hyvin, hyvin vihainen

Taas paasin paivan nettiannoksen aarelle, aah. Raumalta kantautui e-mailin valityksella harmillisia uutisia, kun pari paivaa ennen lahtoa karahatanytta tietokonettani ei kuulemma saada mitenkaan kuntoon. Jee!!! kahden kurssin oppimispaivakirjat siis alusta uusiksi!! JEEE!!!#(!)@!!@!@@)@! Perkele! Tulee mukavan kiireinen aikataulu sitten kun taalta palailen. Se toinen oli viela valmis...Miksi, oi miksi en ottanut varmuuskopioita? Voi helvetti, etta osaakin harmittaa. Tietokoneet ovat selkeasti paholaisen keksinto. Runopoikakin paasee valittamaan opettajille, etta "koneeni tuhoutui ja tiedostot sen mukana, saanko lisaaikaa?". Sehan on niinkuin paivitetty versio klassikosta "koira soi kotitehtavani". Kiitos kuitenkin Laurille, etta yritit korjata. En pystynyt nyt lahettamaan e-mailia vastaukseksi kun tama(kin) kone on jotenkin jumissa.

Mitas tanne? Eilen oltiin siis fancyssa hotelli Algonquinissa syomassa jarkyttavan hyvaa (ja kallista ruokaa). Tanaan kaytiin seikkailemassa paikallisessa nykytaiteen museossa, joka oli kulttuuria rakastavalle runopojalle tietenkin hieno kokemus. Sanonpahan vaan, etta Jackson Pollockin tyot, jotka ovat ennen nayttaneet vain joltain ihme rapellykselta paasevat todella oikeuksiinsa livena. Kylla se abstrakti haroilykin voi nayttaa hienolta. Museon jalkeen kavelin jalkani viela enemman hajalle, ja kiertelin Rockefeller centerin eli varsinaisen liikekeskustan aika huolella.

Jotenkin tama New York -show ei oikein saa kielta laulamaan. Kaikenlaista olisi muttei jotenkin saa selitettya. Ehka sitten takaisin tultua voin takkatulen aarella kertoa hirmuisia tarinoita vieraalta mantereelta. Sita ennen pitanee vaieta.