sivistynyttä keskustelua ja ahdistavia teinipellejä

Lauri (siis velipoikani) tuli sitten yllätyvisiitille eilen iltapäivällä, johtaen ex tempore kahvihetkeen stockmannin delissä, kun mukaan saatiin vielä kotoa Kirkkonummelta hätyytetty Isä. Kun toiset perheet keskustelisivat arkipäiväisistä asioista, koulunkäynnistä, töistä, perus elämästä, meidän puheenaiheemme sivusivat muistin esittämistä kirjallisuudessa, informaatioteoriaa ja logiikkaa sekä sotatapahtumien analyysia...Isä ilmoitti innoissaan räyhäävänsä seuraavassa kolumnissaan ajatuksesta, että Al-qaida toimii järjestönä täysin kvartaalitalouden oppien mukaisesti. Siis: autuaan tietämättömät itsemurhapommittajat ovatkin autuaan tietämättömiä vain siitä, että he ovat ulkoistettua työvoimaa sanan varsinaisessa merkityksessä. Kuulitte sen täällä ekana, lapsukaiset! Anyways...ko. kohtaaminen saisi varmasti aikaan monenlaisia haikeita "miksei olla kuin muutkin" -aatoksia, mutta itse olen tällaiseen meininkiin ihan tyytyväinen. Vai sittenkin kyynisen hyväksyväinen?

Illalla kaivarissa katsomassa Nelosen järkkäämiä ilotulitusskaboja. Kävelymatkalla tajusin, etten ole tainnut olla kaivarissa kuin kerran (joku yläasteen taiteiden yö tms.) kun useimmat muut tuntemani henkilöt ovat viettäneet teinivuosiensa "parhaita" hetkiä siellä. Noh, noita voi sitten ajatella kun on vanha ja katkera ja tajuaa olleensa teininäkin kuin paraskin aikuinen. Takastulomatkalla täyteen ahdetussa kolmosen ratikassa tajusin kuinka paljon vihaan teinikänniääliöitä/ahdistun heidän seurassaan. Ehkä se on täydellistä tylsyyttä ja nörttimäisyyttä, en tiedä, mutta mieluummin istun kotona kavereiden kanssa kuin lähden suunnistamaan maailmanlopun näyttämölle, eli viikonloppuiltojen/öiden Helsingin keskustaan. Terveisin "itseensä sulkeutunut porvaripentu Tapiolasta".