leffashow

En tee nykyisin enää paljon muuta kuin katson elokuvia. Tai ainakin leffojen katselu on lisääntynyt viime viikkoina räjähdysmäisesti. Ehkä se on ihan hyvä, liian usein tulee fiilisteltyä jollain leffalla, joka sitten kuitenkin jää ajan (tai kiinnostuksen) puutteen vuoksi näkemättä. Tänään sain myös aika hyvin töitä tehtyä, joten leffahetki sipsien ja kolajuoman kera oli täysin sopiva palkinto. Ellun kera siis katsastettiin Closer. Yllättävän hyvä leffa, ja mikä harvinaista näinä vaikeina aikoina, aika puhevoittoinen. Päähenkilöiden (2 pariskuntaa) sanailu oli kuitenkin niin mainiosti kirjoitettua, että rakkausmurheita oli todella miellyttävä seurata. Jokainen henkilö käytti niin sikamaisesti toisiaan hyväksi, ettei niille loputtomille rakkauden ja välinpitämättömyyden tunnustuksille voinut jäädä kylmäksi. "Sydän näyttää veriseltä nyrkiltä". Indeed...Kuten arvasin, Clive Owen, joka oli vähän väärässä roolissa Sin Cityssa, oli tässä täysin paikallaan. Ja Natalie Portman on edelleen ihQ.

Ulkona sataa ja tuntuu tosissaan siltä, että syksy on tullut. Ei vielä! Ehkä vielä ehtii harrastaa vastuuttomuuksia ja lukea vailla taiteellista arvoa olevia kirjoja? Ja viettää kesäloman viime päiviä sen partiotytön kanssa? Kyllä vaan, oi kyllä.