kulinarismia ja yllattavia turistikohteita

Jalleen netin aarella...jotenkin hirmu vaikea mieltaa, etta Suomessa on nyt lauantai-ilta, eli sladdi tayttyy ja viina virtaa. Taalla joku vaan kavelee suurkaupungin sykkeessa.

Mentiin eilen illalla hotellimme yhteydessa olevaan korealaiseen, ja se olikin varsinainen "kokeillaan uusia ruokia" -elamys. Kaikenlaisia hamaria keittoja ja lihaviipaleita oudoissa kastikkeissa. Ihan ok se oli, rupesi vaan tuntumaan silta, etta se ruoka oli niin kaukana peruslansimaisesta ettei sita varmaan pystyisikaan rakastamaan ensi yrittamalla. Uni ei sitten tullut, vaan levottomuus, jota saesti kadulta kaikuvat huudot ja taksien toottailyt, joka onkin aika perinteinen New Yorkin taustaaani. Suht aggressiivisia kuskeja siis. Jossain vaiheessa kai sitten nukahdin, vaikka silmiin tunkeneet vilkkuvat valot koittivatkin parhaansa mukaan pidatella nukkumattia.
Sain kouluhommia jopa aloitettua. Suski taisi olla ihan oikeassa, tuntuu silta, etta niista tulee nyt ainakin jonkun verran parempia kun on saanut vahan aikaa haudutella niita kaikkia asioita. Tanaan on ollut vahan sateisempaa, mutta urhea matkakaksikkomme lahti kuitenkin tallustelemaan Manhattanin etelakarkeen, sinne Wall streetin hoodeille. Paadyttiin kuitenkin ratatoiden vuoksi johonkin ihan muualle (Brooklyniin), mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Siellahan sitten mentiin, pakollisina etappeina tassa seurassa kahvilat, joissa kaytiin nauttimassa espressoa tunnin valein. All praise Starbucks! Yllattavin hetki oli varmaan se, kun tultiin omasta paahanpistostani ns. Ground Zerolle eli siis WTC:n raunioille. Varmasti taman reissun pysayttavin hetki, kun sekunnissa tajusi miten iso juttu se tornien sortuminen oikeasti oli. Alkoi ehka jopa ymmartamaan jenkkien sielunelamaa hitusen paremmin. Kokemusta tehosti viela se, etta se alue on ihan alyttoman iso tyhja kentta todella tiheaan rakennetun liikekeskuksen ytimessa. Vaikea tuota on enempaa kuvailla, ehka se on jonkun taiteilijan tehtava.

Lopulta mentiin viela rantaan tahystamaan vapaudenpatsasta, joka nakyikin pienena pisteena sumuverhon seassa. Ei arvaisi, etta se on niin kaukana siella merella, ettei sita oikeastaan pysty nakemaan hyvin mistaan kohdin sita rantaa. Poseerauskuvia otettiin, mutta ton tunnettuakin tunnetumman monumentin pienuuden takia ne ovat ehka vahan humoristisempia kuin oli tarkoitus.

Illalla tarkoitus olisi menna naapurin pihvipaikkaan ja ehka viela Empire State Buildingin huipulle tahystamaan maisemia. Lisaa poseerauskuvia tiedossa, siis. Pitanee matkan jalkeen laittaa blogiin vahan parhaita paloja herkan taiteilijan elamysmatkalta.