Väsynyttä löpinää

Tähän aamutuimaan (noh, kyllä se klo 11 on vielä ihan aamua, ainakin meille väsyneille nuorille) sopinee laitella tänne blogiin vähän yleistä löpinää. Mainio tapa vältellä töiden tekoa vielä vähän aikaa.
Keskiviikkona Hangossa, kivaa oli. Näköjään keski-ikäistymisen oireet seuraavat iloista retkuettamme kuin rutto. Ei vissiin nukahdeta jo yhdeltätoista! =) Eilen myös yliopistolla vouhottamassa, melkoisen tyhjä arpa. Kurssien korvaamista katellaan sitten kun koulut alkaa, samoin kuin muita opiskeluun liittyviä yleisasioita. Ehkä ei parane olla ihan näin yli-innokas. Toivon mukaan ensi vuosi ei sitten mene miksikään älyttömäksi ylisuorittamiseksi. "Runopoika nähty nyyhkimässä yliopiston portaikossa, saatuaan tentistä VAIN 3-" (tai siis uusilla arvosanoilla 5-). Jepjep, kaikki on hyvin kunhan oppiaineemme Helsingin joukkiolla on haalarit, nuo mainiot ryhmähengen luojat.
DaVinci -koodin loppu alkaa jo häämöttää. Paikoittain onkin jo tuntunut vähän puuduttavalta, enkä edelleen ymmärrä miten ihmiset ovat nyt hurahtaneet noihin asioihin ja ostaneet hyllynsä täyteen kaiken maailman "DaVinci -koodin salaisuudet" -selitysteoksia. Näköjään aina kun joku esittää jonkun uudelleentulkinnan noista asioista (Jeesuksen ja Maria Magdaleenan suhde, kirkon"oikea" luonne yms.) kohu ja myyntimenestys seuraavat. DaVinci on yksinkertaisesti ihan hyvä jännäri (mutta miksi jokainen luku loppuu vähän väkinäiseen kliimaksiin?) jossa nyt sattuu olemaan juonen aiheena nämä vanhat salaliitot. Ei se tee niistä yhtään enempää aiheellisia tai tosia. Nämä Tuomaan evankeliumit ym. ovat kuitenkin pyörineet jaloissa jo viitisenkymmentä vuotta. Ehkä niiden esille tuomiseen kuitenkin tarvittiin yksiulotteiset hahmot ja juoni, joka on takaa-ajoineen huomattavasti velkaa perus Hollywood-rainalle. Mutta toisaalta, jos kirja saa muutkin ihmiset ottamaan selvää näistä asioista, eihän se voi olla läpeensä paha. Opportunistiset muka-akateemikot (siis ne selitysteosten kirjoittajat) lähinnä ärsyttävät asenteellaan.

Eilen elokuvaillassa Nicole Kidmanin tähdittämä Birth. Oudon hidastempoinen ja aika vangitseva draama, jota ei voi ainakaan juonen tavanomaisuudesta syyttää. 10-vuotias poika väittää olevansa Nicolen kuolleen miehen reinkarnaatio. Oookkei...Kuitenkin, hyvä tunnelma teki paljon vaikka juoni olikin aika pitkälti paikallaan oloa ja odottelua. Yllättävän hyvä ja omalaatuinen leffa, vaikka muu seurue olisikin ehkä ollut tyytyväisempi siihen toiseen valintaan. Eli siis hulvattomaan teinikomediaan "Me runkkarit"...
Näköjään musavideoilla kunnostautuneet ohjaajat ovat viimevuosina tehneet mittavaa maihinnousua leffoihin. Birthin ohjaaja Jonathan Glazer on tehnyt videoita ainakin Radioheadille. Musapuolelta ovat peräisin myös ainakin Spike Jonze (Being John Malkovich), Michel Gondry (Tahraton mieli) ja Mark Romanek (One hour photo). Mutta ei siinä mitään, jos tällä lailla saadaan vähän uutta ilmaisua aikaan niin mikäs siinä.

Ehkä nyt niitä töitä, puuh...