nyt niitä mehukkaita yksityiskohtia!

Tämä blogi on ollut taas tovin hiljaa...ei sitä aina jaksa jaaritella. Eräskin päivä otin vastaan vähän kritiikkiä siitä, että nämä merkinnät ovat nykyään todella tylsiä. Kommentteja? Pitäisi ehkä lukea noita alkuvuoden kirjoituksia. Ehkä elämä oli silloin yhtä juhlaa, humalaa ja krapulaa ja nyt on alkanut kuivan akateeminen arki? Onko blogi korkealentoisia fiilistelyjä vai rankkoja tapahtuma- ja henkilökeskeisiä tilityksiä varten? Täytyykö näistä valita?

Tämä viikko on mennyt Iirislahdessa, jossa ollaan siis Suskin kanssa talo- ja koiravahteina. Varsinainen perhesimulaattori tämäkin, kun asustellaan isohkossa omakotitalossa koiran kanssa. Eihän tästä puutu kuin se vauva.

Eilen oli TaiTu:n (Taiteiden tutkimuksen laitos) fuksiaiset. Oli kyllä todella riemukasta, aika lailla samalla tavalla kuin viime vuodenkin fuksiaisissa. Tällä kertaa jatkot tosin olivat ehkä vielä paremmat. Pointtina oli siis se, että meidät jaettiin 7 hengen joukkueisiin, niin että joka tiimissä oli tarkoitus olla ainakin yksi fuksi laitoksen jokaisesta pääaineesta (estetiikka, yl. kirjallisuustiede, musiikkitiede, taidehissa, teatteritiede). Meidän joukkueemme (jonka ristimme "ryhmä kuudeksi") sisälsi kaksi esteetikkopoikaa, kaksi teatterityttöä, yhden musatytön, sekä lisäkseni Maijan meidän ikiomista fukseista. Siinä sitten kierrettiin rasteilla kuudessa eri keskustan baarissa. Ja koska kyse on taiteiden tutkimuksesta, eivät rastitkaan olleet mitään drinkin punnertamisia. Koottiin runoa silputuista säkeistä, pohdittiin miksi kaunis ei ole rumaa, yhdisteltiin sitaatteja henkilöihin sekä muuta vastaavaa. Edellä mainitussa sitaattirastissa ryhmämme vei kunniakkaasti voiton. Oltiin kuulemma ainoita, jotka osasivat yhdistää lausauhduksen: "Rakkaus on kuin lankakerä - se alkaa ja loppuu" Matti Nykäseen. Uskomatonta! Toisaalta, tässä kontekstissa sen voisi helposti sijoittaa jonkun suuren filosofin suuhun. Voi Masa, minkä teit.
Rasteilla tuli tehtyä useaan otteeseen tietty moka, mikä lisäsi juopumisen määrää varsin reilusti. Usein tapahtui siis seuraavaa: tultuani baariin ostan tuopin, tehtävässä menee vain pari minuuttia, minkä jälkeen rastin pitäjät lähettävät meidät eteenpäin. Kumoa siinä sitten se tuoppi johonkin puoleen minuuttiin. Ja monta kertaa putkeen.
Jatkot Dommalla sujuivat ihan kivoissa merkeissä. Paljon kovaäänistä keskustelua (kurkku onkin vähän käheä, yllättäen), hyvää seuraa sekä halpaa juomaa. Yöbussilla Iirislahteen, jossa Suski ja Ewina olivat olleet hulluja työnaisia ja tehneet tiukkoja kirjoitustöitä yömyöhään. Onneksi saavuin piristämään neitojen olotilaa humaltuneella olemuksellani...

Nyt toi yks vaan nukkuu, eikä mulla oo mitään tekemistä.