iloinen ilta ja vähemmän iloinen aamu

Alkoholi ilmoittaa itsestään vielä sikeästi nukutun yön jälkeenkin. Eikä talossa ole yhtään buranaa. Plaisir. Eilen siis ainejärjestömme Katharsiksen järjestämät illanistujaiset. Vakuutuin yhä enemmän siitä, että fuksiporukkamme on aika mainio, selvästi parempi kuin viime vuonna. Viime vuotisessa porukassa oli todella paljon ihmisiä, joita ei huvittanu tulla mihinkään tapaamisiin yms. ja jos joskus tulivatkin niin ko. henkilöt vaan istuivat hiljaa ja tuijottivat tuoppiin. Eilinen oli täysin erilainen show. Tuli juteltua todella monen ihmisen kanssa ihan ihme asioista, kaikesta muusta kuin kirjallisuudesta. Ilmapiiri oli muutenkin ihan kohdallaan, ja vanhat opiskelijat tuntuivat olevan aidosti kiinnostuneita tutustumaan meihin fukseihin. Mainiota.
Ohjelmassa oli muutamia ihan kelpo tutustumisleikkejä sekä mm. ideointia ja ehdotuksia ainejärjestön toimintaa koskien. Itse muistin Turun ainejärjestö Prometheuksen puheenjohtajan maininneen jotain mahdollisesta reissusta Helsinkiin, ja ehdotukseeni siitä, että kutsuisimme turkulaiset kanssamatkaajamme pääkaupungin sykkeeseen sai osakseen paljon huomiota.
Ainejärjestön porukassa oli mukana sekä uudempia että vanhempia. Muutama oli opiskellut vasta vuoden, kun taas paikalla oli myös seitsemännen ja kahdeksannenkin vuoden tyyppejä. Miten nyt käy, kun uuden tutkinnon myötä ikuinen opiskelijuus katoaa? Jääkö kukaan kaipaamaan niitä tyyppejä, joilla on ollut gradu kesken jo 5 vuotta? Antavatko yliopiston hallintoelimet periksi sitten kun nyt aloittaneet opiskelijat eivät kaikki valmistukaan viim. 2012? Tällöin luultavasti palkataan jokaiselle henkilökohtainen avustaja, joka varmistaa, että ko. opiskelija saa ne paperinsa ulos...
Ilta jatkui kerhohuoneistollamme uudella ylioppilastalolla aina puoleenyöhön asti, jonka jälkeen suunnattiin Vltavaan, johon puheenjohtajamme puhui meidät onnistuneesti sisään vaikka ikäraja oli 22 ja suurin osa porukasta olivat nuorempia. Kriteerinä kuului olleen "kunhan niillä ei ole opiskelijahaalareita". Niin, saan ehkä heittää haalarihaaveeni romukoppaan, sillä tuntuu siltä, että kirjallisuuden opiskeljoiden suhtautuminen haalareihin menee suunnilleen niin kuin kuulin jonkun sanovan: "halveksin haalareita ja koko sitä aatetta, joka niihin sisältyy". Tajuan kyllä pointin, mutta ei niihin mielestäni mitään aatetta sisälly. Kuka sanoo, että jos on haalarit, pitää koko ajan käyttäytyä kuin känninen teekkari?? Saa nyt nähdä lähdenkö ajamaan asiaa, jos sillä saa uudessa opinahjossa enemmän vihamiehiä kuin ystäviä...
Lisäys: oli todella mielenkiinoista huomata, että ainakin puolet paikalle vaivaantuneista vanhoista opiskelijoista olivat tulleet sisään jonkin aivan toisen aineen kautta ja vaihtaneet sitten kirjallisuuteen. Hmm...onkohan kyseessä vanha kunnon "mennään sieltä missä aita on matalin". Useimmat olivat lukeneet vuoden jotain kieltä tai toista taiteen tutkimuksen ainetta ja sitten vaihtaneet. Pääsykokeella sisään tulleet taitavat siis olla ihan älyttömän kovia jätkiä?