elävät kuvat ja levottomat jalat

Heinäkuun loppu on ollut leffojen aikaa. Pari päivää sitten päädyin jopa teatteriin asti katsomaan Sin Cityn. Aika mainio leffa. Kiva nähdä, että sarjakuvia voi sovittaa elokuvaksi ilman kerronnan typistämistä ja yleistä vesittämistä. Lähdemateriaalille todella uskollinen leffa oli myös siunattu hyvillä näyttelijöillä. Kahden tunnin kesto on ainoa asia, josta voi valittaa. Paikoitellen Sin Cityn mustavalkoinen ja silvottuja ruumita pullollaan oleva maailma meinasi muuttua itsensä parodiaksi.

Eilen (ja tänään) pitkäaikainen darrahaave sai päätöksensä, kun vuokrattiin kaikki kolme Matrixia. Mitäs niistäkään voi sanoa...loppua kohti se paisuttelu ja ei millään tapaa hienovarainen Jeesus-symboliikka alkoivat rassata ihan toden teolla. Satojen miljoonien efektibudjetti ja über-coolit taistelukohtaukset eivät taida innostaa muuta kuin teini-ikäisiä fanipoikia? Onneksi siinä kolmososassa ei ollut mitään niin outoa ja ahdistavaa kuin se kakkosen "reivit maan alla" -kohtaus. Jotenkin se niiden kaikkien leffojen rytmityskin oli ihan pielessä tai ennalta arvattavaa. Hullu takaa-ajo - vähän filosofointia kausaalisuudesta - superninjatappelukohtaus - "löydä polku sisältäsi" -tyylistä zenbuddhalais-syvällisyyttä - homona pommeja ja räjähdyksiä sekä syntisten puolesta kuollut messias, jonka kyberkuolemaa säestää enkelikuoron huokailu. Jeesus-meininki + itämainen filosofia + muodin kyllästämä superräiskintä = täydellistä propagandamateriaalia kirkolle? Paitsi, että buddhahan on saatanallinen kopio. Eli tässä mielessä se Ellun visioima "sponsored by oy Kirkko ab" ei välttikseen toimis =)

Muuten voisin sanoa, Jore Marjarantaa, tuota briljanttia taiteilijaa lainaten "Oo, maailma jatkaa kulkuaan". Eli töitä, epäsäännöllisen säännöllisiä lenkkejä, kaljaa, krapulointia, lukemista, ja sen sellaista.