mä oon tähti

Suunnattomien suosionosoitusten ja fanfaarien saattelemana hölmistynyt runopoika ilmestyy lavalle ja kumartaa näkymättömälle yleisölle, joka on tänään tehnyt itsensä kuuluvaksi. Jostain syystä parin tunnin sisällä useampi eri ihminen kinusi uutta päivitystä niin kuin eivät mitään muuta tekisikään kun katselisivat runopojan etusivua ja hakkaisivat rytmikkäästi selaimen "päivitä" -namiskaa. No mutta, jaarituksia elävästä elämästä vai viiltäviä analyyseja ajankohtaisista ilmiöistä ja kirjoista ym. taiteen ja kulttuurin esineellistymistä? Niitähän tässä maailman parhaassa blogissa on tavattu käydä läpi, lukijoiden iloksi tietenkin. Huoh, kärsivällisyyttä, armaat lukijani, hehkutus loppuu pian...

Mites...Kirjojen kahlailua, käännöstyö on loppumetreillä (praise the lord!), yleistä oleilua eli Suskin residenssin ja oman "työhuoneen" välillä reissaamista...Olin eilen superreipas (vai super-tyhjästävouhottoja?) ja otin urakalla selvää yliopistoasioista. Eli se orientaatioviikko on varmaan taas vanhan kertausta. Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, syksyn opiskelu taitaa tämän pojan osalta mennä 5-7 tuntia/viikko -vauhdilla. Tekisi mieli kysyä miksi opiskelijoiden ikuisesta valmistumattomuudesta vouhotetaan kun kurssien tarjonta on tällaista? Tai ehkä vika on (taas) kirjallisuuden oppiaineessa. Ei ymmärrä! Joku saattaisi olla hirmu innoissaan tällaisesta toimettomuudesta, mutta siinä on sitten taas se vaara, että syksy menee makaillessa. Omasta aktiivisuudestahan se on lopulta kiinni...ehkä joku kielten kurssi ja sopivassa määrin yliopistoliikuntaa? Kun kesä loppuu, on kesäkeissinkin kadottava odottamaan rantakauden alkua.

Niin...äskeisen verbaaliryöpyn jälkeen pää onkin sitten tyhjä. Koska en jaksa jumittaa tässä ah-niin-mukavassa tuolissa hetkeä kauempaa keksimässä tyhjiä asioita typeristä aiheista taidan jättää tämän tilityksen tältä illalta. Tällä bloginpäivitysvauhdilla seuraava päivitys tulee n. 26. päivä...mutta ajoittaisia yllätyksiä ja rykäisyjä on toki mukava tehdä. Toivottavasti tämä akateeminen ja hienosävyinen päivitys oli omiaan lääkitsemään eräiden ihmisten (hei Lauri! hei Ellu!) runopoika-janon ainakin hetkeksi. Itsetietoinen taiteilija lähtee etsimään luovuutensa virtaa.