kepeyttä ja paatosta

Rauhaisa koti-ilta tänään, alan ilmeisesti muuttua kotihiireksi? Sitä on näköjään liikkeellä kun Ellukin tilitti samanlaisista tuntemuksista...Noh, ei hätää, illan viihdykkeet tarjosi Videofirma Makuuni, joka on näköjään avannut uuden liikkeen Tapiolaan. Mahtavaa, ottaen huomioon, että Filmtown olisi ollut vähän liian pitkän kävelymatkan päässä. Käteen tarttui näpsäkästi leffoja tunneskaalan joka puolelta. Komediaa (Steve Zissoun vedenalainen maailma), kepeähköä draamaa (Sideways) sekä raskasta paatosta (Paha maa). Zissou kiinnosti lähinnä ohjaajansa Wes Andersonin vuoksi: aiempi tuotos Royal Tenenbaums oli kaikessa omituisuudessaan vähintäänkin kiinnostava kokemus. Tämä Zissou herätti vähän ristiriitaisia tunteita. Andersonilla on todella omaleimainen tyyli (paljon "outoja" yksityiskohtia, musiikki yleensä 60-70 -luvun brittirockia, tietty nokkeluus ja näppäryys, jota on vaikea täsmentää) mutta hyvistä osista ei välttämättä saa kasaan kunnon leffaa. Tässäkin tapauksessa löytyi ihan mainioita kohtauksia, repliikkejä, lavastuksen osia ja muitakin pikku juttuja, mutta kokonaisuudessaan leffa rupesi vähän tukehtumaan siihen omaan yritykseensä...

Äsken loppui Paha maa...pakko sanoa, että mikään leffa ei ole vähään aikaan aiheuttanut yhtä vahvaa tunnetta. Vaikea sanoa onko Paha maa hyvä leffa, mutta ainakin ihan järkyttävän vaikuttava. Sai ainakin runopojassa aikaan ihan fyysisen pahan olon ja ahdistuksen tunteen. Ihan hieno juttu siinä mielessä, että Suomessakin saadaan tehtyä tuon tason leffoja. Nämä ovat vaan sitä lajia, ettei oikein edes uskalla suositella. Eikä todellakaan katsoa uudestaan, ainakaan vähään aikaan. Ihmetystä herätti lähinnä se, että ennen leffan alkua ruutuun pamahti Koffin mainos...? Ei ihan sopinut muun muassa toivottomia alkoholisteja kuvaavaan leffaan. "Koff - auttanut suomalaisia selviytymään ongelmistaan jo vuodesta 1819"...