Huimaa angstia

Perhanan ei-huvita-mikään -olo. Onnistuin sekoittamaan pääni ja suututtamaan itseni tahkoamalla koko iltapäivän tenttikirjaa, joka onkin paljon vaikeampi kuin luulin, kyseessä kun on kirjallisuudentutkimuksen maineikas ja tapahtumarikas historia. Ei enää tälle päivälle, tietoisuuden viime rippeistä on nyt pidettävä kiinni hartiavoimin. Noita sekavia selostuksia lukiessa tulee aina sellainen olo, joka repii samaan aikaan kahteen suuntaan. Ärsyttää se, ettei tajua ja ahdistaa se, että onko sitä nyt sitten väärällä alalla.

Uudet musalöydötkään eivät oikein maistu. Ehkä pitäisi siirtyä lenkille hikoilemaan ne kaiken maailman teoriat johonkin lenkkipolun varrelle.