Syntymäpäiväs on koittanut!

Synttärikakku on syytä puhaltaa, sillä tänään on koittanut runopojan blogin armorikas syntymäjuhla! Tosiaan, yritin juuri mielessäni palata siihen tiistaipäivään viime joulukuussa, jolloin Suskin yllytyksestä laadin tämän blogin ja päivitin sitä heti ekana päivänä 3 kertaa...Ihan hyvän vuosiarkiston tämä blogi kyllä tarjoaa. Selailin juuri vanhoja merkintöjä, ja vaikka keväällä ja kesällä onkin muutama sellainen lähes kuukauden kirjoittamattomuustauko, niin yllättävän hyvin tähän on kuitenkin tarttunut kaikki olennainen. Ekat merkinnät olivat vielä Turussa opiskelevan runopojan lopputenttitilityksiä, sitten joululoma, harvakseltaan opikseltu kevät ja samanaikainen piina siitä, kun piti pitää majaa Jorvaksessa. Sitten oma kämppä, Hesan pääsykokeet ja kesä. Uusi yliopisto, edelleen aika harvakseltaan opiskeltu syksy ja tässä sitä ollaan. Kävin juuri tekemässä tentin ja nyt on enää muutama pikku juttu jäljellä.

Vuoden merkintöihin mahtuu monta tiukkaa tilitystä eri menoista ja omista toilailuista. Joidenkin mukaan kirjoitustyyli on virallistunut nyt kun tiedän, että blogia lukee kavereiden ja muutamien tuntemattomien (montakohan teitä on?) lisäksi myös tietyt perheenjäsenet. Se saattaa olla ihan totta, mutta pitänee tyytyä nyt siihen mitä on. Ei se, että puhuu eri tyyliin eri ihmisille kuitenkaan tarkoita, että olisi epäaito.

Aiemmista merkinnöistä käy aika selvästi ilmi, että silloin kun majaa piti pitää pääasiassa Jorvaksessa, majailin kuitenkin pitkälti Suskin residenssissä. Nyt kun asuu tässä naapurissa on kaikki paljon paljon helpompaa, ei enää niitä alituisia lähtöjä ja saapumisia, jotka kirvoittivat aika moneen merkintään. 4½ -kuukautinen yhteiselo ei välttämättä ole niin hyvin kirjoitettuna tänne blogivuoden merkintöihin, ja Suski onkin välillä valittanut etten ikinä mainitse sitä. (nimim. "koko ajan mä!"). Me loves you, babe!

Jep jep...bloggerin tietojen mukaan tässä blogissa on 140 päivitystä. Sehän tekee suunnilleen 2.5 per päivä. Pysyyköhän tämä tahti ennallaan vai iskeekö runopoikaan kirjoittamattomuuden halu? Saas nähdä, mutta silloin kun ekaa kertaa tänne kirjoitin, olin melko varma etten jaksa edes viikkoa.

Lisäys: kommentit toivat tietoisuuteni sen seikan, etten osaa lainkaan laskea. Se on kyllä aivan totta. Mitäköhän mä noita ylläolevia juttuja laskiessa oikein kelasin? Laitetaan sen blogin merkkipäivästä johtuvan suuren mielenliikutuksen piikkiin...ja jätetään toi typerä laskuvirhe tänne muistoksi jälkipolville siitä, että humanistitkin voivat erehtyä.