luuseri jäi tietenkin kotiin koneen ääreen

En sitten lähtenyt pikinikille...Miksi? Selittelevä vastaus kuuluisi: istuskelin koneen ääressä ja yhtäkkiä vain huomasin, että en enää ehdi ajoissa Helsinkiin. Todellisempi syy lienee yksinkertainen haluttomuus ja lukkoon meneminen. Sääkin on hyvä, joten sitä ei voi edes verukkeenomaisesti syyttää. Osaavat olla pelottavia nuo uusien ihmisten tapaamiset...Ehkä vierastan sitä edelleen, vaikka viime syksynä Turussa olinkin omaksi yllätyksekseni se aktiivisin keskustelunavaaja ventovieraiden joukossa. Jäädyttyäni siis aamupäiväksi kotiin jäin miettimään kuinka suureksi askeleeksi ja esteeksi minkä tahansa jutun voi kasata. Tämäkin piknik (luultavasti) kivassa ja fiksussa seurassa kariutui siihen kun sinne Helsinkiin on niin kovin pitkä matka yms. yms. Yleispelkuruus on aina helpompaa kuin ennakkoluulottomasti uusiin tilanteisiin syöksähtely. Sitäpaitsi, lauma uusia ihmisiä on ehkä kuitenkin kivempi tavata sitten niissä "virallisemmissa"miitingeissä ensi viikolla. Huh huh, mitähän mäkin taas voivottelen...

Turun kunniakkaan kirjallisuuden ainejärjetö Prometheuksen kirjanpidon kasaaminen oli sarjassamme hommia, joita lykkää viime hetkiin asti (menen huomenna Turkuun viemään sen, rahoja ja muita papereita) ja jotka kuitenkin vievät vaan 5 minuuttia. Huomasipas taas tuossakin sen miten hyödytöntä tollanen lykkäily on...en tosin omaa hirveästi taipumuksia saamattomuuteen, olen yleensä pikemminkin se, joka raivokkaasti stressaa ja ottaa selvää asioista viikkoja ja kuukausia etukäteen ja tärisee sitten onnessaan kun on taas jotain, millä stressata. Joskus ihmettelen miten kukaan jaksaa kuunnella (saati sitten lukea) jorinoitani.

Nyt ehkä päivän happipyrähdys, etteivät pää ja silmät kipeydy tästä pimeyden keskellä oleilusta (vaikka ulkona on hyvä sää, ovat sälekaihtimet alhaalla. Perus goottishow?). Illemmalla sitten Dogvillea mun silmille, alkusoittona ja pohjustuksena huomenna valkokankaalta tapitettavaan Manderlay -pätkään. Von Trierin jenkkikritiikki on raivopäistä ja välillä turhankin paasaavaa, mutta osuu ajoittain ihan maukkaasti...