humanisti paljastaa hampaansa

Kiitokset Laurille kauniista sanoista...onhan se kiva jos nämä kirjoitukset miellyttävät. Sinänsä tässä bloggailussa on hirmuisen mukavaa se, että se on väylänä niin avoin. Se on kuitenkin julkisempi kuin päiväkirja, eli sitä lukevat ihmiset, joita kirjoittaja ei tunne (joskin näiden lukumäärä on tämän blogin kohdalla luultavasti hyvin vähäinen). Mutta blogijorinoita ei toisaalta voi millään verrata esim. lehteen kirjoittamiseen, jolloin ainakin itse omaksuisin täysin erilaisen ja virallisemman "roolin" kuin näitä vapaamouotoisia taruja sepittäessäni. Blogit ovat ilmiönä sen verran nuoria, että niihin sisältyy aika paljon punk-potentiaalia. Pari hyvin tehtyä blogia voivat hakata anarkistisuudessaan monet painotuotteet. Tämä ei siis tietenkään ole runopojan osa. Hän tarkastelee näitä ilmiöitä ottamatta osaa, raportoi humanismin kuolinkorinoita teknologian vuosituhantena.
Koska Ellukin näköjään otti vaarin kommentistani "kunnon blogin tunnusmerkki on ahkera linkitys", liitän myös tämän blogin osaksi oikeaa yhteisöä. Mailin mukana ilmestyi myös artikkeli parannuksen (?) tehneestä humanistista. Aika perinteisiä humanistikritiikin pointteja ankeasta opetuksesta ja minimaalisista mahdollisuuksista kunnon työpaikan saantiin. Kyllähän humanistin täytyy olla sen verta idealisti, että uskoo omaan potentiaaliinsa kirjoittajana, tutkijana tai minä tahansa. Eivät ne työpaikat kuitenkaan taivaalta tipu, ja luulen, että käsitys humanistien heikohkoista työmahdollisuuksista on aika yleinen, toisin kuin artikkelin tekijä väittää puhuessaan "loukkuun ajautuneista abitytöistä". Itse olen ainakin toistaiseksi täysin tyytyväinen puuhasteluun kirjallisuuden ja sen teorioiden parissa, joskin jaan kritisoijan kanssa ajatuksen siitä, että pelkkä lukuharrastus ei varmasti tee innokasta kirjallisuudenopiskelijaa. Itse hakiessani vetosin siihen, että pidin kirjojen analysoinnista ja se on kantanut tähän asti.

Vasta muutaman päivän uudessa paikassa opiskelleena on vaikea kommentoida oman oppiaineemme meininkiä kattavammin, eli sen aika on myöhemmin. Toivottavasti tämän iltainen ainejärjestötapaaminen sujuu letkeästi. Toki se on paljon kiinni myös itsestä, joten pitää varoa ettei istu koko iltaa mököttävänä tuppisuuna ja sitten ihmetellä kun tuli niin aikaisin kotiin. Ihan kiinnostava tavata vanhempia opiskelijoita ja mahdollisesti jopa tutustua heihin. Kun ovat menneet valitsemaan niinkin järjettömän oppiaineen kuin yleinen kirjallisuustiede, pitäisi heidän hulluudessaan olla jotain samoja piirteitä kuin minussakin. Saapahan nähdä.