ennen juhlahumua

Suuri juhlapäivä on viimein koittanut, parin tunnin päästä lähdetään Suskille megakemuihin. Fiilikset on siis aika korkeella. Nihkeetä vaan ku nuha iski päälle, mutta ei pidä antaa sen häiritä juhlatunnelmaa. Eilen tuli taas huomattua miten helppoa on koukkuuntua aiemmin hölmöinä pitämiinsä tv-sarjoihin. Alias oli nimittäin pakko nähdä, ja ilta määräytyi sen mukaan =). Huh huh, pää on kyllä todella tyhjä. En taida keksiä enää mitään fiksumpaa. Ajatukset ei oikein kulje kun on samaan aikaan vähän väsynyt ja tukkoinen olo ja samalla odottaa tota iltaa tosi paljon. Tässä ehtii just hyvin katsoa vielä Angels in American ensi viikon jakson, jonka uusilla käpistelykyvyilläni löysin internetin ihmemaasta. Eipä siis muuta kun oikein käsittämättömän mahtavaa uutta vuotta kaikille, jotka näitä aatoksiani käyvät lueskelemassa! Saa nähdä mitä 2005 tuo tullessaan.

hilusti väsy

jeba jee...Eilen siis Sladdissa tuttuun keskiviikkotyyliin. Kivaa oli, ei siinä mitään. Hauska meininki ja päädyttiin Antin kanssa jopa syvällisiin keskusteluihin Angels in American teemoista. Viralliseksi darraleffaksi hankittiin joskus aiemmin hyväksi havaittu Kolme kuningasta, vaikka aluksi tulikin kauhisteltua käsittämättömän huonoa minisarjaa The 10th kingdom, sekä kaameaa tekelettä nimeltä Komodo, leffaa, josta puuttuu kaikki dynamiikka. Aiempien päivien hölmistynyt olo on nyt vähän tasapainottunut sellaseks raukeen tyytyväiseksi. Ei pidä ajatella liikaa. Onneksi on ihmisiä, jotka auttavat näkemään sen, mikä on tärkeää. Jenni oli käynyt Turussa kastelemassa mun kukat, eli sain sen asian suhteen mielenrauhan =) ne on kuitenkin mun ainoot kaverit siellä...Postimies oli sählännyt naapurin postit mulle. Paska tsägä niille, jos siellä on joku tärkeä kirje tai vastaava.

Aika kiva olo kun huomenna on edessä uudenvuoden pirskeet. Älyttömän kiva tietää, että oikeestaan kaikki kaverit tulee olemaan paikalla. Sekä hyvää ruokaa ja juomaa. Mitä sitä muuta tarvitseekaan? Pitää muistaa käyttää puvun kanssa kalvosinnappeja, ne ilmeisesti (kuuleman mukaan) takaavat kenelle tahansa seksijumalan ulkonäön ja olemuksen =).

Vähän nihkee olo kun väsyttää ja kurkussa tuntuu siltä, että flunssa saattaa puskea päälle. Kunhan nyt selviäis tosta uudesta vuodesta niin mikäs siinä, mutta kivempi nyt tietty olis, että jäis tulematta. Eipä tässä nyt varmaan mitään kummempaa, jonkun ajan päästä vois varmaan kävästä Mantsuriassa.

ahdistuksesta, musiikista ja toimettomuudesta

Eipä ole fiilikset paljoa eilisestä muuttuneet. Yleinen sekavuus jatkuu. Unirytmikin on aika sekaisin. Ajatukset siihen mitä keväällä (ks. myös edellinen merkintä) pitäisi tehdä, puhumattakaan ensi vuodesta, alkavat ajoittain nostaa rumaa päätään. En suostu murehtimaan niitä vielä, mutta prkl...Koko ajan tuntuu enemmän siltä, että pääkaupungiseudulla asuminen ja opiskelu olisi aivan loistava juttu. Sinänsä tyhmää kun olen Turun kämppään tyytyväinen, sekä yliopistoon ja oppiaineeseen. Kuitenkin, jos asuisin esim. Tapiolassa (perus upper middle class) ja opiskelisin jotain roskaa Helsingin yliopistolla, olisin aika onnellinen poika.

Hassua miten välillä tuppaa kuuntelemaan tietynlaista musaa tietynlaisessa fiiliksessä. Pikkuhiljaa on muodostunut sellainen kuhunkin mielentilaan sopiva levyjen ja biisien joukko, johon voi sitten turvautua. Eihän itsesäälissä vellominen ole mitään ilman asiaankuuluvaa musiikkia =). Nyt ei tosin ole ihan sellainen olo. Vähän outo, vähän haikea, vähän jännittynyt, vähän utelias. Ja jotenkin aika hämillään.

Saiskohan illalla juoda muutaman oluen? Jos tätä ruhoa nyt sais suuntaan tai toiseen liikuteltua. Kohta vois jopa olla reipas ja hakea postista myöhäisen joululahjan, Taistelutoverit dvd-setin. Siinähän sitten riittää purtavaa toviksi. Ei kai tässä sen kummempia. Oli aika hauska huomata, että Ryhäselläkin on blogi. Rinki kasvaa...

Tämän merkinnän ääniraitana toimivat seuraavat, omassa lajissaan kerrassaan mainiot kappaleet, varsinaiset tunteiden kuvastimet: Spiritualized - The Straight and the narrow, Coldplay - In my place, Sondre Lerche - Two-way monologue, The Streets - Dry your eyes, Electric Soft Parade - Empty at the end, There's a silence ja Silent to the dark, sekä Jonna Tervomaan Myöhemmin.

lötkimistä ja pientä ahdistusta

Blogin päivittäminen alkaa nyt tosissaan jäädä huomiota vaille, jälleen oli tollanen päivän tauko. Siis käsittämätöntä! Mut mä oonkin ollut ihan hunningolla nää viime päivät. Jotenkin on ajan taju kadonnut ihan kokonaan. Tuntuu jo nyt, että joulusta vois hyvin olla joitain viikkoja aikaa. Mut onneks nää on näitä hyviä välipäiviä ja uudenvuoden kestit ym. on vielä edessä päin. Aika luksusta se on ku voi hyvin mielin vielä pari viikkoa vaan löhöillä ilman, että olis mitään kuumotusta aktiivisuuteen ja hyödyllisyyteen miltään suunnalta.

Viime päivät on mennyt pääasiassa leffojen ja lötkimisen parissa. Aiemmassa merkinnässä mainittu Hohto jäi sitten kylmäksi, koska videovuokraamoissa ei ilmeisesti oo sitä. Ihan tyhmää. Omakin kappale on Turussa, eikä jenkkialkuperänsä vuoksi edes toimi suuressa osassa soittimista. Mut katottiin sit kuitenkin Tahraton Mieli, joka on kyllä päättyvän vuoden parhaita leffoja. Kannatti hankkia se jo ennakkoon DVD:llä. Jim Carrey on älyttömän hyvä vähän epätyypillisessä roolissa, ja leffassa on muutenkin aika mainio ja omanlainen tunnelma. Eilinen oli melkein pelkkää mössäilyä, ja loppuilta meni Pearl Harborin merkeissä. En ollut ko. leffaa nähnyt, eikä Suski voinut uskoa, että sivistyksestäni löytyy moinen aukko. Tulipahan sekin korjattua, ihan ok leffa. Löysin viimein netistä viimeviikkoisen Angels in American jakson, eli tänään tulevan osan voi katsoa hyvin mielin. Taidan olla kyllä aika neuroottinen ton jatkuvuuden korostamisen kanssa. Muistin äskettäin, että lopetin Mullan Alla -sarjankin katsomisen aikoinaan, kun muutama jakso jäi väliin. Vaikka sarja oli siis aivan mainio. Mut hei, ketä kiinnostaa? =)

Aina välillä rupeaa miettimään edessä olevaa kevättä ja hilusti ahdistaa. Nyt kun on taas viettänyt täällä ihmisten ilmoilla enemmän aikaa, paluu Turkuun ja arkeen ja opiskeluun tuntuu kahta pahemmalta. Varsinkin kun kevät tulee olemaan aika tenttipainotteinen. Siis: vähemmän luentoja + enemmän kotona kyhjöttämistä ja lukemista = lisää ahdistusta. Mut ehkä mä keksin jonkun mainion harrastuksen tms. As if...

Haluanko ihan oikeasti ja täysin varmasti opiskella kirjallisuutta vielä monta vuotta? Haluanko asua Turussa vielä pitkään? Joku vois vaikka kertoa.

Tapaninpäivän tiukka tilitys

Mitäköhän jännää sitä nyt keksis? Eilen oltiin sitten Kökkelissä jouluilemassa ja kivaa oli. Huomasin joskus aamuyöstä olevani taas aikamoisissa tauluissa, ja on aikamoinen ihme ettei varsinaista krapulaa tullut lainkaan. Etenkin ottaen huomioon sen, että illan aikana tuli juotua (liian) montaa eri alkomahoolia sekasin. Onneks Suskin reippaan asenteen vuoksi hyödyttiin nukkumapaikka Hennan porukoiden sängystä, plaisir. Ja aamulla sai Grande El Macon. Mahtavaa jouluruokaa. Eilen tuli myös todettua jälleen, että Rakkautta Vain on kyllä romanttisten komedioiden ehdotonta aatelia, saa paatuneimmankin kyynikon vetistelemään. Mitäköhän muuta...Illalla kai vielä Mantsuriaan ja ilmeisesti Suskille kattomaan Hohtoa. Saa nähdä onko se liian pelottava. Vaikka toisaalta, Suski tokaisi aamulla ettei ymmärrä psykologista kauhua =).

Tää on taas niitä päiviä kun aatos ei kulje lainkaan. Hip hei!

leppoisa joulupäivä

joulupäivä, rauhallinen ja raukea meininki jatkuu. Ihan luksusta tällaset päivät kun voi herätä täysin katettuun pöytään syömään hyviä jouluruokia ja sitten vaan löhötä koko loppupäivän. Äsken löytyi vielä videokasetti, jossa oli ihan mahtavia piirrettyjä, joita tuli pienenä katottua harva se päivä. Täydellistä joulupäivän koko perheen viihdettä =) loistavia olivat vieläkin. Lahjakirjoissa ja -leffoissa on muutenkin riittänyt just hyvin viihdykettä tälle päivälle. Kyllä tällaset kunnon perhepäivät on ainakin välillä ihan ok. Sanainen arkku ei nyt taida aueta enempää, kohta pitäisi siirtyä junalla Kökkeliin ja Hennan vanhempien residenssiin viettämään "meidän perheen" (huh huh) joulua. Toivottavasti porukat on saanut paljon safkoja ja juomia mukaan, tulee varmaan kiva ilta. Nyt on mainio ja kaikin puolin rauhallisen tasapainoinen olo. Just Hyvä.

on jouluyö, nyt laulaa saa

joulua, joulua. Rauhallinen jouluaatto alkaa olla takana päin ja fiilis on sen mukainen. Vatsa ihan täynnä ja raukea väsymys meinaa koko ajan hyökätä ja kaataa sänkyyn unten maille. Aamupäivä aiheutti pieniä rytmihäiriöitä kun piti lähteä etsimään tavaratalosta puuttuvaa joulukuusenjalkaa viitisen minuuttia ennen kaupan sulkemisaikaa. Löytyihän se sitten kuitenkin. Loppupäivä ja ilta meni lepposissa tunnelmissa, paljon tosi hyviä ruokia oli tarjolla ja jälleen kerran huomasi, ettei viime joulusta ollut oppinut mitään. Pitihän se ähky hankkia tänäkin vuonna =). Lahjoiksi tuli lähinnä leffoja, kirjoja ja suklaata. Ei siis omat mieltymykset huomioon ottaen mitään valittamista, aivan helmiä oli kaikki.

Koko päivän olen yrittänyt löytää netistä Angels in American viimekertaista (toista) jaksoa huonolla menestyksellä. Harmittaa kun olis kiva kattoa sitä, mutta jotenkin en haluaisi nähdä seuraavaa jaksoa näkemättä edellistä. Se niinku tuhoo sit sen kaiken tota lineaarisuuden mitä ne tyypit on siihen kelaillu, tiäX?

Nyt voisi olla otollinen hetki siirtyä löhöilemään sänkyyn ja perehtymään paremmin lahjasatoon. Hyvää joulua siis niillekin, jotka blogilleni joskus eksyvät!

kiireitä? minulla? älä naurata!

Lumi/räntämyräkän keskeltä kotiin. Nukkumaan ei kuitenkaan voi mennä ennen kuin blogi on päivitetty, eihän? 23. päivän merkintä menee kyllä nyt vähän jouluaaton puolelle, anteeksiantamatonta! Mut aika paljon kaikkea kivaa ehti tänään tekemään. Eilinen sladdishow oli oikeestaan aika optimaalinen; oli kivaa ja päädyin silti aikasin(siis 1-2 välillä) kotiin nukkumaan, olin suht humalassa eikä aamulla kuitenkaan kankkusta. Suski teloi jalkansa ollessaan tanssilattialla kuumien rytmien vallassa, toivottavasti pipi menee pian pois.

Isin kestit vei suuren osan tätä päivää, mutta oli ihan kivat. Sain toimia ehkä vähän odottamaani enemmän apupoikana ja vanhempien vieraiden henk. koht. autonkuljettajana mutta mikäs siinä. Väkeä oli paljon paikalla ja oli ihan hauska nähdä vanhoja tuttuja. Yllätyin jälkikäteen siitä, miten paljon rupesin loppuillasta hössöttämään (taidan kuitenkin olla ihan perus hössöttäjä, joka ei vaan voi myöntää sitä itselleen). Suuri määrä lahjoja piti saada juhlapaikalta autoon ja kotiin. Siinä sitten omaksuin jonkun ihme työnjohtaja-asenteen ja lopulta kotiin tultua olinkin jo niin ylikierroksilla että oksat pois. Loppuilta menikin sitten rauhoittuessa, ja outoa väsymyksensekaista läppää taisi tulla heitettyä vähän tavallista enemmän.

Oltiin sitten illalla Sirkulla(tai siis Sirkun eläintarhassa) jakamassa kavereiden kesken lahjoja ja juomassa glögiä. Tosi kiva ilta kaiken kaikkiaan. Sain Suskilta sellaset koiratöppöset, jotka on Just Hyvät. Paljon puhuttu antamisen ilokin toteutui ihan täysin, kun seurasi Suskin reaktioita lahjaksi saatuun Rakkautta Vain -dvd:hen. Kiva kattoa kun onnistuu löytämään hyvän lahjan. Ellu mainitsi närkästyneenä etten ole puhunut siitä blogissani missään yhteydessä. Ellu. Ellu. Nyt mainittiin nimi ainakin pari kertaa =) Ellu on ihan OK. Saatiin myös sovittua joulupäivän menot, eli jouluruokaa ja terästettyä glögiä. Hyvä meininki siis jatkuu. Huomenna sitten jouluaatto, niistä meiningeistä varmaan lähemmin myöhempänä ajankohtana.

myrsky ulkona, minä sisällä

taas aika tavanomainen päivä, mutta se on ihan ok. Kun on joululahjat hankittu, eikä muutakaan hössötystä ainakaan omalta osalta tiedossa, voi ainakin yrittää vähän rauhoittua ja viettää päivää mahdollisimman tavallisissa merkeissä. Tosin kohta pitänee varmaan suunnata Tapiolaan ja sladdiin juhlistamaan Hennan 21-v synttäreitä. On siinäkin yks vanhus. Pitää kyllä koota vähän rohkeutta ja tarmoa sekä omaksua reipas asenne, sillä ulkona vaikuttaa olevan aika kova myrsky. Saa nähdä miten ilta menee, pitäis olla skarppina huomisaamusta hössäämässä isukin 60-vuotisjuhlilla...luulen silti, että huomenna on joko paha olo tai tosi paha olo.

Isipapan hazardijuttuja on kyllä välillä ihan hauska kuunnella. Äskenkin se kävi lukemassa pätkän jotain satua jostain kirjasta, jonka oli bongannut kaupasta. Jutut saattaa yhtäkkiä hypätä johonkin Talvisodan ratkaisutaisteluiden analyysiin tai (kuten äsken) Mika Waltarin lauserakenteiden vertailuun varhaiskeskiajan kronikkaperinteen kanssa. Huisia. Humanismin henkeä ei voi estää, tässä huushollissa se tuntuu leijailevan erittäin vahvana.

ilta-aatoksia

Jaa jaa...aika tyhjäpäinen päivä ollut. Tämän päivän merkintäkin jäi ihan viime tinkaan. Aamupäivä tuli vietettyä kotona aika tylsissä merkeissä, siis lähinnä lukemista ja netin hajamielistä selailua. Sitten oli onneksi kaveriaktiviteettia. Koko illan taisin olla silti jotenkin poissaoleva. Ehkä jouluhämminki on tuottanut tällaisen tilan, jossa ei kykene vastaanottamaan mitään saatika sitten tuottamaan yhtään omaa, originellia ajatusta. Loppuillasta tavattu Sirkun koira oli aika mukava tuttavuus, viehätysvoima kumpusi suurelta osin sen rassukkamaisuudesta, joka oli lopulta tosi hellyttävää. Tuli tarkastettua myös pelottavan huonolta vaikuttanut Scary Movie 3, joka todellisuudessa olikin yllättävän hyvä. Ainakin älyttömän paljon parempi kuin kakkonen ja "jopa" ykkönen. Taustatiimi olikin ilmeisesti vaihtunut, ja takuuhuumorista vastasivat tällä kertaa mm. Hot Shotseissa vaikuttaneet tyypit. Taattua laatua, siis. Nyt alkaa joulunajan ohjelmakin selkeytyä, ja sehän on pelkkää mannaa ihmiselle, joka hermostuu silloin kun suunnitelma puuttuu. Kyllä sitä spontaanisuuttakin ehkä ajoittain irtoaa, mutta en sanoisi sitä kuitenkaan ihan vahvimmaksi piirteeksi.

Ei taida ajatuskoneisto enempää ylitöitä painaa, tällä hetkellä mieltä vaivaavat ajatukset ovat ehkä sellaisia, joita ei viitsi tänne alkaa vuodattamaan. Kenenkään tuskin kannattaa jäädä hämmennyksen valtaan, aika tyhjänpäiväisiä ne piinaavat ajatukset lopulta ovat, ainakin yleensä.

väsynyttä valitusta

päivän tekotaiteellinen lainaus: "Yksinäisyys repii seinäänkin hulluuden viiltoja".

vittumainen olo jäänyt päälle eilisillasta...asiaa ei varmaan auttanut se, että heräsi kahden aikaan iltapäivällä ihan pöhkööntyneenä, väsyneenä ja pääkipuisena. Liika unta ilmeisesti. Jouluostokset sentään sain kokonaisuudessaan hoidettua, eikä nyt tarvitse enää raahautua kauppaan tappelemaan tuotteiden perässä. En silti edelleenkään suostu myöntämään, että joidenkin ostosten takia olisi ottanut sitä kumman "joulustressiä", joka nyt tuntuu olevan kaikkien huulilla. Se tuntuu käsitteenäkin niin oudolta ja köykäiseltä, samaa rataa kuin kaikki ihmeen metroseksuaalit yms. Tuntuu niin monilta hukkuvan kaikki todellisuuskäsitys siihen, että saa mahdollisimman paljon sählätä ja sitten on kiva joulu.

Välillä tuntuu, että haluaisi vaan työntää päänsä hiekkaan ja unohtaa muun ympäristön. Väsyneenä ja vittuuntuneena on aika vaikea innostua mistään. Riehakasta joulunalusaikaa kaikille!

still alive

väläyksiä katkeilevan tajunnan seasta:
1) Eilen sitten viihteelle ihan reilusti. Oli ihan ok ilta, pitäisi vaan oppia olemaan juomatta etukäteen niin paljon.
2) Henkilökohtaisia juomaennätyksiä taidettiin sivuta, mikä ei tietenkään ole täysin positiivinen juttu. En ole varma aiheutinko jumituksineni kuolaava idiootti -vaikutelman useille kavereille. Puhumattakaan siitä, että saatoin olla aika nihkeää baariseuraa. Tolkku kumminkin pysyi loppuun asti.
3) Jaakon ja Auran yllätyssaapuminen Sladdiin piristi jostain syystä aika paljon. Tuli sitten sovittua Jaakon kanssa tammikuulle Viron reissu...pojat radalla, saas nähdä mitä siitäkin tulee.
4) Ihme ettei ole tämän enempää kankkunen. Päähän ei satu yhtään. Toisaalta on hieman sellainen olo, että joku olisi yöllä poistanut osan aivoja ja nyt joutuu ajattelemaan vaan toisella puoliskolla. Asioista on yllättävän vaikea saada selkoa kun päässä on pelkkää tyhjää. Onneksi kohta pääsee sukuloimaan. Legendaarista touhua darrassa.

Pelkkää puhalteluahan tämä päivä tulee olemaan, aivan varmasti.

viiniä ahdistukseen

Sanonpahan vaan, että joulun aikaan kaupoissa käymisessä on yksi hyvä puoli: sieltä pääsee pois. Uskomattoman ahdistavaa etsiä tiettyjä juttuja käsittämättömän ihmismassan seasta. En väitä kuuluvani siihen "joulu on pelkkää kulutushysteriaa ja siksi perseestä" -koulukuntaan, mutta kun en muutenkaan viihdy ruuhkissa tai suurissa ihmisjoukoissa niin alkaahan se vähän ahdistamaan. Huh.

Päädyin jostain syystä ostamaan illaksi vinkkupuollon City-lehdessä olleiden suositusten mukaan. En ole mikään viinin suurkuluttaja mutta vaihtelu virkistää. Ja onhan se hyvä väistää kaikki vastuu ja päätöksenteko ja antautua jonkun autoritäärisen päättäjän valintaan. Toivottavasti juoma on makoisaa.

pitkään nukkuminen on ihan ok

Kun avasin silmäni olin vakuuttunut siitä, että kello on 9. Se oli sitten 12.30, eli päivä lähti sitä myöten sutjakkaasti käyntiin. Jo tutuksi tullut uniselitys seuraa: olin jostain syystä kavereiden järjestämässä juhlatilaisuudessa (varsin virallisen oloinen) soittamassa jostain käsittämättömästä syystä pianoa. Unessakin ihmettelin tätä, kun en soitinta hallitse. Epätoivoisesti siinä sitten pimputtelin yleisön huvitukseksi jotain ja sain kaikki närkästymään. Jaakko yritti avittaa soittamalla bassoa, mutta ilman vahvistinta. Mitäköhän tämä sitten mahtaa symboloida? Soitin (tai yritin soittaa) jazzklassikkoa Take Five.

Tänään pitäisi mennä Omenaan katselemaan alustavasti vähän joululahjoja. Sinne massojen sekaan, hui. Pitänee varmaan käyttää kyynärpäitä avuksi, jotta pääsee etenemään. Illalla sitten kai viihteen puolelle, tai näin oli ainakin eilen puhe. Saas nähdä.

Parasta juuri nyt:

1. Vapauden ja vastuuttomuuden tunne, joka kaikessa naivistisuudessaan vaikuttaa yhä piristävästi.
2. Afghan Whigsin levy Black Love: opiskelukaverin suosituksesta hankittu levy on aivan mainio.
3. Raymond Carver. Kirjoittaa helvetin hyviä novelleja, joita mietittyään tajuaa, ettei niissä oikeastaan tapahdu mitään.

Valitettavaa ei ole muista kuin uuden huoneeni paperinohuista seinistä, jotka varmistavat sen, että halutessaan jatkaa unia aamulla, on hyvin vaikea olla heräämättä jokaiseen olohuoneessa käytyyn keskusteluun.

ruisleipää ja lakipykäliä

jälleen kotona. Tekemisen puute vaivaa ehkä vähän, mutta nythän on aikaa lukea kaikki ne kirjat mitä ei ehtiny syksyllä koulunkäynnin verukkeella lukea. no, ollaanpa rehellisiä: siis ehtii kattomaan kaikkia roskasarjoja vielä enemmän telkkarista ja jumittaa kaverien kanssa tuopilla. Pääkaupungiseudulla lähellä tuttuja oleilussa on sekin hyöty, että kaikkea impulsiivista on paljon helpompi tehdä. Esim. mennä baariin vaikka maanantaina. Siitähän elämässä on pohjimmiltaan kyse =).

Saas nähdä mitä tulevat viikot tuovat tullessaan. Pitää toivoa, ettei kotiin hajoa niin pahasti kun kaikki tavarat on kuitenkin Turussa. Olo on vieläkin aika epätodellinen, näköjään noista syksyn vikoista nihkeimmistä opiskeluviikoista teki osittain tahtomattaan vähän enemmän koetuksen kuin mitä ne oli, jotta lopulta olisi vieläkin vapautuneempi olo. Kaikki on aika lailla kivaa ja ihq. Tosi vaikea asennoitua siihen, että nyt on taas melkein kuukauden täällä kotosalla...ei tää tajuu mistään enää mitään.

kaikki onkin taas kivaa

hiphei...kaikki onkin yhtäkkiä ihan ok. Vaikka on kyl aika jännää olla täällä Suskilla ihan yksin. Tai no, onhan tuolla toi Jenni valvomassa etten rupee seikkailemaan alasti tai mitään. Mikäs tässä muuten ollessa kun on masu täynnä ruokaa ja telkkarissa Jessica Simpson -show. Ainakin kuukauden loma tiedossa kaikenlaisesta opiskelunihkeilystä, ja koska kaikki tentit tuli käytyä ihan reippaasti tekemässä, on ihan hyvä omatunto ja laiskottelu ja sikailu voi alkaa. Kunhan se Suski nyt palailee tänne kotiluolaansa niin mennään Tavastialle todistamaan kauppiksen big bandin keikkaa. Pitää toivoa ettei pelottavat ja piinkovat kauppisihmiset suorastaan murskaa pientä humanistia. Eipä silleen, ihan hauskaa varmasti tulee olemaan.

Nyt sitä vasta huomaa miten paljon viime viikkoina on kuitenkin antanu tenttikiireen määrätä ajattelua. Mikään ei vois olla parempi ku ajatella vaihteeksi jotain ihan muuta. Eli ei mitään järkevää.
Oh, joy!

darker by the day

keskiviikko: jolloin hän huomaa ettei tänäänkään tapahdu mitään järkevää. Olo on aika lailla verrattavissa ikkunasta avautuvaan jouluiseen säähän. Äskeisen yliopistopyrähdyksen aikana tuntui kuin vettä olisi satanut vaakasuoraan. Tentit olivat sentään menneet ihan mukavasti, mutta mikäs siinä kun ei ole ollut muuta tekemistä kuin lukea. Isommasta esseestäkin tuli hyvät palautteet. Uutena ihmisenä uudessa kaupungissa...Jos sosiaalinen elämä lähentelee nollaa, ei mainioinkaan koulumenestys tunnu niin hyvältä. Onneksi huomisen tentin jälkeen pääsee karistamaan kaupungin pölyt jaloistaan ja siirtää päämajan Kirkkonummen Jorvakseen, joka on nyttemmin tuttu myös Unelmakämppä-sarjasta. Siis sen lisäks et niinku mä asuin siellä herkät lapsuus- ja nuoruusvuoteni. Ei sillä lailla, että se olisi hirveästi Turkua kivempi paikka, mutta ne kaverit...

Aikamoista tilitystä. Voi sentään kuunnella vanhalta kunnon vinyyliltä maailmanlopun musaa ja velloa siinä makeassa itsesäälissä =) ja muistaa, että pahimmassa vitutuksessa ei voi olla varma haluaako lopulta olla säälittävä vai ironinen.

ei elämää, osa 3

Mikäs tässä päivitellessä blogia, kun ei ole muutakaan ihmeellistä. Estetiikka ei ole järin mielenkiintoista luettavaa. Olen vakuuttunut, että Kantin tietoteoria on Saatanan keksintö. Sauna on silti melkoista luksusta, etenkin kerrostalokämpässä. Odottamani Angels in America oli aika...epätavallisen tuntuinen. Paha mennä sanomaan ekan jakson perusteella. Vähän ehkä häiritsee tarkoituksellinen omaperäisyyden tavoittelu. Jenkkisarjaksi tuntui kuitenkin epätyypillisen "puheliaalta". Kahtellaan...Al Pacinolla oli hienot hiukset.

lisää...

Profiiliinkin sain vähän eloa. Musiikkisuosikkien määrä on näköjän rajattu, eli kaikki j:n jälkeen tulevat jäivät pois. Aina ei voi voittaa...

En usko, että näin paljon voi väsyttää. Koko päivä on mennyt ihan usvassa, joka on sinänsä sopivaa, ulkonakin on näkyvyys n. 50m. Väsymyksen syynä on aamuinen (uskomattoman henkisen taiston edeltämä) tenttiin herääminen, vaikken ole ihan varma oliko se sen arvoista. Unessa olin sentään Black-eyed peasin kanssa viettämässä laatuaikaa. Onkohan aika huolestua?

Nyt siis edessä kaksi eristyspäivää estetiikan kiehtovan maailman parissa ja sitten lomalle. Tarpeeseen tulee.

kaikkea kivaa

nonih...piti sitten tällainenkin hankkia, terkkuja Suskille. Tottakai ensin meni aikaa sopivan nimen pohtimiseen, joka on sinänsä tyhmää. Kaikki muka-ovelat ja monimerkityksiset nimet kuitenkin tuntuvat väsyneiltä jo seuraavana päivänä...mutta kaikki miespuoliset humanistithan ovat runopoikia, ainakin sisimmässään (?).

Tuli myös mietittyä, että kuka näitäkin lukee? Kavereita näkee muutenkin, ja eihän tänne nyt varmaan ihan kaikkea viitsi kuitenkaan kirjoittaa. Toisaalta toisten ihmisten elämä on erittäin kiinnostavaa. Voihan sitä tällä lailla ainakin pitää jonkunlaista kirjaa sekalaisista ajatuksista, jotka muuten haihtuisivat ilmaan heti synnyttyään (voi murhe). Tämän blogin odotettu elinaika on silti suurehko kysymysmerkki.