kaikkea kivaa

nonih...piti sitten tällainenkin hankkia, terkkuja Suskille. Tottakai ensin meni aikaa sopivan nimen pohtimiseen, joka on sinänsä tyhmää. Kaikki muka-ovelat ja monimerkityksiset nimet kuitenkin tuntuvat väsyneiltä jo seuraavana päivänä...mutta kaikki miespuoliset humanistithan ovat runopoikia, ainakin sisimmässään (?).

Tuli myös mietittyä, että kuka näitäkin lukee? Kavereita näkee muutenkin, ja eihän tänne nyt varmaan ihan kaikkea viitsi kuitenkaan kirjoittaa. Toisaalta toisten ihmisten elämä on erittäin kiinnostavaa. Voihan sitä tällä lailla ainakin pitää jonkunlaista kirjaa sekalaisista ajatuksista, jotka muuten haihtuisivat ilmaan heti synnyttyään (voi murhe). Tämän blogin odotettu elinaika on silti suurehko kysymysmerkki.