karhu sanoo mur mur mur

Pitäisi kyllä yrittää kaikin voimin pitää tätä blogikulttuuria hengissä. Lueskelin juuri omia merkintöjäni joulu- ja tammikuusta ja aika hauskaa luettavaa olivat. Ihan mainiota, että on joku tollainen dokumentti siitäkin ajasta. Näköjään angsteilin silloin aika paljon...ehkä mä elän mun teini-angsti -vuosia vähän myöhässä? Eikä sellaiset "jos vain asuisin Tapiolassa ja lukisin jotain roskaa Helsingin yliopistossa" -tyyliset tilitykset voi muuta kuin heittää leveän hymn huulille. Näin sitä tulevaisuutta luodaan. Ja toiveita toteutetaan.
Tulis nyt se Suski vaan takas sieltä Itävallasta. Uusilla kokemuksilla kyllästetty tyttö varmaan sitten jodlaa 24h sekä laittaa ruoaksi pelkkää wienerschnitzeliä? Oon saanut viettää nyt kokonaisen kuukauden Heikki-maailmassa (eli homona kirjoja ja pohdintaa) ja se alkaakin riittää tältä haavaa. Ei ne kirjat oo kuitenkaan kaikessa mahtavuudessaankaan ihan niin kivoja ku sellanen perus mössäily ja oleilu. Mainioita kirjoja on silti tullut luettua, seuraavana olisi se pirun DaVinci -koodi, jonka luettuani alan varmaan niuhottamaan kuinka teos on vailla minkäänlaista taiteellista arvoa.
Eilen crazywednesday ja juuri sopiva määrä juomaa. Tänään ei krapulaa, vaikka heräsin kahdeksalta siihen, että seinänaapuri poraili jotain ja se ääni tuntui ulottuvan hyvin syvälle tämän pojan aivoihin asti. Ei siis mikään mukavin herätys. Laiskottelin sängyssä sitten kuitenkin yhteen asti, käänsin pari sivua tekstiä, joka tavoilleen uskollisena ryydytti urhean kääntäjän täysin. Sen jälkeen olin reipas poika ja siivosin koko kämpän. Minähän en syyttä siivoa, tämänkin aatoksen takana on huomenna (?) saapuva tupatarkastuskomitea, eli armaan veljeni perhe.
Ei vieläkään postia Kelalta opintotukilomakkeen muodossa. Niin, senhän voisi käydä hakemassa Kelasta/koululta mutta sehän olisi liian helppoa. Ja sillon mä niinku antautuisin systeemille ja ottasin ensimmäisen askeleen kohti orjuutta. Mun silmät kaipaisivat myös postia Turun Yliopistolta opinto-otteen muodossa. Sittenhän selviävät ne tulevan syksyn kimuranteimmatkin kyssärit: tuleeko uusi fuksivuosi olemaan edellisen kopio myös opintojen muodossa? käynkö samat kurssit vain vähän viisaampana? vai armahtavatko turhautuneet tutkijasedät runopoikaa ja päästävät hänet aineopintojen supervihreälle laitumelle? Sinnehän minä sitten kiitäisin, polkkatukka ja olkalaukku tuulessa hulmuten.