voi pikku fuksia hämmennyksen keskellä

Pyörittyäni nyt muutaman päivän kaiken maailman infoissa ja tiedotustilaisuuksissa, tuntuu melko varmalta, että sekä opiskelijat että opettajat potevat tällä hetkellä melkoista maailmantuskaa. Tutkinnonuudistus ja sen aiheuttamat ongelmat tuntuvat vaivaavan kaikkia. Opiskelijat ovat hämillään ja kiihtyneitä siitä, saavatko he tiettyjä vanhoja kursseja korvattua uudessa järjestelmässä, ja jos saavat niin miten. Opettajat ovat hikoilleet uusien opintokokonaisuuksien parissa ja saavat varmasti vastailla monen kuukauden ajan odottamattomiin "mitä jos?" -kysymyksiin. Ne, jotka ovat yliopiston henkilökunnassa tehdäkseen tutkimusta tuskin tekevät neuvomisen ja pähkäilyn lisäksi mitään muutamaan vuoteen. Näinkö suuren standardisoimisen ensi askeleet aina menevät? Tuntuu jollain tapaa aika hyvältä olla ensimmäisen vuoden opiskelija, jonka ei tarvitse murehtia moisia.

Kävin tänään keskustelemassa niistä Turun opintojen hyväksilukemisista ja yllätyksekseni saattaa mennä sillä lailla, että saan niillä suoraan perusopinnot korvatuksi. Tämä olisi mainio porsaanreikä sikäli, että vaikka olenkin määrällisesti opiskellut vaadittavan määrän, sisällölliset seikat ovat eri asia. Pääsisin siis parhaassa tapauksessa välttämään kokonaan muutaman aika mittavan kirjatentin. Luksusta, näin sitä systeemiä kusetetaan.

Eilen elokuva- ja televisiotutkimuksen starttiluento. Ihan kiinnostava aihe ja alue, yhä edelleen, mutta luennoitsijan esitystapa vähän kankea ja kuivakka. Nämähän ovat niin yksilöllisiä juttuja, mutta toivotaan, että herra Baconin tyyli aukeaa enemmän vastaisuudessa. Pitkä miinus luentosalin käsittämättömille penkeille, jotka aiheuttivat varmasti myös muille kuin itselleni kivat selkävaivat. Ei se nyt perkele toimi jos pitää valita vaihtoehdoista a: lyyhistyä kirjoitustuen päälle ja tehdä muistiinpanoja ja b: istua selkä suorana ylettymättä tukeen. Kyllä YTHS ja työergonomiatädit nyt kauhistelisivat! Em. kurssista pitäisi tehdä pari esseetä tai oppimispäiväkirja. Ehkä toi päiväkirja olisi houkuttelevampi vaihtoehto, vaikka en täysin ymmärrä sen pedagogista arvoa. Periaatteessahan (jos osaa vähääkään jaaritella kirjallisessa muodossa) siihen voi selitellä tyyliin "tänään käsittelimme kiintoisaa aihetta, jonka johdosta rupesin pohtimaan elokuvan asemaa taiteen kentässä" ja saada suoritusmerkinnän. Kun taas esseessä otteen pitäisi olla automaattiseti paljon tutkimuksellisempi. Saa nähdä miten menee, ehkä käsitykseni työpäiväkirjan tekemisestä on väärä ja tuloksena täyttä roskaa, joka menee rimaa hipoen yli (tai ali). We'll just have to wait and see...

Jep jep, huomenna lisää infoja (plaisir!) sekä televisiotutkimusta. Sitten viikko alkaakin olla pulkassa. Yliopisto on kiva paikka! Hae sinäkin yliopistoon jo tänään!