kunniamaininta myös Science of Sleepille. Ja tosiaan: Inland Empirea odotellessa...

Paras kirja:
Häpeäkseni huomasin, etten ole tainnut lukea yhtäkään tänä vuonna tullutta opusta. Eli pakko valita vanhemmista niteistä, joista ylistettäköön seuraavia: Gogolin Kuolleet sielut, Faulknerin Kun tein kuolemaa ja Austerin Kuun maisemissa sekä In the country of last things. Silkkaa hienoutta kaikki tyynni.