Näin vietin erään lokakuisen tiistain

Tänään tulin siihen tulokseen, että ei se yliopisto mikään kovin kummallinen paikka ole. Tieteellisen kirjoittamisen kurssi ja siellä harrastettava prosessikirjoittaminen tuntuu yläastetason väläyttelyltä "vaihe 1: ideointi, vaihe 2: oivallus" -tyyliin. Hohhoijaa...eikö voi vaan tehdä sitä vaadittua esseetä? Tarvitseeko osallistua kaiken maailman ryhmätehtäviin ja "minä kirjoittajana" -raapustusten tekoon? Njaa, ehkä itken tätä samaa asiaa joulun tienoilla kun hienosta esseestäni tulee ykkönen tai kakkonen. Mutta munhan piti olla maailman paras kirjoittaja?

Luennon jälkeen suuntasin pikku hiljaa huisin jännälle ekskursiolle elokuva-arkistoon (elokuvatutkimuksen ryhmän kanssa, siis). Matkalla poikkesin Stupidolle, josta sitten tarttuikin yhtä sun toista eteeristä ja kuulasta syysmusiikkia laukun pohjalle. On se hyvä välillä levyjäkin ostaa, nämä kun olivat vielä melkein kaikki uusia (eli en edes ollut imuttanut niitä mp3:siksi, niinkuin yleensä roistomaisesti on tapana). Ne kuitenkin kuulostavat paremmalta ja saa vielä hienot kansilehdet kaupan päälle. Kyllä hienoja artisteja pitää tukea...Nimim. ostan seuraavat levyni aikaisintaan puolen vuoden päästä. No ei vaan, kyllä sieltä jenkeistä viimeistään tarttuu jonkun verran lisää. Sitä paitsi, tänään oli hyvä syy ostaa, ostaa, ostaa kun opintoraha+asumistuki olivat kilahtaneet tilille. Levyt ovat sen verran tuoreita, ettei niistä jaksa/pysty mutisemaan, mutta Broken Social Scenen uusin on aika hieno. Meluisaa rokkia ja suuria tunteita siellä melun seassa. Rok. Uusinta uutta: tilaa ja negatiivisia kommentteja säästääksemme, tässä ostoskorin sisältö tekotaiteellisesti linkitettynä.

Elokuva-arkisto oli aika makea paikka, niinkuin noi arkistot yleensäkin. Sinne vaan pölyjen sekaan, perkele! Äsken suoritin viimeiset voitelut omalle tenttiprojektilleni, huomisen audiovisuaalinen kerronta siis kyseessä. Kyllä se varmaan ihan hyvin menee. Kohta alkaa tämän illan neuroosituijotus: Muodon vuoksi ja Mullan alla. Liimataan ne ripset auki.