kirjoja ja juoksemista ja kirjoja

Vielä DaVincista: loppuun saakka ihan kelpo jännäri. Louvren kävijämäärä on luultavasti tuplaantunut parissa vuodessa, kun kävijät kiertelevät kirjan sankareiden jalanjäljissä. Mikä on siis pelkästään hyvä asia. Häiritsee vaan niin penteleesti, että miksi Dan Brown julistaa kirjassa kaikkien asioiden olevan historiallisia faktoja (perustelematta niitä) ja sitten voihkii haastatteluissa, että kirjahan on tietenkin fiktiota ja on lukijasta kiinni, mitä hän uskoo. Joopa joo, miksi mä tästäkin jaksan vaahdota? Onneksi heti löytyi seuraava kirja (Heikki-maailman hyökkäys on vääjäämätön sillä se tärkeämpi huomion kohde on partioleirillä). Umberto Econ Ruusun nimi on opus, jota olen yrittänyt kahlata aiemminkin, mutta nyt olisi kenties aika onnistua. Vaikka kirjassa on paljon hyvääkin, tuntuu se kirjailijan show-mainen lähtökohta vähän ällöltä. "Katsokaa kuinka hienosti osaan matkia keskiajan munkkien kirjoitustyyliä". Ehkä Eco ei saanut tarpeeksi huomiota lapsena?
Käväisin äsken kävelylenkintapaisella Keilaniemessä. Tarkoitus oli vilkuttaa systerille, joka on juoksemassa City Marathonia. Ohi vilistävien juoksijoiden seassa ehdin jo hetken tuumata, etteivät oikeat kasvot erotu joukosta, mutta siellähän ne sitten olivat. Kannustukset superreippaalle siskolle täältä blogistakin käsin!
42 kilsaa on kyllä aika paljon...ehkä lähden sympatian vuoksi juoksemaan oman maratonini, eli pari kilsaa Otsolahden ympäri. Onhan se n. 1/14 maraton...